Australia alkaa

Lentokone laskeutui Sydneyn kentalle ja lampimampi ilma oli meita vastassa. Tilattu hotellihuone on pimea ja pihanpuoleinen maisema pelkkaa tiiliseinaa. Kadulla kuitenkin paistaa aurinko ja ison kaupungin meininki tuntuu korkeiden talojen valissa. Kesavaatteiden alennusmyynti on juuri alkanut ja Paris Hiltonkin pyori kaupoissa hirvea fanilauma perassaan. Kavimme oopperatalon parvekkeilta katselemassa sataman hyorinaa kun laivoja tuli ja meni. Isoa siltaa valmisteltiin juhlakuntoon koska taalta koko maailman uusi vuosi alkaa. Katsokaa telkkarista kun vilkutamme teille miljoonan ihmisen joukossa jotka tulevat tanne uutuutta juhlimaan. Onnellista Uutta vuotta myos Teille kaikille jotka tata blogia jaksatte seurata. Koska Teidan seurassanne on kiva matkustaa jatkamme reissuamme eteenpain myos ensi vuonna.
Reput vauhdissa 2009-kerhon jasenet
Rita ja Matu

Uutta maata ja uutta vuotta kohti

Pian on aika sanoa hyvastit Uudelle Seelannille. Joulu sujui melko kylmissa ja sateisissa merkeissa. Mutta kun joulu oli ohi, saatkin muuttuivat radikaalisti. Tama maa on tehnyt meihin lahtemattoman vaikutuksen. Luonto on erittain rikas kaikella tavoin. Ihmiset ovat ystavallisia ja valittomia. Tuntuu kuin olisimme olleet lahempiakin tuttavia kadun ihmisten kanssa. Taalla heittaydytaan juttelemaan kenen kanssa tahansa ja aina loytyy ystavallinen keskustelukumppani. Ihmetyttaa oikein takalainen siisteys seka maaseudulla etta kaupungeissa.
Veskit eivat lemua missaan, roskaamista ei esiinny, vaikka olisi suurempikin joukko ihmisia koolla. Maan hintataso on meille reppureille kohdallaan. Muutama esimerkki: Motellissa huone varustettuna taydellisella keittiolla 40 - 60 euroa, kahden hengen illallinen sis.pullon viinia n. 50 euroa. Vaikka joulupaivan ateria akaroalaisessa ravintolassa ei kehuja saakaan, on paikallinen ruoka erittain hyvaa. Lampaan ja naudan filepihvit ovat todellista gourmettia. Annokset ovat vain niin mahdottoman isoja, etta suomalaista syojaa vahan hirvittaa. Hinta ei hirvita, annoksen saa n. 12 eurolla. Nam! Uusi Seelanti saa meilta ison PLUSSAN ja suurkiitokset.

Tanne voisi vaikka joskus palatakin.

Tallaisin miettein lahdon tunnelmissa ovat

Rita ja Matu

Joulu Akaroassa

Hiljennyimme Joulun viettoon Akaroassa ja siita tulikin tosi hiljainen. Paivalla ajattelimme menna kauppaan, mutta edessamme laiturilta lahti katamaraani lahdelle ja me mukaan. Ensin katselimme vanhat majakat ja ihmettelimme muutamaa rantahuvilaa jyrkassa rinteessa, joissa veneet oli vedetty pystysuoraa keulanarusta puihin kiinni. Melkoinen vaiva rantautua ja saada vene vedettya maihin. Koska jokaisessa pihassa oli paljon mehilaispesia, paattelimme ettei muut kotielaimet pysy rinteilla. Pian saavuimme lahden suulle, jossa delfiinit uivat laivan ympari ja ali ja kamerat rapsyivat tiuhaan. Vaikka laivan 80 matkustajasta yli puolet oli ainakin 70-v. mummoja kaikki hihkuivat, kun delfiini hyppasi ilmaan. Ajoimme viela ison luolan suulle jota sanotaan katedraaliksi ja kirkon kaikuhan siella oli kun laivamme ajoi sisaan. Aivan rantakivia hipoen seurasimme myos hylkeiden ja niiden poikasten leikkeja rantakivikossa seka kaapio pingviinien touhuja. Palasimme rantaan kalastuskylan ja helmiviljelman ohittaen. Pieni 600 asukkaan kyla hiljeni aattona taysin, kun kaikki paikalliset olivat kodeissaan ja turisteja oli vahan. Istuimme aattona olohuoneen sohvalla ja katselimme merelle kun delfiinit hyppivat ikkunamme alla ja kun muu liikenne lahdelta oli hiljentynyt. Rita taikoi pienessa keittiossa hyvat jouluherkut ja pukkikin oli jattanyt pussinsa ovelle . Rita sai pienen repun ja mina palapelin josta voi rakentaa maapallon joten matkaamme on hyva jatkaa. Joulupaiva oli sateinen ja yhta harmaa oli lahiravintolan joululounas. Samaa kinkkua oli monella eri tarjottimella ja paria sinappia kupissa vieressa. Kaikki vihannekset nuutuneita eika mitaan vihreaa. Tassa maassa ei ole syoty nain huonosti viela missaan, mutta kun muut paikat olivat kiinni niin tulipahan joulun kinkkuannos syotya. Tapania oli jo kirkkaampi ilma ja kun seisoskelimme laiturilla vanhan tykin vieressa purki lahdelle saapunut risteilyalus satoja ihmisia kylaan ja kuhina oli sen mukainen. Me kuitenkin ajoimme vuorien ja laaksojen kautta Christchurchiin ja luovutimme seuraavana paivana 3100 vasenta kilometria meita hyvin palvelleen Focuksen pois. Jos oli Fijilla maailmanlaidan meininki niin taalla Uudessa Seelannissa maailman laita jo nakyi ja haisi kraatereissa ja maan repeamissa. Koska maa on mannerlaattojen sauman paalla emme jaa odottamaan luojan suurta ilotulitusta vaan lahdemme eteenpain ja katsotaan sitten mihin joudumme.

Hyvaa aatonaattoa!

Onkohan se joulupukki jo lahtenyt tulemaan tanne pain. Kylla pitaisi, koska matka on pitka.
Me olemme ajelleet Christchurcin ymparistoa ristiin rastiin ja etsineet sopivaa majataloa, jonne voisimme asettua joulun ajaksi. Eilen ajoimme Hanmarin kuumille lahteille, jossa luonto hoitaa veden lammityksen. Altaita on kymmenkunta ja niissa on eri asteisia ja erilaisia mineraaleja sisaltavia kuumia vesia 27-43 asteen valilta. Ilma haisee rikilta ja siina tekee mieli vilkaista kaveria, josko olisi paassyt ihmisilmaa karkaamaan. Kokemus altaista oli oikein mukava kun viela saakin oli uskomattoman kaunis. Siina kelloteltiin kuumissa kylvyissa auringon paisteessa. Tama oli meidan joulusaunamme.

Tanaan ajamme noin 1,5 tuntia vuoristotieta Akaroan niemeen, jossa hiljennymme viettamaan suurta juhlaa.

Kiitokset Teille kaikille, jotka olette matkassamme olleet. Toivotamme Teille oikein, oikein hyvaa Joulua!

Jouluterveisin

Rita ja Matti

Kohti kylmaa

Taalla on hassua kun menee etelaan niin kelit kylmenee. Saatiedotus on luvannut hirveita sateita mutta eipa ole osunut meidan kohdalle. Lampotilakin on Suomen kesan tasoa joten hyvin kotoinen olo on. Arpaonni ei suosinut tai miten se nyt oli, ei muistettu katsoa ohjelmaa. Kun saavuimme tanne Etela-Amerikasta ja saarilta kiinnittyi huomio siisteyteen kaikkialla jossa oli suuri ero edellisiin pysahdys paikkoihin nahden. Muuten taalla on rento meininki eika turhaan nipottajia kohtaa. Kovin on erilainen tama maa kun apteekissa myydaan mp-3 soittimia ja matkoja pohjoiseen = lampimaaan, eivat kai usko omiin tuotteisiin. Monenlaisia museoita on kierretty seka muita nahtavyyksia joista ei sen enempaa. Tarjolla olisi nuorille ja hurjapaisille sopivaa tarjontaa vaikka kuinka paljon mutta meilla on liikaa haapaivia takana moisiin kuvioihin. Moottoriurheilua tulee telkkarista yhdelta kanavalta koko ajan kaikista lajeista ja ikaluokista ja kolme parasta haastatellaan aina telkkarissa ja kymmenvuotiaat antaa lausuntoja kuin Formulakuskit.Tien varressa on tiuhassa pyoraliikkeita ja pihassa tarjolla etupaassa crossipyoria ja monkkareita. Rahaa satsataan lajiin kovasti kun crossirataakin kastellaan erien valilla helikopterilla. Ilmainen vihje K-SMK:lle.98 bensa maksaa 0.64 euroa joten ainakaan ajaminen ei siihen kaadu. Pikkuhiljaa alan oppia vasemmalla ajamisen mutta Ritaa viela pelottaa kun istuu ojanpuolella ja syva rotko on aivan tien vieressa. Kun pohjois-saari oli kierrelty tulimme laivalla 3 tuntia tanne etela-saarelle ja ennusteista huolimatta aurinko paistaa kuumasti vaikka joulu on viikon paasta.
Jatkuu kun aihetta ilmaantuu.

Autoilijat Rita ja Matu.

Aucklandista etelaan !

Perheenjasenemme, Ford Focus on tuonut meita tien vasenta laitaa jo neljatta paivaa oikein onnistuneesti. Matti on oivaltanut vasemmankatisen liikenteen oikein hyvin, vain pari kertaa on minun kartturina taytynyt huomauttaa, jotta liikumme vasuri liikenteessa. Oikealle kaartuvat kurvit pelottavat minua niin, jotta mahassa tuntuu pahalta. Aivan hassua, etta vasta tanaan tunsin tottuvani niihin.

Olemme vierailleet mita ihmeellisimmissa paikoissa, mutta korkeuksiin kohoavat traktorimuseo ja vulgaanisten lahteiden alue, jossa kiertelimme n. 2km polkua pitkin haistellen rikkia ym. kaasuja, mitka nousivat kuplivan mudan ja veden seasta. Kaikkialla oli hoyryja ja kuumaa vetta tai jotain haisevaa maaperan ydinta. En ollut uskoa silmiani ja nenaani taman kaiken aistiessani. Oli kuumaisema ja aivan epatodellinen olo. Ajatuksiin hiipi, etta jos sittenkin taalla pamahtaisi ja kiehuva lieju nousisi ilmaan ja mita senjalkeen nousisikaan maan uumenista ?

Catepillarmuseo oli loistava nayte niista kovista koneista, joilla taman maan maanviljelys ja karjanhoito ovat lahteneet kukoistukseen. Kaikki niityt ja pellot on nailla ajokeilla raivattu ja saatu kuntoon.

Nyt vietamme viikonloppua pohjoissaaren puolivalissa Taupon kaupungissa. Joulu nakyy taallakin. Huomenna telkkarissa arvotaan 1000 dollaria, meillakin on arpa siihen. Pitakaa peukkuja !

Heipa taas

Vulganistit Rita ja Matu

Uusi Seelanti, uudet kujeet ja paremmat tuulet

Kun katsomme taakse pain luulemme, etta ohitimme jo maailman laidan ja kuljemme ympyraa kuin entinen suunnistaja. Saavuimme Uuden Seelannin Aucklandiin maanantaina 8.12. itsenaisyyspaivan juhlista hyvin toipuneina. Niita juhlimme Fizilla Manan saarella nauttien chicken vindaloota ruokajuomana pullovetta. Lisaksi hieman valkoviinia. Iltaa juhlisti paikallinen tanssiryhma, joka esitti fizilaisia tansseja seka tanssitti meita katsojiakin. Oikein mukava ilta. Matilla oli yllaan hieman nukkavierut vihreat shortsit ja t-paita ynna varvassandaalit. Olin juhlaan sonnustautunut hyvin kevyella vaatetuksella eli uimapuku ja sen paalla Annilta saamani vihrea rantavaate l. sharong. Jaloissa asuun sopivat varvikset vari vihrea. Molemmilla make upina ruskea auringon paahtama varitys. JESS!

Aucklandissa olemme viettaneet nyt pari paivaa, tanaan oli kiiretta kun piti hoitaa monta asiaa. Kaytiin skytowerissa (kork. n.328 m), josta on mahdollisuus suorittaa sky jump 192 m:sta hallitusti vaijereiden varassa, jossa nopeus kohoaa lahes 80 km/t. Nayttipa aika hurjalta touhulta pelkka katseleminen. Emme kumpikaan osallistuneet itse hyppyyn, mutta siunailla piti kovasti moista touhua.

Monien tutkailujen jalkeen vuokrasimme tanaan auton lahteaksemme aamulla ajelemaan etelaa kohti. Pari viikkoa meilla on tama Ford Focus perheemme jasenena.

Taalla joulu nakyy ja kuuluu kaikkialla. Nahtiin iso joulupukin valtaistuin, jossa oli lappu:
"Joulupukki on ruokkimassa porojaan, mutta palaa pian ! " Tingeltangelia roikkuu samalla lailla kuin Suomessakin ja Petteri Punakuono soi tavarataloissa. Joten jopa on jouluisaa ja kotoista,
vaikka keli on kuin Suomen toukokuussa.

Jouluisin terveisin

Tonttureppurit
Rita ja Matu

Voihan Fidzi

Maailman laita taitaa jo nakya, sen verran harmittavasti menee. Viimeisen saaren nimi Mana ja loppupaate -la pitaa lisata nimeen. Satuimme huonoon majapaikkaan joka maisemasta huolimatta oli kehno ja viela kehnonpaa oli ruoka. Onneksi vieressa oli parempaa ruokaa ja parempi meininki. Saarelta paluukin oli hurjaa kyytia kovassa aallokossa, onneksi paasimme isompaan veneeseen kun pakenijoita oli niin paljon. Lahtopaikan hotellissa selvitettiin asioita puhein ja nootein kun viela pestavaksi jatetyista pyykeistakin oli parhaat paidat kadonneet. Taloudellisesti vahinko ei ole iso mutta harmittaa kun matkalta ostetut vahat matkamuisto t-paidat pollitaan. Muuten Fiji on hieno paikka ja varsinkin saaret mutta palvelut ei pelaa tai sitten meilla oli huono tuuri etta satuimme kaikkialla vaaraan paikkaan. Nyt on fiilis kuin Kinnusen Jormalla, Fiji on p.ka maa. Koska maailman laita jo haamotti eika se kovin hyvalta tuntunut taidamme nyt etsia vain kivoja paikkoja ja tanaan matkustamme kohti Uutta Seelantia ehka siella mieli kohoaa tasta pakollisesta tilostotappiosta onhan tahan asti kaikki ollut liiankin hyvin .

Silti iloiset reppurit

Saariseikkalua

Tahan asti kaikki on sujunut minuutillen mutta kun siirryimme Fiji-timeen kaikki on sinne pain. Eli olemme ohittaneet etelaisen kiireen rajan. Jos kiire rupeaa lahestymaan taalla heittaydytaan hiekkaan selalleen ja kylla se menee pian ohi. Paivat kuluu meloen ja snorklaten kunhan kuumimman hetken pysyy varjossa. Taalla on paivalla n 33, yolla 25 ja vesi on n. 27 astetta joka auttaa etta kivut ei kiusaa kummankaan jasenia. Odottelemme talla hetkella yhteysvenetta joka veisi seuraavalle saarelle, eilen se ei onnistunut, miten lie tanaan = Fiji-time. Tarinat jatkuu kun loydamme taas netin, siihen asti kaikille hyvaa itsenaisyyspaivaa jota vietamme tuntemattomassa paikassa.

Reppurit

Saarilla ollaan

Eipas tullut kirjoitustaukoa ainakaan tanaan. Kone loytyi toka saarelta. Lahdimme siis sunnuntaiaamuna liikkeelle tarkoituksena lahtea hotellin rannasta moottoripaatilla kohti ensimmaista saarta. Vene oli mennyt rikki ja buukkauksessakin oli jotain epaselvaa ja meidat lahetettiin isommalla laivalla matkaan. Bounty oli kohteemme jonka saavutimmekin pian puolen paivan jalkeen. Vastaanotto oli mita mahtavin rannalla oli kitaramies ja laulajia. Miellyttava vastaanotto. Saimme kivan mokkeloisen, jossa oli ihan oma wc ja ilmastointi. Reppureita valtava maara lisaksemme oli majoittunut saarelle. Valittomasti paastiin lounaalle ja siita paiva jatkui uiden ja aurinkoa ottaen. Illallista syotiin taas isolla porukalla. Illanistujaisten jalkeen silmaluomia jo niin painoikin, etta oli syyta kompia mokkeloiseen moskiittoverkon alle.

Seurava paiva alkoi aurinkoisena jo ennen klo 7. Aloitimme uinnilla, aamiaisella seka kavelimme saaren ympari. Iltapaivaksi olimme buukanneet 3 riutan snorklausretken. Paasimme matkaan pari tuntia sovittua aikaa myohemmin, mutta eipa haitannut silla merenpohjan upeat nakymat korvasivat myohastymisen. Reilut pari tuntia sukeltelimme lampimassa vedessa taitavan oppaan johdolla. Mukanamme oli nuori ruotsalaispariskunta, siis vain me nelja plus 2 opasta. Oikein riemullinen reissu.

Illalla saarella vietettiin fidzilaista iltaa kava-seremonioin. Kava on jonkinlainen paikallinen virvoitusjuoma, josta juopuu mikali juo paljon. Kuravetta muistutti maku ei ihmeempi. Illan paatteeksi oli miesten esittama upea laulu-, soitto- ja tanssiesitys. Sirot lihavat miehet tanssahtelivan ja naky oli todella esteettisesti kaunis.

Toisen paivan aamuna kohta aamiaisen jalkeen olikin lahdettava eteenpain kohti Molulun saarta,
jossa nyt tarkoitus on viettaa seuraavat 2 vuorokautta auringosta ja meresta nauttien.

Toivottavasti netti taalla tomii huomennakin.

Terveisin

Rita ja Matu