Miamin kautta Peruun

Key Westin jalkeen ajelimme Miamin pohjoispuolelle Fort Lauderdeiliin ja Lantanaan. Kolme yota vietimme ernaisissa motelleissa ja katselimme huimaa amerikkalaista tuhlailevaa elamaa. Tosin laman koura rutistaa taallakin ihmista, koska motellien hinnat ovat perin sopivat meille suomalaisille, mutta motellien pitajat ruikuttavat matkustajapulaa.

Miamista hypattiin lentoon eilen ja nyt olemme tulleet Liman kautta Cuscoon, joka on muinaisten Inkojen rakentama vuoriston solassa oleva kaupunki. Taalla on edelleen paljon inkakulttuurin jaljilta rakennuksia ja taideteoksia. Ollaan oltu vasta tovi paikalla, joten tarkempi analyysi tullee tuonnemmissa kirjoituksissa. Kohta lahdemme 3 tunnin kierrokselle, josta valaistusta on tulossa tiedostoomme.

Inkaterkuin
Reppumatkustaja Rita ynna miehensa Matu

Key Westin kosteassa lammossa

Risteily paattyi siis eilen aamulla klo 8.30. Siirryimme autovuokraamon shuttlella suorittamaan vuokrausta. Ajopeliksi meille annettiin midsize-auto eli Chevrolet Malibu. Ajelimme riuttatieta nauttien marellisista maisemista 150 mailia tanne Key Westiin, josta Kuubaan on enaa matkaa n. 60 mailia. Kirkkaalla ilmalla Kuuban mantereen voi nahda paljain silmin. Taalla KW:ssa meita odotti aikamoinen kansanjuhla eli Fantasy festivals. Ihmiset ovat pukeutuneet pelkkiin vartalomaalauksiin. On meille molemmille taalla varattuna silmaniloa (varsinkin minulle) kun poikia on pilvin pimein "parittain" eli sillai. Eilen oli mittava paraati ja se oli upea, tosin kesti yomyohaan. Me vanhukset luovutettiin hieman ennen loppua. Huomenna tarkoitus on lahtea takaisin Floridaa kohti koska silmanilot katoavat, tanaan on festareiden viimeinen paiva.

Kaikille lampoiset terveiset

Floridan Key Westista
kirjoitti

Rita

Risteilyn viimeisella legilla...

Risteilyn 7. ja viimeinen paiva on menossa. Eilen vierailimme Mexicossa Cozumelin saarella. Vetta satoi kuni Esteri olisi saavista kaatanut. Kastuimme aivan litimariksi. Kiva oli bussissa istuskella marissa poksyissa. Eipa se tahtia haitannut. 5 tuntia pyorimme ympari saarta ja komiata oli paitsi ne paikat jotka Wilma myrsky oli tuhonnut v.2005. Kaikki isot puut olivat menneet menojaan eika tilalle ole viela kasvanut uusia. Nyt lillutaan laivalla tama paiva ja aamulla anivarhain saavumme Floridan Miamiin, josta jatkamme matkaa maateitse mahdollisesti Key Westiin. Se nahdaan huomenna minne nokka nayttaa. Saa on tanaan pilvinen mutta edelleen hyvin lammin.
amerikkalainen elo odottaa.....

So long
Rita

Caribian laineilla

Nyt olemme Ceyman-saarilla paivaretkella laivalta. Aikaisemmat pysahdyspaikkamme ovat olleet Haiti ja Jamaica. Lamminta on piisalle asti eli koko ajan yli 30 aurinkoista celsiusastetta.
Huomenna jatkamme Mexicoon, jossa viivymme n.10 tuntia. Palaamme asiaan kunhan loydamme rauhaisen nettikoneen, josta voimme kirjoitella enemman.

Terveisin

Reppurit

Lähtömaisema

Tässä maisemassa puhuimme ensikerran matka-
suunnitelmista elokuun kauniina iltana

Matkalla maailman laidalle

Rakas mielitiettyni Rita kosi minua karkausvuonna 1968 ja niin päädyimme nauttimaan avio-onnesta jota onkin riittänyt kohta 40 vuotta. Koska yrittäjinä olimme lähes aina töissä jäivät lomat vähiin ja yhteistä aikaa onkin ollut enemmälti vasta kolme vuotta kun minäkin jäin eläkkeelle. Tyttäreni Anni antoi minulle kesällä syntymäpäivälahjaksi kirjan: 1000 paikkaa joissa on käytävä ennen kuin kuolet, jota innolla lueskelin iltaisin. Kauniina mutta koleana elokuun iltana istuimme saunan kuistilla ja Rita kysyi : mihin mentäisiin ensi talvena lämmittelemään? Kun epäröimättä ehdotin Tahitia piti minun perustella kauan ennenkuin hän uskoi että olen tosissani. Ensimmäinen perustelu oli että Tahiti on erittäin suosittu häämatka-kohde, vaikka olemmekin vähän myöhässä. Toinen peruste oli että nyt pystymme vielä matkustamaan eli lähde kun vielä kykenet. Kolmas peruste oli: kauas on lennettävä nyt kun matkustaminen on vielä kohtuuhintaista ja lentoyhtiöt vielä pystyssä. Rita ei sinä iltana unta saanut kun mietti olinko tosissani vai kiusasinko vain häntä. Aamulla hän vielä tenttasi mitä oli illalla kuullut. Viikon parin päästä hän sitten kertoi miettineensä matkaa ja suostui lähtemään kun kansanparantajakin oli hieronut suurimmat tuskat hänestä. Siitä sitten alkoi matkareitin luonnostelu ja karttojen ja kohde-esitteiden tutkiminen.