Hiekkaa Frazerilla

Iso bussi haki aamulla kuudelta ja vei satamaan, josta katamaraani kuljetti tasaisesti vajaan tunnin ja olimme Frazer-saarella, jossa asuu vain satakunta ihmista vakituisesti, mutta rannassa on 1300 hengen hotelli, joka on piilotettu hyvin rantapusikkoon, eika merelle nay mitaan.

Hotellin edessa nousimme bussiin, joka on tehty 4-veto kuormurin paalle ja muistuttaa aika lailla Dakar-autoja. Asfaltti loppui 100 metria hotellin pihasta ja alkoi mahdoton "tie" jota bussi kiipesi ylos hiekkaista rinnetta pitkin. Erittain pehmeaan hiekkaan oli ajettu paikoin yli metrin syvaa uraa, jossa neliveto ja lukot oli todella tarpeen. Jos joku tuli vastaan oli jommankumman ajettava puskaan, yleensa se oli pienempi maasturi. Maastureita liikkuu paljon hiekkarannissa koska niita vuokrataan saarella ja seikkailijoita riittaa.

Meidan kuskimme oli oikea ihmemies, silla han selosti koko ajan mita ymparilla nakyi ja kadet huitoivat vinhasti oikealle ja vasemmalle. Kuitenkin han ohjasi isoa 35 hengen korkeaa bussia niin ahtaista paikoista, ettei edes tiistain hesari olisi mahtunut valiin.

Ensin saavuimme kirkkaalle jarvelle johon kaikki mielivat juomakelpoiseen veteen uimaan, meillehan se on arkipaivaa. Seuraavaksi laskeuduimme syvaan rotkoon , johon kertyy sadevetta ihmeellisia maari , ymparilla kuhisi tihea viidakko, koska vetta on ja sen tuomaa viileytta. Ohitimme yli tuhat vuotta vanhan puun , joka yha kasvaa ymparillaan satoja vain 300-600 vuotiaita nuorukaisia. Laaksossa kasvaa puita joita ei ole missaan muualla maailmassa.

Keskelta saarta ajoimme ita-rannalle jossa soimme isossa matkailijoiden palvelupisteessa. Kuljettaja lupasi lounaan jalkeen vahan tasaisempaa kyytia ja kurvasi yli 100 km pitkalle hiekkarannalle ja kyyti tasoittui heti. Oikealla pauhasivat lahes omakotitalon korkuiset aallot ja vasemmalla nousi mangrove-viidakko kun bussi kiiti rantahiekkaa myoten valilla 80 lasissa.

Rantapuskassa oli liikennemerkki, jossa oli lentokoneen kuva. Miksi taalla on tallainen merkki? Vahan matkan paassa olikin lentokone ja kuski kysyi kuka halua jatkaa lentaen? Kahdeksan hataisinta ryntasi koneeseen ja kone nousi kevyesti ilmaan rantahiekalta. Bussi kiiti jalleen rantaa pitkin ja lentokone kurvaili saaren ylla. Jonkun matkaa ajettuamme, bussi pysahtyi, kohta lentokone laskeutui bussin vierelle ja lentomatkalaiset nousivat kyytiin. Ja matka jatkui. Kavimme katsomassa sateenkaaren varista kalliota ja vanhaa 1945 vuodesta asti rannassa maannutta laivan hylkya, joka oli vaurioitunut sodassa ja nain odotti loppuaan.

Muutaman uimapaikan kautta saavuimme paikkaaan josta bussi kurvasi taas soraranniin ja kuoppainen osuus saaren itarannalle alkoi. Auton jousitus oli ihmeellisen hyva silla kuopat ja heitot eivat matkaa haitanneet . Kyyti oli yhta tasaista kuin suomalaisen bussin kyyti meidan kehnoilla teillamme. Tunnin keinutuksen jalkeen olimme laivarannassa ja taas uusi erikoinen paikka jai mieliimme. Katamaraanin ja bussin avulla tulimme kotiovelle, paivan ihmeelisen seikkailun pelasti pieni pilviverho joka lievensi kuumuutta . Silti kylma huurteinen juoma maistui mukavalle omassa viileassa huoneessa.

Viidakkoterveisin uusia seikkailuja odotellen
Matu-tarzan ja Rita-jane