Tämä blogi kertoo kahden matkustajan tarinaa

Matkanteko voi antaa enemmän kuin määränpää. Koti on maailman paras paikka mutta se totuus on välillä käytävä katsomassa maailman aidan takaa ja sen aiomme tehdä.
Rita ja Matu.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Aucklandista etelaan !

Perheenjasenemme, Ford Focus on tuonut meita tien vasenta laitaa jo neljatta paivaa oikein onnistuneesti. Matti on oivaltanut vasemmankatisen liikenteen oikein hyvin, vain pari kertaa on minun kartturina taytynyt huomauttaa, jotta liikumme vasuri liikenteessa. Oikealle kaartuvat kurvit pelottavat minua niin, jotta mahassa tuntuu pahalta. Aivan hassua, etta vasta tanaan tunsin tottuvani niihin.

Olemme vierailleet mita ihmeellisimmissa paikoissa, mutta korkeuksiin kohoavat traktorimuseo ja vulgaanisten lahteiden alue, jossa kiertelimme n. 2km polkua pitkin haistellen rikkia ym. kaasuja, mitka nousivat kuplivan mudan ja veden seasta. Kaikkialla oli hoyryja ja kuumaa vetta tai jotain haisevaa maaperan ydinta. En ollut uskoa silmiani ja nenaani taman kaiken aistiessani. Oli kuumaisema ja aivan epatodellinen olo. Ajatuksiin hiipi, etta jos sittenkin taalla pamahtaisi ja kiehuva lieju nousisi ilmaan ja mita senjalkeen nousisikaan maan uumenista ?

Catepillarmuseo oli loistava nayte niista kovista koneista, joilla taman maan maanviljelys ja karjanhoito ovat lahteneet kukoistukseen. Kaikki niityt ja pellot on nailla ajokeilla raivattu ja saatu kuntoon.

Nyt vietamme viikonloppua pohjoissaaren puolivalissa Taupon kaupungissa. Joulu nakyy taallakin. Huomenna telkkarissa arvotaan 1000 dollaria, meillakin on arpa siihen. Pitakaa peukkuja !

Heipa taas

Vulganistit Rita ja Matu