Kun muutaman päivän pyörimme Bangkokin 8 miljoonan ihmisen seassa ja täydensimme tuliaisreppua viimeisillä ostoksilla, olikin aika lähteä eteenpäin. Etsimme maailman laitaa ja olimme varmasti jossain vaiheessa aika lähellä sitä, mutta nyt alamme uskoa että maapallo on pyöreä. Asia varmistui vielä kun lentolipussamme luki " Helsinki" ja muistaakseni sieltähän lähdimme 5 kk sitten.
Jälleen kerran pakkasimme reput tiukkaan ja painot pysyivät alle 20 kilon kun jätti muutamia kuluneita kesävaatteita pois. Maailmalla pärjää vähälläkin tavaralla kun ei tarvitse varata vaatteita kylmän varalle. Tosin tuliaislaukkuun kertyi myös painoa 18 kg, joka on sallittua näin pitkällä matkalla.
Kone lähti puolen yön jälkeen ajallaan kuten kaikki matkamme lennot tähänkin asti. Yli 20 nousua on tehty, joten ihmeenä täytyy pitää aikatauluissa pysymistä. 10 tunnin matka taittui osittain torkkuessa kun muuta ohjelmaa eikä matkakuumettakaan ollut. Kun laskeuduimme kotimaan harmaalle ja lumiselle aamu-usvaiselle kentälle, oli kuin olisimme tulleet eri maailmaan ja niinhän me olimmekin. Kolmen tunnin odotuksen aikana lisäsimme kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päälle ja tuntui ihmeelliselle vetää sukat jalkaan ensi kertaa moneen kuukauteen.Silti palellen nousimme tämän matkan viimeiselle lennolle kohti Jyväskylää ja kotia.
Maapallo on nyt kierretty ja todistettu pyöreäksi eikä enää tarvitse etsiä sitä olematonta laitaa. Kun hetkisen toivumme kaikesta koetusta ja totumme suomalaiseen arkeen, kerromme tuntemuksia matkan antamista kohokohdista ja aallonpohjista.
Kyllä kotona on mukava olla.
Rita ja Matu
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Matka jatkuu
Kun aikamme lekottelimme Koh Changilla, paatimme lahtea eteenpain. Paikallinen lava-auto otti kyytiinsa ja reput heitettiin rautakankien ja golfpussien sekaan lavalle, jonka peittona oli enemman perunalastuja kuin huonossa elokuvassa tarvitaan. Mantereelle paastiin onnnellisesti, vaikka lautan pinnalla pysyminen on yksi maailman ihmeista.
Iso bussi tuli tayteen matkustajia ja kaiken maailman hiet haisivat, kun ilmastointi oli heikko. Muutkin eritteet alkoivat painaa joidenkin oloa eika bussissa ei ollutkaan vessaa. Kuski ajoi 4 tuntia ja teki sitten u-kaannoksen ja 5 kilometrin jalkeen kurvasi pienen taukopaikan pihaan. Vessaan menivat ne joiden hajuaisti antoi myoten. Jotkut urheat soivatkin jotain, mutta meille riitti vesipullot.
Ajoimme muutaman kilometrin takaisin ja taas u-kaannos ja matka kohti Bangkokia jatkui. Tie parani koko ajan ja 50 km ennen maaranpaata nousimme pylvaiden varaan korkealle talojen ylapuolelle rakennetulle moottoritielle. Matka olisi edennyt hyvin mikali auto olisi ollut kunnossa, kuski pysytteli keskikaistalla, koska auto vaappui holtittomasti kun kaikki alustassa ei ollut kunnossa ja muut bussit paahtoivat kahta puolta ohi. Vahan ennen Bangkokia sukelsimme alas katuverkkoon jattamaan muutamia matkustajia pois ja olimme suoraan neljan ruuhkassa. Viimeinen 10 km kesti kaksi tuntia, kun valilla seisoimme pitkat tovit ja melkein jokaisessa risteyksessa paloi meille punaiset.
Bussi jatti meidat Khao San Roadille puiston laitaan jossa heti olimme taxikuskien armoilla. Kuuman matkan uuvuttamina suostuimme taxin tarjoukseen ja istuimme seuraavat 3 tuntia 3 viikkoa vanhan Toyotan takapenkilla. Matkaa kertyi lahes 250 km Hua Hiniin, jonne kyyti maksoi n. 50 euroa.
Siella majoituimme tuttuun White Villa-hotelliin ja seuraavat paivat kuljeskelimme valkealla puhtaalla hiekkarannalla Irmelin ja Maurin kanssa, heidat Rita on tavannut joskus Intiassa. He asuvat talvet Thaimaassa ja antoivat meille hyvia vihjeita paikkakunnan kujeista. Leppoisan rantaelaman vietossa meni muutama paiva ja siina sivussa juhlittiin Maurin synttareita ja muutenkin mukavaa oloa.
Taximatkan hinta vain laski, joten paluukyyti Bangkokiin maksoi enaa 45 euroa ja summassa netista valittu hotelli oli iso ja komea. Kun kaikki halvat pienet huoneet olivat taysia piti meidan majoittua 20 kerroksen suiteen, jossa on iso makuuhuone seka viela isompi olohuone ja ikkunoista nakyy kolmeen suuntaan. Kaikkien rotteloiden ja kanavien valissa kiiltaa kirkkojen kultaisia kattoja ja ihmisia on paljon. Muutama viimeinen paiva kuluu tassa varmaankin mukavasti ennakkoon maksamallamme pienen huoneen hinnalla.
Matu ja Rita
Iso bussi tuli tayteen matkustajia ja kaiken maailman hiet haisivat, kun ilmastointi oli heikko. Muutkin eritteet alkoivat painaa joidenkin oloa eika bussissa ei ollutkaan vessaa. Kuski ajoi 4 tuntia ja teki sitten u-kaannoksen ja 5 kilometrin jalkeen kurvasi pienen taukopaikan pihaan. Vessaan menivat ne joiden hajuaisti antoi myoten. Jotkut urheat soivatkin jotain, mutta meille riitti vesipullot.
Ajoimme muutaman kilometrin takaisin ja taas u-kaannos ja matka kohti Bangkokia jatkui. Tie parani koko ajan ja 50 km ennen maaranpaata nousimme pylvaiden varaan korkealle talojen ylapuolelle rakennetulle moottoritielle. Matka olisi edennyt hyvin mikali auto olisi ollut kunnossa, kuski pysytteli keskikaistalla, koska auto vaappui holtittomasti kun kaikki alustassa ei ollut kunnossa ja muut bussit paahtoivat kahta puolta ohi. Vahan ennen Bangkokia sukelsimme alas katuverkkoon jattamaan muutamia matkustajia pois ja olimme suoraan neljan ruuhkassa. Viimeinen 10 km kesti kaksi tuntia, kun valilla seisoimme pitkat tovit ja melkein jokaisessa risteyksessa paloi meille punaiset.
Bussi jatti meidat Khao San Roadille puiston laitaan jossa heti olimme taxikuskien armoilla. Kuuman matkan uuvuttamina suostuimme taxin tarjoukseen ja istuimme seuraavat 3 tuntia 3 viikkoa vanhan Toyotan takapenkilla. Matkaa kertyi lahes 250 km Hua Hiniin, jonne kyyti maksoi n. 50 euroa.
Siella majoituimme tuttuun White Villa-hotelliin ja seuraavat paivat kuljeskelimme valkealla puhtaalla hiekkarannalla Irmelin ja Maurin kanssa, heidat Rita on tavannut joskus Intiassa. He asuvat talvet Thaimaassa ja antoivat meille hyvia vihjeita paikkakunnan kujeista. Leppoisan rantaelaman vietossa meni muutama paiva ja siina sivussa juhlittiin Maurin synttareita ja muutenkin mukavaa oloa.
Taximatkan hinta vain laski, joten paluukyyti Bangkokiin maksoi enaa 45 euroa ja summassa netista valittu hotelli oli iso ja komea. Kun kaikki halvat pienet huoneet olivat taysia piti meidan majoittua 20 kerroksen suiteen, jossa on iso makuuhuone seka viela isompi olohuone ja ikkunoista nakyy kolmeen suuntaan. Kaikkien rotteloiden ja kanavien valissa kiiltaa kirkkojen kultaisia kattoja ja ihmisia on paljon. Muutama viimeinen paiva kuluu tassa varmaankin mukavasti ennakkoon maksamallamme pienen huoneen hinnalla.
Matu ja Rita
torstai 5. maaliskuuta 2009
Koh Chang
Pattayan ilot ja surut nahtyamme suuntasimme itaan pain ja pikkubussin todellisten sekoilujen jalkeen me ja 6 venalaista tulimme Koh Changin saarelle. Taalla paikallinen elama on melko alkeellista, mutta majoituspaikkoja on vaikka minka tasoisia. Rannan kaisloista kyhatyissa bungaloveissa on asukkaita yhta lailla kuin hienoissa marmorilinnoissakin. Kaikki kuitenkin saavat samaa aurinkoa niin paljon kuin haluavat, eika se maksa mitaan. Mekin olemme laiskotelleet rannalla ja uima-altaalla, eika aktiiviset seikkailut ole tulleet mieleenkaan. Nyt on kerattava voimia tulevia siirtoja varten.
Kirjoitti Matu
Terveisia lomalta ! On tassa viikko vierahtanyt laiskotellessa. Kylla nama pitkat lomat vaativat myoskin lomaa, mutta nyt jalleen ollaan "sorvin" aaressa. Ollaan lekoteltu uima-altaalla ja beachilla. Taytyy sanoa, etta auringonotto on erittain kovaa hommaa, kun siihen ei ole kovin syvallisesti aikaisemmin tutustunut. Kun lampomittari vetelee yli +34 asteen tekee mieli olla vain kaulaansa myoten viileassa vedessa. Vaan kun viileaa vetta ei ole taytyy tyytya lampimaan.
Hyvaa tama paikoillaan olo on tehnyt, onhan kotomatka jo lahestymassa, joten vauhtia taytyykin jo hiljentaa.
Haluamme jalleen kiittaa teita kaikkia seurassamme viihtyneita matkalaisia. Olemme erittain yllattyneita, etta matkamme on herattanyt melkoisen paljon kiinnostusta. Suurkiitokset !
Tervehtien
Rita
Kirjoitti Matu
Terveisia lomalta ! On tassa viikko vierahtanyt laiskotellessa. Kylla nama pitkat lomat vaativat myoskin lomaa, mutta nyt jalleen ollaan "sorvin" aaressa. Ollaan lekoteltu uima-altaalla ja beachilla. Taytyy sanoa, etta auringonotto on erittain kovaa hommaa, kun siihen ei ole kovin syvallisesti aikaisemmin tutustunut. Kun lampomittari vetelee yli +34 asteen tekee mieli olla vain kaulaansa myoten viileassa vedessa. Vaan kun viileaa vetta ei ole taytyy tyytya lampimaan.
Hyvaa tama paikoillaan olo on tehnyt, onhan kotomatka jo lahestymassa, joten vauhtia taytyykin jo hiljentaa.
Haluamme jalleen kiittaa teita kaikkia seurassamme viihtyneita matkalaisia. Olemme erittain yllattyneita, etta matkamme on herattanyt melkoisen paljon kiinnostusta. Suurkiitokset !
Tervehtien
Rita
Tilaa:
Kommentit (Atom)