Tropiikin ilot ja riesat

Nyt on tropiikissa hikoiltu oikein hikoilemasta paastya. On aivan ihanaa, kun on lamminta, kukat loistavat ja on upeita tropiikin hedelmia saatavana kohtuuhintaan. Saa laiskotella kuumuuden takia aivan luvallisesti, joten elama tuntuu olevan mallillaan. Mutta varjopuoliakin loytyy, mereen ei saa menna uimaan, siella on tahan aikaan pienia marine stingereita (meduusalaji), joiden pisto on kivulias ja vaarallinenkin. Ensiapuna pistoihin kaytetaan etikkaa ja niinpa rannoilla on valkoisia onttoja tolppia, joiden sisaan on asetettu etikkapullo.

Kosteuden vuoksi hyttysiin taytyy suhtautua suurella vakavuudella. Monsuuni-sateiden aiheuttamien tulvien myota on tavattu denque-kuumetta nailla pohjoisilla trooppisilla alueilla.
Tuntuu aivan hassulta, etta kaupungin merenrannalla on kyltteja, mitka varoittavat krokodiileista. Eivat nama paikalliset ihmiset paljoa tauluista piittaa, vaan kuljeskelevat missa miellyttaa, oli krokovaroituksia tai ei.

Kasvusto on hyvin rehevaa. Sellaisia huonekasveja, joita me yritamme Suomessa kasvattaa, kasvaa taalla luonnon varaisina ja valtavan kokoisina. Eraan motellihuoneemme terassin tuntumassa oli minisademetsa n. 30x50m. Siella kasvoi niin tiheasti erilaisia kasveja, etta minulta havisi uima-allas sinne, vaikka tiesin sen siella olevan. Seurasin peikonlehden kasvamista, kun se tuloiltana oli pieni nupunmytty kasvin lehtien valissa. Seuraavana aamuna lehti oli auennut ja myohemmin samana paivana se jo oli lahes taydessa mitassaan, lehden lapimitta n.50cm ja koko peikonlehti kolmisen metria korkea.

On taalla isossa maailmassa kaikki niin suurta.

Trooppisin terveisin

Rita ja ex-pilotti

Ajamisen loppu

Useiden hienojen rantojen kautta saavuimme eilen Cairnsiin ja luovutimme hyvin palvelleen auton pois ja seuraavan kerran kun tartun rattiin on opeteltava ajamaan oikealla puolella tieta. Mitenkahan onnistuu? Kaiken kaikkiaan autoilu taalla oli helppoa kiitos leveiden teiden ja maltillisten kuskien jotka antoivat tilaa turistille joskus viimehetken kaistan vaihdoissa. 3900 km ja kaksi ja puoli viikkoa kahden naisen loukussa sujui mukavasti kiitos kartturi Ritan ja gps-Katin jotka eivat aina neuvoneet samaan suuntaan. Bensan hinta heiluu aika kovasti mutta kun haarukka on 45-60 eurosenttia ei tankkaaminen tunnu pahalta.

Tulvista huolimatta tiet tanne olivat jo kunnossa vaikka isojakin korjauksia oli matkalla. Kun olisimme halunneet kayda sisamaassa isoilla putouksilla , oli tie sinne suljettu koska isoja puita oli kaatunut tielle. Yhtena yona oli satanut 450 mm, lahes Suomen vuotuinen sademaara, joten ei sellainen vesimaara ojiin mahdu.

Matkan varrella oli paljon yliajettuja elaimia joukossa myos isojakin kenguruita joita talla alueella on kuulema liian paljon eika paikallinen autoilija niita varo. Vahan valia oli liikennemerkki jossa varoitettiin cassovarista eli emunsukuisesta isosta linnusta joka on talle luonnolle hyvin tarkea. Yhtaan yliajettua emme nahneet mutta yksi elava kuljeskeli tien pientareella ja liikenteen puuttuessa katselimme ja kuvailimme ihmeellista otusta kauan. Maailma opettaa.

Eilen kun saavuimme Cairnsiin ja saimme tavarat hotelliin niin sahkot katkesivat koko kaupungista ja 1.5 tunnin katkos oli kuulema harvinainen. Emme rehvastelleet etta meille kay usein nain. Kun sahkot jalleen toimivat menimme syomaan ja minun oli pakko maistaa crokodiilin ja kengurun lihaa joita tuotiin grillivartaassa poytaan. Croco maistui joltain kanan ja possufileen valimuodolta ja kenguru lahinna naudalta. Ei kovin ihmeellista mutta eksoottista kyllakin. Rita ei herkkana ihmisena moisiin herkkuihin kajonnut mutta tuli kuitenkin kanssani samaan sankyyn yoksi.

Nyt lepaamme muutaman paivan taalla ja sitten matka jatkuu kun ei sita maailman laitaa vielakaan nay.

Rita ja Matu