Tekemämme matkan arvionti on ollut aika vaikeaa vaikka sitä on usein muisteltu ja mietitty mitä siitä kertoisi. Nyt kuitenkin on julkaistava edellisen matkan arviot ennenkuin kulkutauti iskee uudelleen. Oireitakin jo kovasti ilmenee jäsenissä. Kun matkan jälkeen miettii kaikkea maailmalla näkemäänsä ja kokemaansa voi arvioida mitä hyvää on Suomessa ja mikä muilla mailla matkatessa on paremmin.
Tarkkaa matkaohjelmaa emme tehneet ja lähtökin oli pian päätöksenteon jälkeen. Opetus = koska tarkka ohjelma ei kuitenkaan toteudu, muutokset vain aiheuttavat lisää harmaita hiuksia ja kellon kyttäämistä, eikä se ole matkailun tarkoitus. Älä suunnittele vaan mene ja seikkailu on varma.
Älä myöskään suunnittele mitä ottaisit mukaan, koska suurin osa kuitenkin on turhaa raahattavaa. Viiden kuukauden reissulle lähtiessä reppumme painoivat 13-14 kg ja paljon oli siinäkin poisheitettävää. Pesupalvelut pelaavat kaikkialla hyvin eikä hintakaan tee isoa lovea rahapussiin. Lisäksi vaatteet ja muutkin matkavarusteet ovat kaikkialla halvempia kuin Suomessa eikä tarjonnasta ole puutetta.
Sanotaan että on lottovoitto syntyä Suomessa, mutta kyllä me joudumme maksamaan siitä liian kovan hinnan, koska eläminen maassamme on maailman hintoihin verrattuna tavattoman kallista. Eikä tämä koske vain alikehittyneitä maita, vaan esim. Uudessa Seelannissa ja Australiassa ,missä kaikki pelaa kuten meilläkin, hinnat kuitenkin ovat vain noin puolet kotimaamme hinnoista.
Kehitysmaissakin kaikki toimi hyvin, lennot ja bussit kulkivat ajallaan, hotellivaraukset pätivät, ruoka oli syötävää ja ennenkaikkea ihmiset olivat ystävällisiä. Täytyy vain elää kuten maassa eletään ja siksihän matkalle lähdetään että koettaisiin erilaista elämää kuin kotona.
Maailmalla kulkiessa avautuvat silmät näkemään asioita joiden meillä oletetaan olevan hyvin. Kun näkee miten samat asiat tehdään muualla, ei meidän toimintatapamme aina olekaan se ainut oikea.
Liikenteessä asian näkee selvemmin. Kun meillä ajetaan härkäpäisesti sääntöjen mukaan, vaikka kolariin asti, niin muualla katsellaan miten toiset käyttäytyvät ja ajetaan sen mukaan, jotta päästäisiin eteenpäin osumatta muihin tien käyttäjiin. Liikkujia on teillä paljon ja kuitenkin kaikki mahtuvat mukaan ja pääsevät perille, ennemmin tai myöhemmin.
Mikä sitten ei ollut maailmalla hyvää? Useimmin ihmetytti ruokapöydässä oleva suolapurkki josta ei saanut millään suolaa ulos. Kosteus etelässä on tietysti isompi kuin meillä, mutta luulisi jonkun ratkaisseen moisen yksinkertaisen ongelman. Tässä on suomalaiselle innovaatiolle seuraava haaste.Toinen aamiaisella ihmeteltävä asia olivat leivänpaahtimet, jotka olivat hitaita ja niitä oli liian vähän. Ne synnyttivät ruuhkaa ympärilleen varsinkin jos hotellissa oli paljon englantilaisia, paloipa joillain pinnakin paahdinjonossa. Onneksi en juuri perusta paahtoleivästä ja kiersin paahtimien edessä olevat ruuhkat. Muuten ruuat olivat kaikkialla hyviä joskin erilaisia kuin kotona mutta niitähän lähdimme etsimäänkin.
Ihmetystä herätti myös suihkujen hanat, joita jopa kuvasimme aina uuteen paikkaan tultuamme. Milloin tuli kuumaa vettä oikeasta milloin vasemmasta hanasta ja täytyikö avatessa kääntää hanaa oikealle vai vasemmalle? Kun seinässä oli vain yksi hana miten sitä käytetään?? Usein suihkut olivat tukossa kalkista ja sieltä tuli vain muutamasta reiästä vettä joka roiskui seinille eikä vahingossakaan peseytyjän niskaan.
Kun sai suihkun viimein toimimaan, alkoi ihmettely: mihin vesi menee? Usein lattiakaivo oli lattian korkeimmassa kohdassa ja painovoima toimii maapallon toisellakin puolella samoin kuin meillä. Vesi ei nouse ylämäkeen. Kyllä se sieltä jonnekin aina hävisi ja usein se näkyi myös rakenteissa kun uudessakin hotellissa maali kupruili seinistä ja katoista. Että osataan sitä muuallakin tehdä hometaloja. Isossakaan kylppärissä ei yleensä ollut naulaa, koukkua tai tankoa johon voisi ripustaa pyyhkeen tai vaatteet kun menee suihkuun.
Muuten kaikkialla siivottiin huoneet hyvin, eikä niissä ollut elukoita muutamaa torakkaa ja pikkuhyönteisiä syövää kekkoa lukuunottamatta. Eli kovin pieniä, välillä jopa virkistäviä, olivat matkan murheet siihen kaikkeen nähden mitä matkallamme saimme kokea ja nähdä.
Surulliseksi mielen teki sodan ja valloittajien jäljet, joita tuli vastaan kaikkialla. Millä oikeudella espanjalaiset ryöstivät ja tuhosivat inkakulttuurin eteläamerikassa? Miksi II maailman
sota kiihoitti kaikki kansat taistelemaan toisiaan vastaan? Mikä järki oli ranskalaisilla ja sittemmin amerikkalaisilla sotia Vietnamissa? Miksi uskonnon levittämisen nimissä on tapettu mieletön määrä ihmisiä kaikkialla maailmassa? Eikä ihminen ole vieläkään viisastunut. Eri puolilla maailmaa tapellaan tänäkin päivänä "hyvien" asioiden nimissä kun maailman kyvyttömät johtajat eivät osaa neuvotella kansoilleen hyvää rauhaa. Ja kaikkialla eniten kärsii ja kaiken maksaa tavallinen kansa joka tuskin hyötyy mitään tyhmistä sodista.
Kotiin palattua minut yllätti miten suuri rikkaus meille ovat 4 vuodenaikaa. Kun puhdas valkoinen hanki kimalteli jäätyneiden koivunoksien lomasta matalalta paistavan kevätauringon kirkkaudessa, mietin että mitään näin kaunista en nähnyt koko matkan aikana. Etelässä en tarvinnut juurikaan aurinkolaseja mutta Suomen valkeat keväthanget pakottivat niitä käyttämään.
Meillä luonto muuttuu täysin 4 kertaa vuodessa ja aina voi aloittaa uuden elämän uudella innolla.
Toinen hieno asia oli hiljaisuus, jota emme "kuulleet" moneen kuukauteen.
Kun monet ihmettelivät, miksi emme juurikaan käy uimassa sikäläisissä arveluttavissa uima-altaissa tai meressä, vastaustamme ei oikein ymmärretty: Uimme mielellämme vain juomakelpoisessa vedessä.
Meiltä on kysytty jatkuvasti mikä oli paras paikka? Siihen ei voi vastata koska ei ollut huonoja paikkoja. Jokainen pitää hiukan erilaisista asioista jolloin yhdelle joku paikka on mieleinen ja toinen ei näe siinä mitään hohtoa. Kaikkialla voi nauttia elämästä kun katselee sitä oikealla asenteella. Me viihdyimme hyvin Maapallolla. Suosittelemme matkaa Sinullekin.
Kirjoitti Matu
ja kuittaa
Rita
