Sukujuhlat ovat aina kovaa hommaa, niin taalakin puolet juhlijoista makaa turvallaan nurmikossa ja loput katselee kivettynein silmakuopin kaukaisuuteen. Kun nuorempi Matu viela liikkuu ominvoimin katsoimme nama juhlat juhlituiksi. Kun ei se maailman laita viela nakynyt taalta vaikka kiipesimme korkeimman tulivuoren kraaterin reunalle paatimme jatkaa etsimista. 6 tunnin lennon jalkeen laskeuduimme Tahitille ja pienien younien jalkeen jatkoimme Bora Boralle. Jo ilmasta naki etta paratiisi on taalla ja hotelliin saavuttuamme uskomme vain vahvistui. Kunhan totuttelemme jalleen aivan erilaiseen maailmaan edellisten jalkeen palaamme tanne sivulle kertomaan milta se valkea tuntuu paljaiden varpaiden valissa ja taalla se ei ole kylmaa vaan polttavaa korallihiekkaa.
Reppurit jotka ei paljon reppuja pengo kun vaatteita ei tarvita.
perjantai 21. marraskuuta 2008
Tilaa:
Kommentit (Atom)