Uutta maata ja uutta vuotta kohti

Pian on aika sanoa hyvastit Uudelle Seelannille. Joulu sujui melko kylmissa ja sateisissa merkeissa. Mutta kun joulu oli ohi, saatkin muuttuivat radikaalisti. Tama maa on tehnyt meihin lahtemattoman vaikutuksen. Luonto on erittain rikas kaikella tavoin. Ihmiset ovat ystavallisia ja valittomia. Tuntuu kuin olisimme olleet lahempiakin tuttavia kadun ihmisten kanssa. Taalla heittaydytaan juttelemaan kenen kanssa tahansa ja aina loytyy ystavallinen keskustelukumppani. Ihmetyttaa oikein takalainen siisteys seka maaseudulla etta kaupungeissa.
Veskit eivat lemua missaan, roskaamista ei esiinny, vaikka olisi suurempikin joukko ihmisia koolla. Maan hintataso on meille reppureille kohdallaan. Muutama esimerkki: Motellissa huone varustettuna taydellisella keittiolla 40 - 60 euroa, kahden hengen illallinen sis.pullon viinia n. 50 euroa. Vaikka joulupaivan ateria akaroalaisessa ravintolassa ei kehuja saakaan, on paikallinen ruoka erittain hyvaa. Lampaan ja naudan filepihvit ovat todellista gourmettia. Annokset ovat vain niin mahdottoman isoja, etta suomalaista syojaa vahan hirvittaa. Hinta ei hirvita, annoksen saa n. 12 eurolla. Nam! Uusi Seelanti saa meilta ison PLUSSAN ja suurkiitokset.

Tanne voisi vaikka joskus palatakin.

Tallaisin miettein lahdon tunnelmissa ovat

Rita ja Matu

Joulu Akaroassa

Hiljennyimme Joulun viettoon Akaroassa ja siita tulikin tosi hiljainen. Paivalla ajattelimme menna kauppaan, mutta edessamme laiturilta lahti katamaraani lahdelle ja me mukaan. Ensin katselimme vanhat majakat ja ihmettelimme muutamaa rantahuvilaa jyrkassa rinteessa, joissa veneet oli vedetty pystysuoraa keulanarusta puihin kiinni. Melkoinen vaiva rantautua ja saada vene vedettya maihin. Koska jokaisessa pihassa oli paljon mehilaispesia, paattelimme ettei muut kotielaimet pysy rinteilla. Pian saavuimme lahden suulle, jossa delfiinit uivat laivan ympari ja ali ja kamerat rapsyivat tiuhaan. Vaikka laivan 80 matkustajasta yli puolet oli ainakin 70-v. mummoja kaikki hihkuivat, kun delfiini hyppasi ilmaan. Ajoimme viela ison luolan suulle jota sanotaan katedraaliksi ja kirkon kaikuhan siella oli kun laivamme ajoi sisaan. Aivan rantakivia hipoen seurasimme myos hylkeiden ja niiden poikasten leikkeja rantakivikossa seka kaapio pingviinien touhuja. Palasimme rantaan kalastuskylan ja helmiviljelman ohittaen. Pieni 600 asukkaan kyla hiljeni aattona taysin, kun kaikki paikalliset olivat kodeissaan ja turisteja oli vahan. Istuimme aattona olohuoneen sohvalla ja katselimme merelle kun delfiinit hyppivat ikkunamme alla ja kun muu liikenne lahdelta oli hiljentynyt. Rita taikoi pienessa keittiossa hyvat jouluherkut ja pukkikin oli jattanyt pussinsa ovelle . Rita sai pienen repun ja mina palapelin josta voi rakentaa maapallon joten matkaamme on hyva jatkaa. Joulupaiva oli sateinen ja yhta harmaa oli lahiravintolan joululounas. Samaa kinkkua oli monella eri tarjottimella ja paria sinappia kupissa vieressa. Kaikki vihannekset nuutuneita eika mitaan vihreaa. Tassa maassa ei ole syoty nain huonosti viela missaan, mutta kun muut paikat olivat kiinni niin tulipahan joulun kinkkuannos syotya. Tapania oli jo kirkkaampi ilma ja kun seisoskelimme laiturilla vanhan tykin vieressa purki lahdelle saapunut risteilyalus satoja ihmisia kylaan ja kuhina oli sen mukainen. Me kuitenkin ajoimme vuorien ja laaksojen kautta Christchurchiin ja luovutimme seuraavana paivana 3100 vasenta kilometria meita hyvin palvelleen Focuksen pois. Jos oli Fijilla maailmanlaidan meininki niin taalla Uudessa Seelannissa maailman laita jo nakyi ja haisi kraatereissa ja maan repeamissa. Koska maa on mannerlaattojen sauman paalla emme jaa odottamaan luojan suurta ilotulitusta vaan lahdemme eteenpain ja katsotaan sitten mihin joudumme.