Tämä blogi kertoo kahden matkustajan tarinaa

Matkanteko voi antaa enemmän kuin määränpää. Koti on maailman paras paikka mutta se totuus on välillä käytävä katsomassa maailman aidan takaa ja sen aiomme tehdä.
Rita ja Matu.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Elossa ollaan

Elossa ollaan vaikka mansikat meinas tyrmata. Jos tulee hulluja kirjoituksia selitys on se ettei paa ole viela kovin selva. Minahan soin 4 mansikkaa ja Rita loput kilon ja niin vain kavi etta mina sain sen ainoan basillisen tai sitten olin ottanut ennakkolaaketta liian vahan. Klinikalla 3 laakaria hoitajien lisaksi yritti selittaa kasin ja kaikin kielin mika on vikana ja miten mies saadaan takaisin voimiinsa. Niin meni 4 paivaa enemman tai vahemman vaaka-asennossa. Onneksi muutakaan kiinteaa ohjelmaa ei ollut talle viikolle menipahan sitten nain. Onneksi myos oli pitempi kuin viikon matka. Santiago on iso kyla ja isoja on myos numerot rahoissa eli 1 E on 790 pesoa ja kun katsoo hintalappua ensin hirvittaa mutta ei taalla kallista ole vaikka laskut on isoja. Liikenne on levollisempaa ja autot uudempia kuin Perussa vaikkakin lahella kulkee paakadulla 5 kaistaa suuntaansa ja sen ylitys on jalankulkijalle koetus. Kavelijan vihrea on lyhyt eika armoa anneta. Pienia mielenosoituksia on ollut koko ajan ja niissa rummut soi ja pillit vinkuu ja mellakkapoliisia on linjaautolasteittain kadulla. Isompaa rahinaa ei niista ole syntynyt mutta tilanne on herkka. Parin paivan paasta lahdemme eteenpain ja sielta saarilta saattaa olla huonosti yhteyksia joten pankaa kommenttia tulemaan etta kerkiamme lukea ne ennen lahtoa saarile.