Phnom Penh

Lauantaina kiersimme katsomassa tunneleita, joissa vietnamilaiset piileskelivat kun amerikkalaiset luulivat voittavansa sotansa mennen tullen. Viidakko ja sen mahdollisuudet antoivat paljon etua vietnamilaisille ja jalkeenpain voi sanoa, etta jenkit loivat paansa vietnamin palmuun. Kaupungissa oleva sotamuseo vahvisti viela kasitysta siita kuinka tyhmia ja turhia sodat ovat.

Vietnamissa olisi pitanyt menna aika kauas pohjoiseen, jotta suurkaupungin poly olisi laskeutunut, paatimme lahtea Cambodzaan. Kun sunnuntaina bussiliput oli ostettu ja yo nukuttu meilla olikin uusi pulma, kun Ritan maha ei tykannyt paikallisista herkuista ja vihoitteli aamulla. Nousimme kuitenkin urheasti bussiin ja matka menikin hyvin .

Rajamuodollisuudet olivat aika erikoiset, kun valilla oli passit kadessamme ja valilla bussikuskilla ja kohta taas bussiyhtion mopolahetilla. Noin tunnin kuvioiden jalkeen matka jatkui ja nyt passit olivat taskussamme ja me Cambodzan maaperalla. Kun aamulla ensimmainen 20 kilometria otti tunnin aikaa, niin hyva tie rajan jalkeen ajatti kuskiamme tosi kovaa. Pian tie kuitenkin huononi ja ennen Phnom Penhia kavi suorastaan surkeaksi, mutta samassa suhteessa vaaralliset tilanteet lisaantyivat.

Oli helpotus kun paasimme perille ja tuk-tuk-kuskit piirittivat meidat heti noustuamme bussista. Yhden kyytiin sitten hypattiin ja han vei meidat kehumaansa hotelliin. Rita kavi katsomassa huoneen ja hyvaksyi sen ja niin raahasimme reput 20 $:n kamppaan. Avasimme ikkunaverhot ja naimme hotellin kaytavan ja vastapaisen huoneen koristeelisen mahonkioven. Suljimme verhot.

Pian Ritan olo huononi ja peiton alla palevan lampo naytti 38.7 astetta eika olo ollut mukava. Illan aikana lampo laski rohtojen avulla mutta vessanpytty tuli tutuksi. Aamulla olo ei ollut paljoakaan parempi ja paiva menikin iltaan teen ja hakemieni banaanien voimalla.

Eika siina kaikki, vessan katosta alkoi tippua epamaaraista vetta ja pyysimme uutta huonetta, joka luvattiin kunhan se saadaan siivottua. Uudessa huoneessa oli oikea ikkuna kadulle ja aurinkokin vilahteli saastepilvien lomasta.

Illan suussa potilaskin nousi jaloilleen ja kavimme lahikaupasta hakemassa kekseja ja apteekista lisaa rohtoa. Illalla kuitenkin Rita oli aika vasynyt ja pysyi sangyssa tiiviisti.
Tanaan aamuteen kanssa kelpasi jo leipapalakin ja tuk-tuk-kuskin kyyti satamaan ostamaan laivalippua huomiseksi. Tuk-tuk kuljetti meita ympari kaupunkia ja ohimennen naimme taman kaupungin mahtavat pyhakot ja muut palatsit. Kierroksen lopuksi ajoimme Russia-markettiin ja kummasti silkin hypistely piristaa ihmista. Jotain kevytta tarttui mukaankin.
Huomenna laiva lahtee seitsemalta kohti uusia seikkailuja.

Uusissa silkeissaan

Matu ja Rita