Australia alkaa

Lentokone laskeutui Sydneyn kentalle ja lampimampi ilma oli meita vastassa. Tilattu hotellihuone on pimea ja pihanpuoleinen maisema pelkkaa tiiliseinaa. Kadulla kuitenkin paistaa aurinko ja ison kaupungin meininki tuntuu korkeiden talojen valissa. Kesavaatteiden alennusmyynti on juuri alkanut ja Paris Hiltonkin pyori kaupoissa hirvea fanilauma perassaan. Kavimme oopperatalon parvekkeilta katselemassa sataman hyorinaa kun laivoja tuli ja meni. Isoa siltaa valmisteltiin juhlakuntoon koska taalta koko maailman uusi vuosi alkaa. Katsokaa telkkarista kun vilkutamme teille miljoonan ihmisen joukossa jotka tulevat tanne uutuutta juhlimaan. Onnellista Uutta vuotta myos Teille kaikille jotka tata blogia jaksatte seurata. Koska Teidan seurassanne on kiva matkustaa jatkamme reissuamme eteenpain myos ensi vuonna.
Reput vauhdissa 2009-kerhon jasenet
Rita ja Matu

Uutta maata ja uutta vuotta kohti

Pian on aika sanoa hyvastit Uudelle Seelannille. Joulu sujui melko kylmissa ja sateisissa merkeissa. Mutta kun joulu oli ohi, saatkin muuttuivat radikaalisti. Tama maa on tehnyt meihin lahtemattoman vaikutuksen. Luonto on erittain rikas kaikella tavoin. Ihmiset ovat ystavallisia ja valittomia. Tuntuu kuin olisimme olleet lahempiakin tuttavia kadun ihmisten kanssa. Taalla heittaydytaan juttelemaan kenen kanssa tahansa ja aina loytyy ystavallinen keskustelukumppani. Ihmetyttaa oikein takalainen siisteys seka maaseudulla etta kaupungeissa.
Veskit eivat lemua missaan, roskaamista ei esiinny, vaikka olisi suurempikin joukko ihmisia koolla. Maan hintataso on meille reppureille kohdallaan. Muutama esimerkki: Motellissa huone varustettuna taydellisella keittiolla 40 - 60 euroa, kahden hengen illallinen sis.pullon viinia n. 50 euroa. Vaikka joulupaivan ateria akaroalaisessa ravintolassa ei kehuja saakaan, on paikallinen ruoka erittain hyvaa. Lampaan ja naudan filepihvit ovat todellista gourmettia. Annokset ovat vain niin mahdottoman isoja, etta suomalaista syojaa vahan hirvittaa. Hinta ei hirvita, annoksen saa n. 12 eurolla. Nam! Uusi Seelanti saa meilta ison PLUSSAN ja suurkiitokset.

Tanne voisi vaikka joskus palatakin.

Tallaisin miettein lahdon tunnelmissa ovat

Rita ja Matu

Joulu Akaroassa

Hiljennyimme Joulun viettoon Akaroassa ja siita tulikin tosi hiljainen. Paivalla ajattelimme menna kauppaan, mutta edessamme laiturilta lahti katamaraani lahdelle ja me mukaan. Ensin katselimme vanhat majakat ja ihmettelimme muutamaa rantahuvilaa jyrkassa rinteessa, joissa veneet oli vedetty pystysuoraa keulanarusta puihin kiinni. Melkoinen vaiva rantautua ja saada vene vedettya maihin. Koska jokaisessa pihassa oli paljon mehilaispesia, paattelimme ettei muut kotielaimet pysy rinteilla. Pian saavuimme lahden suulle, jossa delfiinit uivat laivan ympari ja ali ja kamerat rapsyivat tiuhaan. Vaikka laivan 80 matkustajasta yli puolet oli ainakin 70-v. mummoja kaikki hihkuivat, kun delfiini hyppasi ilmaan. Ajoimme viela ison luolan suulle jota sanotaan katedraaliksi ja kirkon kaikuhan siella oli kun laivamme ajoi sisaan. Aivan rantakivia hipoen seurasimme myos hylkeiden ja niiden poikasten leikkeja rantakivikossa seka kaapio pingviinien touhuja. Palasimme rantaan kalastuskylan ja helmiviljelman ohittaen. Pieni 600 asukkaan kyla hiljeni aattona taysin, kun kaikki paikalliset olivat kodeissaan ja turisteja oli vahan. Istuimme aattona olohuoneen sohvalla ja katselimme merelle kun delfiinit hyppivat ikkunamme alla ja kun muu liikenne lahdelta oli hiljentynyt. Rita taikoi pienessa keittiossa hyvat jouluherkut ja pukkikin oli jattanyt pussinsa ovelle . Rita sai pienen repun ja mina palapelin josta voi rakentaa maapallon joten matkaamme on hyva jatkaa. Joulupaiva oli sateinen ja yhta harmaa oli lahiravintolan joululounas. Samaa kinkkua oli monella eri tarjottimella ja paria sinappia kupissa vieressa. Kaikki vihannekset nuutuneita eika mitaan vihreaa. Tassa maassa ei ole syoty nain huonosti viela missaan, mutta kun muut paikat olivat kiinni niin tulipahan joulun kinkkuannos syotya. Tapania oli jo kirkkaampi ilma ja kun seisoskelimme laiturilla vanhan tykin vieressa purki lahdelle saapunut risteilyalus satoja ihmisia kylaan ja kuhina oli sen mukainen. Me kuitenkin ajoimme vuorien ja laaksojen kautta Christchurchiin ja luovutimme seuraavana paivana 3100 vasenta kilometria meita hyvin palvelleen Focuksen pois. Jos oli Fijilla maailmanlaidan meininki niin taalla Uudessa Seelannissa maailman laita jo nakyi ja haisi kraatereissa ja maan repeamissa. Koska maa on mannerlaattojen sauman paalla emme jaa odottamaan luojan suurta ilotulitusta vaan lahdemme eteenpain ja katsotaan sitten mihin joudumme.

Hyvaa aatonaattoa!

Onkohan se joulupukki jo lahtenyt tulemaan tanne pain. Kylla pitaisi, koska matka on pitka.
Me olemme ajelleet Christchurcin ymparistoa ristiin rastiin ja etsineet sopivaa majataloa, jonne voisimme asettua joulun ajaksi. Eilen ajoimme Hanmarin kuumille lahteille, jossa luonto hoitaa veden lammityksen. Altaita on kymmenkunta ja niissa on eri asteisia ja erilaisia mineraaleja sisaltavia kuumia vesia 27-43 asteen valilta. Ilma haisee rikilta ja siina tekee mieli vilkaista kaveria, josko olisi paassyt ihmisilmaa karkaamaan. Kokemus altaista oli oikein mukava kun viela saakin oli uskomattoman kaunis. Siina kelloteltiin kuumissa kylvyissa auringon paisteessa. Tama oli meidan joulusaunamme.

Tanaan ajamme noin 1,5 tuntia vuoristotieta Akaroan niemeen, jossa hiljennymme viettamaan suurta juhlaa.

Kiitokset Teille kaikille, jotka olette matkassamme olleet. Toivotamme Teille oikein, oikein hyvaa Joulua!

Jouluterveisin

Rita ja Matti

Kohti kylmaa

Taalla on hassua kun menee etelaan niin kelit kylmenee. Saatiedotus on luvannut hirveita sateita mutta eipa ole osunut meidan kohdalle. Lampotilakin on Suomen kesan tasoa joten hyvin kotoinen olo on. Arpaonni ei suosinut tai miten se nyt oli, ei muistettu katsoa ohjelmaa. Kun saavuimme tanne Etela-Amerikasta ja saarilta kiinnittyi huomio siisteyteen kaikkialla jossa oli suuri ero edellisiin pysahdys paikkoihin nahden. Muuten taalla on rento meininki eika turhaan nipottajia kohtaa. Kovin on erilainen tama maa kun apteekissa myydaan mp-3 soittimia ja matkoja pohjoiseen = lampimaaan, eivat kai usko omiin tuotteisiin. Monenlaisia museoita on kierretty seka muita nahtavyyksia joista ei sen enempaa. Tarjolla olisi nuorille ja hurjapaisille sopivaa tarjontaa vaikka kuinka paljon mutta meilla on liikaa haapaivia takana moisiin kuvioihin. Moottoriurheilua tulee telkkarista yhdelta kanavalta koko ajan kaikista lajeista ja ikaluokista ja kolme parasta haastatellaan aina telkkarissa ja kymmenvuotiaat antaa lausuntoja kuin Formulakuskit.Tien varressa on tiuhassa pyoraliikkeita ja pihassa tarjolla etupaassa crossipyoria ja monkkareita. Rahaa satsataan lajiin kovasti kun crossirataakin kastellaan erien valilla helikopterilla. Ilmainen vihje K-SMK:lle.98 bensa maksaa 0.64 euroa joten ainakaan ajaminen ei siihen kaadu. Pikkuhiljaa alan oppia vasemmalla ajamisen mutta Ritaa viela pelottaa kun istuu ojanpuolella ja syva rotko on aivan tien vieressa. Kun pohjois-saari oli kierrelty tulimme laivalla 3 tuntia tanne etela-saarelle ja ennusteista huolimatta aurinko paistaa kuumasti vaikka joulu on viikon paasta.
Jatkuu kun aihetta ilmaantuu.

Autoilijat Rita ja Matu.

Aucklandista etelaan !

Perheenjasenemme, Ford Focus on tuonut meita tien vasenta laitaa jo neljatta paivaa oikein onnistuneesti. Matti on oivaltanut vasemmankatisen liikenteen oikein hyvin, vain pari kertaa on minun kartturina taytynyt huomauttaa, jotta liikumme vasuri liikenteessa. Oikealle kaartuvat kurvit pelottavat minua niin, jotta mahassa tuntuu pahalta. Aivan hassua, etta vasta tanaan tunsin tottuvani niihin.

Olemme vierailleet mita ihmeellisimmissa paikoissa, mutta korkeuksiin kohoavat traktorimuseo ja vulgaanisten lahteiden alue, jossa kiertelimme n. 2km polkua pitkin haistellen rikkia ym. kaasuja, mitka nousivat kuplivan mudan ja veden seasta. Kaikkialla oli hoyryja ja kuumaa vetta tai jotain haisevaa maaperan ydinta. En ollut uskoa silmiani ja nenaani taman kaiken aistiessani. Oli kuumaisema ja aivan epatodellinen olo. Ajatuksiin hiipi, etta jos sittenkin taalla pamahtaisi ja kiehuva lieju nousisi ilmaan ja mita senjalkeen nousisikaan maan uumenista ?

Catepillarmuseo oli loistava nayte niista kovista koneista, joilla taman maan maanviljelys ja karjanhoito ovat lahteneet kukoistukseen. Kaikki niityt ja pellot on nailla ajokeilla raivattu ja saatu kuntoon.

Nyt vietamme viikonloppua pohjoissaaren puolivalissa Taupon kaupungissa. Joulu nakyy taallakin. Huomenna telkkarissa arvotaan 1000 dollaria, meillakin on arpa siihen. Pitakaa peukkuja !

Heipa taas

Vulganistit Rita ja Matu

Uusi Seelanti, uudet kujeet ja paremmat tuulet

Kun katsomme taakse pain luulemme, etta ohitimme jo maailman laidan ja kuljemme ympyraa kuin entinen suunnistaja. Saavuimme Uuden Seelannin Aucklandiin maanantaina 8.12. itsenaisyyspaivan juhlista hyvin toipuneina. Niita juhlimme Fizilla Manan saarella nauttien chicken vindaloota ruokajuomana pullovetta. Lisaksi hieman valkoviinia. Iltaa juhlisti paikallinen tanssiryhma, joka esitti fizilaisia tansseja seka tanssitti meita katsojiakin. Oikein mukava ilta. Matilla oli yllaan hieman nukkavierut vihreat shortsit ja t-paita ynna varvassandaalit. Olin juhlaan sonnustautunut hyvin kevyella vaatetuksella eli uimapuku ja sen paalla Annilta saamani vihrea rantavaate l. sharong. Jaloissa asuun sopivat varvikset vari vihrea. Molemmilla make upina ruskea auringon paahtama varitys. JESS!

Aucklandissa olemme viettaneet nyt pari paivaa, tanaan oli kiiretta kun piti hoitaa monta asiaa. Kaytiin skytowerissa (kork. n.328 m), josta on mahdollisuus suorittaa sky jump 192 m:sta hallitusti vaijereiden varassa, jossa nopeus kohoaa lahes 80 km/t. Nayttipa aika hurjalta touhulta pelkka katseleminen. Emme kumpikaan osallistuneet itse hyppyyn, mutta siunailla piti kovasti moista touhua.

Monien tutkailujen jalkeen vuokrasimme tanaan auton lahteaksemme aamulla ajelemaan etelaa kohti. Pari viikkoa meilla on tama Ford Focus perheemme jasenena.

Taalla joulu nakyy ja kuuluu kaikkialla. Nahtiin iso joulupukin valtaistuin, jossa oli lappu:
"Joulupukki on ruokkimassa porojaan, mutta palaa pian ! " Tingeltangelia roikkuu samalla lailla kuin Suomessakin ja Petteri Punakuono soi tavarataloissa. Joten jopa on jouluisaa ja kotoista,
vaikka keli on kuin Suomen toukokuussa.

Jouluisin terveisin

Tonttureppurit
Rita ja Matu

Voihan Fidzi

Maailman laita taitaa jo nakya, sen verran harmittavasti menee. Viimeisen saaren nimi Mana ja loppupaate -la pitaa lisata nimeen. Satuimme huonoon majapaikkaan joka maisemasta huolimatta oli kehno ja viela kehnonpaa oli ruoka. Onneksi vieressa oli parempaa ruokaa ja parempi meininki. Saarelta paluukin oli hurjaa kyytia kovassa aallokossa, onneksi paasimme isompaan veneeseen kun pakenijoita oli niin paljon. Lahtopaikan hotellissa selvitettiin asioita puhein ja nootein kun viela pestavaksi jatetyista pyykeistakin oli parhaat paidat kadonneet. Taloudellisesti vahinko ei ole iso mutta harmittaa kun matkalta ostetut vahat matkamuisto t-paidat pollitaan. Muuten Fiji on hieno paikka ja varsinkin saaret mutta palvelut ei pelaa tai sitten meilla oli huono tuuri etta satuimme kaikkialla vaaraan paikkaan. Nyt on fiilis kuin Kinnusen Jormalla, Fiji on p.ka maa. Koska maailman laita jo haamotti eika se kovin hyvalta tuntunut taidamme nyt etsia vain kivoja paikkoja ja tanaan matkustamme kohti Uutta Seelantia ehka siella mieli kohoaa tasta pakollisesta tilostotappiosta onhan tahan asti kaikki ollut liiankin hyvin .

Silti iloiset reppurit

Saariseikkalua

Tahan asti kaikki on sujunut minuutillen mutta kun siirryimme Fiji-timeen kaikki on sinne pain. Eli olemme ohittaneet etelaisen kiireen rajan. Jos kiire rupeaa lahestymaan taalla heittaydytaan hiekkaan selalleen ja kylla se menee pian ohi. Paivat kuluu meloen ja snorklaten kunhan kuumimman hetken pysyy varjossa. Taalla on paivalla n 33, yolla 25 ja vesi on n. 27 astetta joka auttaa etta kivut ei kiusaa kummankaan jasenia. Odottelemme talla hetkella yhteysvenetta joka veisi seuraavalle saarelle, eilen se ei onnistunut, miten lie tanaan = Fiji-time. Tarinat jatkuu kun loydamme taas netin, siihen asti kaikille hyvaa itsenaisyyspaivaa jota vietamme tuntemattomassa paikassa.

Reppurit

Saarilla ollaan

Eipas tullut kirjoitustaukoa ainakaan tanaan. Kone loytyi toka saarelta. Lahdimme siis sunnuntaiaamuna liikkeelle tarkoituksena lahtea hotellin rannasta moottoripaatilla kohti ensimmaista saarta. Vene oli mennyt rikki ja buukkauksessakin oli jotain epaselvaa ja meidat lahetettiin isommalla laivalla matkaan. Bounty oli kohteemme jonka saavutimmekin pian puolen paivan jalkeen. Vastaanotto oli mita mahtavin rannalla oli kitaramies ja laulajia. Miellyttava vastaanotto. Saimme kivan mokkeloisen, jossa oli ihan oma wc ja ilmastointi. Reppureita valtava maara lisaksemme oli majoittunut saarelle. Valittomasti paastiin lounaalle ja siita paiva jatkui uiden ja aurinkoa ottaen. Illallista syotiin taas isolla porukalla. Illanistujaisten jalkeen silmaluomia jo niin painoikin, etta oli syyta kompia mokkeloiseen moskiittoverkon alle.

Seurava paiva alkoi aurinkoisena jo ennen klo 7. Aloitimme uinnilla, aamiaisella seka kavelimme saaren ympari. Iltapaivaksi olimme buukanneet 3 riutan snorklausretken. Paasimme matkaan pari tuntia sovittua aikaa myohemmin, mutta eipa haitannut silla merenpohjan upeat nakymat korvasivat myohastymisen. Reilut pari tuntia sukeltelimme lampimassa vedessa taitavan oppaan johdolla. Mukanamme oli nuori ruotsalaispariskunta, siis vain me nelja plus 2 opasta. Oikein riemullinen reissu.

Illalla saarella vietettiin fidzilaista iltaa kava-seremonioin. Kava on jonkinlainen paikallinen virvoitusjuoma, josta juopuu mikali juo paljon. Kuravetta muistutti maku ei ihmeempi. Illan paatteeksi oli miesten esittama upea laulu-, soitto- ja tanssiesitys. Sirot lihavat miehet tanssahtelivan ja naky oli todella esteettisesti kaunis.

Toisen paivan aamuna kohta aamiaisen jalkeen olikin lahdettava eteenpain kohti Molulun saarta,
jossa nyt tarkoitus on viettaa seuraavat 2 vuorokautta auringosta ja meresta nauttien.

Toivottavasti netti taalla tomii huomennakin.

Terveisin

Rita ja Matu

No voihan Fizi ja linnanjuhlat

Ai niin, ne pahuksen linnanjuhlatkin on taas. En aivan takalleen muista saimmeko kutsun ennen lahtoamme, mutta kylla ne valiin jaavat tallakin kertaa. Ei nyt kerkia. Me eilen lennahdettiin Tahitilta Aucklandin kautta tanne Fizille. Matkalla kadotimme yhden paivan. Hassulta tuntui, etta lahdimme 27 paiva ja Aucklandissa 0likin jo 28. vuorokausi muuttui 5 tunnin aikana. Kukahan meille maksaa nyt paivarahan tuosta kadonneesta vuorokaudesta.

Kun laskeuduimme tanne saarelle, satoi jalleen niinkuin Esteri olisi ollut apuna. Kentalta varattiin reppuriden suosima hotelli. Taalla on nyt nukuttu yksi yo ja voitte arvata, etta elama nakyy ja kuuluu erittain kansainvalisesti. Tapasimme illalla rovaniemelaiset Liisan ja Mikon, jotka jo tanaan matkustavat kotiin. Ovat tallaisia seniorkansalaisia kuten mekin. Matun kanssa ollaan talon nestoreita.

Huomen aamulla lahdetaan saarikierrokselle. Vene hakee rannasta ja palauttaa viikon kuluttua taman hotellin rantaan. Netti ja puhelinyhteyksia tuskin saarilta loytyy, joten mailaillaan viela tanaan ja sitten on lomaa kirjoittamisesta viikon verran.

Ystavallisesti tervehtien

Hotellin nestori-reppurit

Eteenpain

Bora Boralla merenpaallisessa bungalovissa vietettyjen ihanien nuoruuden muistelopaivien jalkeen alkoi arki ja muutimme rannalla sijaitsevaan lahes samanlaiseen majaan. Muutto osui nappiin silla samalla alkoi tuulla ja sataa jota on helpompi kestaa kun on maata jalkojen alla ja palvelut lahella. Oma valkoinen hiekkarantakin on aivan oven edessa jossa voi lekotella kun sade pitaa taukoja. Tanaan illan suussa lahdemme eteenpain, ensin Tahitin Papeeteen ja aamulla etsimaan sita maailman laitaa joka jo taalla haamottaa mutta ei viela nay. Bora Bora on mahtava paikka joskaan ymparisto ei anna meille kovin paljon virikkeita kun emme halua ajaa vesiskoottereilla emme purjehtia tai meloa ja sukeltamaan emme pysty. Nuoremmat parit nakyvat viihtyvan paremmin em puuhissa. Jatkossa emme tieda miten netti palveluja on saatavilla pienilla saarilla joten voi olla etta raportointiin tulee pieni katkos. Ja nyt eteenpain.


Reppurit

Haapaivaa ystavat!

Aloitimme haapaivan viettamisen Suomenajassa ja jatkamme Tahitin ajassa, joten saamme lahes kaksipaivaiset kekkerit. Juhlapaikka on koristautunut hehkeisiin vareihin, aurinko paistaa, meri on sininen ja vihrea. Luonto on kaikin tavoin mukana suuressa juhlassamme. Tanaan juhlaamme kuului promenaadi (kuten suurissa juhlissa kuuluukin) 2-3 tuntia. Se suuntautui laguunin laitatielle auringon porottaessa taydelta laidalta niin etta piti varjoja haeskella. Sen jalkeen siirryimme huoneustoomme, jossa nautimme hivenen kuohuvaa seka pulahdimme snorkkeloimaan lampimaan meriveteen. Kylla merenalainen luomakunta osaa olla kaunis. Kaloja monen varisia ja muotoisia seka ainakin minua pelottavia isoja rauskuja. Pienia en viela ole nahnytkaan. Tallaisia tuumii morsian 40 vuoden takaa, vaikka kylla tanaankin on tuntunut ihan morseimelta. Se tapahtui 24.11.1968 Suomen aikaa.

Kiitos terkuista ja onnitteluista

Rita

The morsein

Patkii

Kaikki kirjoitukset ei paivity taalta mutta kiva kun teita on niin monta mukana matkassa. Toivomme etta hiljaisetkin lukijat antaisivat kuulua itsestaan. Tanaan on hikoiltu oikei kunnolla rannoilla ja kylilla, paikkakunnan poika sanoi etta ei enaa paljon tasta ilma lampene. Toivotaan etta tama tulee blokiin ja paastaan eteenpain.

Eteenpain

Sukujuhlat ovat aina kovaa hommaa, niin taalakin puolet juhlijoista makaa turvallaan nurmikossa ja loput katselee kivettynein silmakuopin kaukaisuuteen. Kun nuorempi Matu viela liikkuu ominvoimin katsoimme nama juhlat juhlituiksi. Kun ei se maailman laita viela nakynyt taalta vaikka kiipesimme korkeimman tulivuoren kraaterin reunalle paatimme jatkaa etsimista. 6 tunnin lennon jalkeen laskeuduimme Tahitille ja pienien younien jalkeen jatkoimme Bora Boralle. Jo ilmasta naki etta paratiisi on taalla ja hotelliin saavuttuamme uskomme vain vahvistui. Kunhan totuttelemme jalleen aivan erilaiseen maailmaan edellisten jalkeen palaamme tanne sivulle kertomaan milta se valkea tuntuu paljaiden varpaiden valissa ja taalla se ei ole kylmaa vaan polttavaa korallihiekkaa.

Reppurit jotka ei paljon reppuja pengo kun vaatteita ei tarvita.

Sukukokous

Taalla on kaikkien Matujen sukukokous, onneksi satuimme paikalle. Satoja kanssani saman-nakoisia ukkoja seisoo pienissa tai isoissa ryhmissa pitkin rantoja. Olen yrittanyt selvittaa monettako polvea alempana olen Hotu-Matua, paikallista kuningasta joka hallitsi taalla 1600-luvulla ja jonka tekemiset nakyy kaikessa taalla. Olemme pari paivaa opiskelleet raunioita ja muureja ja kylla saivat aikaan mahtavat rakennelmat jo silloin lahes pelkilla kivikirveilla. Nakematta ei tata kasita, jos kiinnostaa lue googlesta lisaa. Tama on rauhallinen paikka eika liikaa turisteja jotka katoavat hyvin kymmenille historiapaikoille. Kaikkea vanhaa vahditaaan tarkasti ettei turisti varasta korvaa patsaalta. Muuan suomalainen yritti, oli 3 viikkoa putkassa ja sai sakkoa 23000 US$, kylla taalla on halpaa olla kiltisti. Ilmat on suosinut kun ei aivan paista taysilla tuo aurinko joten jaksaa kavella vuoria ylos ja alas. Vaikutuksen teki myos kaynti kahdella tulivuoren kraaterilla, toinen 3 milj vuotta vanha ja toinen puolet nuorempi. Sukukokous jatkuu viela taalla 3 paivaa josta kerron kun toivun juhlista. Terveisia Hessulle, olivat kovin kiinnostuneita miten pikkuveli jaksaa.
Reppurit

Hyvaa paasiaista...

Maailmanlaitaa etsiessamme saavuimme tana aamuna tanne Paasiaissaarille josko se taalta loytyisi. Lento kesti 5 t. Santiagosta. Ihanan rauhallista on sen Santiagon hullunmyllyn jalkeen. Sattuipa viela eilen, etta mellakka S:n keskikaupungilla yltyi niin kovaksi, etta poliisi hajoitti joukot vesitykeilla. Me seurattiin jannittyneina muutaman sadan metrin paasta kun vetta laskettiin kansanjoukkoon. Vesi teki tehtavansa ja tilanne rauhoittui. Oli helpotus paasta tanne rauhaan.

Huomenna lahdetaan kiertamaan saarta ja sen jalkeen meilla onkin taas varmaan jotain kerrottavaa. Ensimmaiset Matut (patsaat) on jo nahty, tulossa on runsaasti lisaa.

Terveisin

reppurit Suomesta

Santiagon melussa ja tungoksessa

Hei taas ja kiitokset teille, jotka olette mukana reissussamme. Kiitos viesteista, joita on kiva lukea jatkakaa samaan malliin. Nyt on viikko vierahtanyt taalla Santiagossa ja huomenna aamulla matkamme jatkuu. Tama viikko on ollut hieman harmittava tuon mahataudin ja Matilla ilmenneen allergisen ihottuman johdosta. Allergia ja mahatauti eivat ilmeisesti olleet sidoksissa toisiinsa, vaan vuoteessamme oli aivan ihana untuvapeite seka untuvatyynyt. Kun olimme kayneet sairaalassa ja Matu oli saanut suoneensa laakettta, oli ihottuma hyvaa vauhtia menossa pois, mutta eilen aamulla ukko oli taas punainen kun mansikka. Silloin lamppu syttyi Matun paassa, etta huoneessa taytyi olla jotain, mika allergian aiheutti eli HOYHENET. Pyysimme toisenlaiset vuodevaatteet ja nyt on miehen elama ja varitys lahes normaali. Viela muutaman paivan laakekuuri ja mies on jalleen valkoihoinen. Onneksi syy allergiaan loytyi !!

Tanaan on ollut rauhallinen paiva, mielenosoittajat joko huilaavat tanaan tai eivat ole viela heranneet. Meteli on kaduilla ollut niin kovaa, etta ihan on valilla pelottanut etteivat joukot vain ryhtyisi kasirysyyn. Poliiseja on kylla ollut runsaasti naytilla ja se tuo turvallisuuden tuntua.

Taalla on rahojen kanssa oltava tarkkana, silla vaihtorahaa saa useasti liian vahan. Ainakin apteekissa ja marketissa yritettiin vetaa linssiin, mutta mepa laskimme saamamme rahat, j onka jalkeen kasoori pyyteli punastellen anteeksi. Ja myo annettiin anteeks !

Tanaan lahdemme katsomaan kasityokorttelia lienee yhta kuin markkinatori. Tavaraa nayttaa siella olevan kovasti, huomattiin ohi kulkeissamme. Myoskin on havaittu, etta joulu on tulossa. Kaupat koristelevat jo kovasti ikkunoitaan. Jostakin syysta meita ovat lelukaupat kiehtoneet ja olemme niissa kayneet katsomassa tavaravalikoimia. Arvaattekos minka maalaisia tavaroita noissa kaupoissa myydaan, ai etta chilelaisia... eipas kun made in China. Harmittavaista kun ei oikein voi mitaan ostaa koska olen tehnyt boikotin kiinalaisia tuotteita vastaan niiden myrkyllisyyden vuoksi.

Toivotan hyvaa joulun odotusta ja ensi lunta teille kaikille.
Terveisin
Rita ja Matu

Elossa ollaan

Elossa ollaan vaikka mansikat meinas tyrmata. Jos tulee hulluja kirjoituksia selitys on se ettei paa ole viela kovin selva. Minahan soin 4 mansikkaa ja Rita loput kilon ja niin vain kavi etta mina sain sen ainoan basillisen tai sitten olin ottanut ennakkolaaketta liian vahan. Klinikalla 3 laakaria hoitajien lisaksi yritti selittaa kasin ja kaikin kielin mika on vikana ja miten mies saadaan takaisin voimiinsa. Niin meni 4 paivaa enemman tai vahemman vaaka-asennossa. Onneksi muutakaan kiinteaa ohjelmaa ei ollut talle viikolle menipahan sitten nain. Onneksi myos oli pitempi kuin viikon matka. Santiago on iso kyla ja isoja on myos numerot rahoissa eli 1 E on 790 pesoa ja kun katsoo hintalappua ensin hirvittaa mutta ei taalla kallista ole vaikka laskut on isoja. Liikenne on levollisempaa ja autot uudempia kuin Perussa vaikkakin lahella kulkee paakadulla 5 kaistaa suuntaansa ja sen ylitys on jalankulkijalle koetus. Kavelijan vihrea on lyhyt eika armoa anneta. Pienia mielenosoituksia on ollut koko ajan ja niissa rummut soi ja pillit vinkuu ja mellakkapoliisia on linjaautolasteittain kadulla. Isompaa rahinaa ei niista ole syntynyt mutta tilanne on herkka. Parin paivan paasta lahdemme eteenpain ja sielta saarilta saattaa olla huonosti yhteyksia joten pankaa kommenttia tulemaan etta kerkiamme lukea ne ennen lahtoa saarile.

Santiago de Chilen tungoksessa

Saavuimme eilen tanne Chileen. Santiago on suuren suuri kaupunki eli suurempi kuin Pieksamaki tai Jyvaskyla. Asukkaita on n. 17 miljoonaa ja se todella nakyy katukuvassa. Emme ole viela paljoa ehtineet katsella ymparillemme muuta kuin vahan hotellin ymparistoa on opiskeltu, jotta osataan takaisin. Eilen illalla naimme kadulla niin suuria ja upean punaisia mansikoita, etta oli pakko ostaa. Ja kuinkas kavikaan, mahassa on hieman myllertanyt sen jalkeen. Tama on syy miksi olemme pysytelleet lahella hotellihuonetta ja muita vessoja.
Huomenna varmaankin jo olemme taydessa iskussa, joten ei kun hei!

Terveisin
Reppurit

Joutenoloa Limassa...( mutta ei limassa)

Pilvisessa ja usvaisessa Limassa on vietetty paiva kavellen ja ihmetellen lainelautailijoiden ynna purjeliitajien taitoja. Ilma on lammin, mutta aurinko ei pilviverhon takaa tule nakyviin. Oppaamme kertoi, etta nain talviaikaan melkein 6 kk on tallaista samaa harmautta, koska Limaa ymparoivat vuoret keraavat pilviverhon kaupungin ylle, eika aurinko nain ollen paase nayttaytymaan kuin kesalla. Meista tama oli kovin yllattavaa. Kaupunki on iso kuin mika ja liikenne aivan huikea. Jalankulkija on pian "paperia" jos ei ole tarkkaavainen ylittaessaan katuja.

Eilen osallistuimme 4 tunnin kiertoajeluun, jossa tutustuimme mm. munkkiluostariin ja sen rakennelmiin. Laskeuduttiin mm. kirkon alla oleviin katakombeihin, jotka oli tehty turvaamaan rakennus maanjaristyksen varalta. Siella oli suoritettu vuosikymmenia sitten kaivauksia, jolloin loytyi erittain paljon ihmisen luita paakalloineen. Niita oli niin paljon, etta "tulkkia" (=rita) rupesi yokottamaan ja pikaisesti piti paasta kellarista ulkoilmaan. Retken lopuksi menimme yksityiseen museoon, johon muuan perhe oli kerannyt mielettoman maaran savi- ym.esineita, joista vanhimmat olivat 3000 vuoden ikaisia. Aivan uskomaton kokoelma. Saviesineissa oli kuvattu elamaa joka kantilta. Havaitsimme, etta syntyma ja siihen liittyvat esitoimet on suoritettu aivan samalla tavoin kuin tanakin paivana. Taltakin osin maailmamme on entisestaan avartunut, joten lahdemme kohti uusia seikkailuita aamulla 4.30, jolloin lahdemme kohti Chilen Santiagoa.

Terveisin
reppurit

Inka-kulttuurin lumoissa

Torstaina lensimme Limaan, josta lyhyen younen jalkeen nousimme tunniksi lentokoneeseen ja saavuimme tanne Cuscoon, inkojen kotiseudulle. Olemme pyorineet eri inka-kohteissa nyt 3 pv:n ajan, joista reissuista mieleenpainuvimmaksi jaanee Machu Picchu. Taalta Cuscosta ajoimme kapearaiteisella junalla 4 tuntia (112 km) vuoristossa jonka jalkeen saavuimme sateiseen MP:uun. Seurasi bussimatka vuoren valiasemalle, josta kavelimme satoja rappusia ylos inkojen kuuluisimpaan kylaan Machu Picchuun. Nakyma vuoren huipulta inkakylaan oli henkea salpaava. Vaikka satoi koko paivan siella ollessamme, ei se meita haitannut, silla mahtava kokemus korvasi sateen aiheuttaman harmin.

Tama kaupunki Cusco on 3500 metria korkealla, joten taalla on pitanyt opetella uusi hengitystekniikka, koska ilma on niin ohutta, etta hengastyy vahaisimmastakin ponnistelusta. Vuoristotautiin paikallisten ihmisten mukaan auttaa litra kokateeta paivassa. Kuitenkaan emme ole uskaltautuneet nauttimaan sita kupillista enempaa, jottei rupea muulla tavoin huimaamaan.

Hotellimme on hyva ja opaspalvelut ovat pelanneet loistavasti. Eipa muuta kun kuulemiin seuraavaan kertaan

Rita ja Matu

Miamin kautta Peruun

Key Westin jalkeen ajelimme Miamin pohjoispuolelle Fort Lauderdeiliin ja Lantanaan. Kolme yota vietimme ernaisissa motelleissa ja katselimme huimaa amerikkalaista tuhlailevaa elamaa. Tosin laman koura rutistaa taallakin ihmista, koska motellien hinnat ovat perin sopivat meille suomalaisille, mutta motellien pitajat ruikuttavat matkustajapulaa.

Miamista hypattiin lentoon eilen ja nyt olemme tulleet Liman kautta Cuscoon, joka on muinaisten Inkojen rakentama vuoriston solassa oleva kaupunki. Taalla on edelleen paljon inkakulttuurin jaljilta rakennuksia ja taideteoksia. Ollaan oltu vasta tovi paikalla, joten tarkempi analyysi tullee tuonnemmissa kirjoituksissa. Kohta lahdemme 3 tunnin kierrokselle, josta valaistusta on tulossa tiedostoomme.

Inkaterkuin
Reppumatkustaja Rita ynna miehensa Matu

Key Westin kosteassa lammossa

Risteily paattyi siis eilen aamulla klo 8.30. Siirryimme autovuokraamon shuttlella suorittamaan vuokrausta. Ajopeliksi meille annettiin midsize-auto eli Chevrolet Malibu. Ajelimme riuttatieta nauttien marellisista maisemista 150 mailia tanne Key Westiin, josta Kuubaan on enaa matkaa n. 60 mailia. Kirkkaalla ilmalla Kuuban mantereen voi nahda paljain silmin. Taalla KW:ssa meita odotti aikamoinen kansanjuhla eli Fantasy festivals. Ihmiset ovat pukeutuneet pelkkiin vartalomaalauksiin. On meille molemmille taalla varattuna silmaniloa (varsinkin minulle) kun poikia on pilvin pimein "parittain" eli sillai. Eilen oli mittava paraati ja se oli upea, tosin kesti yomyohaan. Me vanhukset luovutettiin hieman ennen loppua. Huomenna tarkoitus on lahtea takaisin Floridaa kohti koska silmanilot katoavat, tanaan on festareiden viimeinen paiva.

Kaikille lampoiset terveiset

Floridan Key Westista
kirjoitti

Rita

Risteilyn viimeisella legilla...

Risteilyn 7. ja viimeinen paiva on menossa. Eilen vierailimme Mexicossa Cozumelin saarella. Vetta satoi kuni Esteri olisi saavista kaatanut. Kastuimme aivan litimariksi. Kiva oli bussissa istuskella marissa poksyissa. Eipa se tahtia haitannut. 5 tuntia pyorimme ympari saarta ja komiata oli paitsi ne paikat jotka Wilma myrsky oli tuhonnut v.2005. Kaikki isot puut olivat menneet menojaan eika tilalle ole viela kasvanut uusia. Nyt lillutaan laivalla tama paiva ja aamulla anivarhain saavumme Floridan Miamiin, josta jatkamme matkaa maateitse mahdollisesti Key Westiin. Se nahdaan huomenna minne nokka nayttaa. Saa on tanaan pilvinen mutta edelleen hyvin lammin.
amerikkalainen elo odottaa.....

So long
Rita

Caribian laineilla

Nyt olemme Ceyman-saarilla paivaretkella laivalta. Aikaisemmat pysahdyspaikkamme ovat olleet Haiti ja Jamaica. Lamminta on piisalle asti eli koko ajan yli 30 aurinkoista celsiusastetta.
Huomenna jatkamme Mexicoon, jossa viivymme n.10 tuntia. Palaamme asiaan kunhan loydamme rauhaisen nettikoneen, josta voimme kirjoitella enemman.

Terveisin

Reppurit

Lähtömaisema

Tässä maisemassa puhuimme ensikerran matka-
suunnitelmista elokuun kauniina iltana

Matkalla maailman laidalle

Rakas mielitiettyni Rita kosi minua karkausvuonna 1968 ja niin päädyimme nauttimaan avio-onnesta jota onkin riittänyt kohta 40 vuotta. Koska yrittäjinä olimme lähes aina töissä jäivät lomat vähiin ja yhteistä aikaa onkin ollut enemmälti vasta kolme vuotta kun minäkin jäin eläkkeelle. Tyttäreni Anni antoi minulle kesällä syntymäpäivälahjaksi kirjan: 1000 paikkaa joissa on käytävä ennen kuin kuolet, jota innolla lueskelin iltaisin. Kauniina mutta koleana elokuun iltana istuimme saunan kuistilla ja Rita kysyi : mihin mentäisiin ensi talvena lämmittelemään? Kun epäröimättä ehdotin Tahitia piti minun perustella kauan ennenkuin hän uskoi että olen tosissani. Ensimmäinen perustelu oli että Tahiti on erittäin suosittu häämatka-kohde, vaikka olemmekin vähän myöhässä. Toinen peruste oli että nyt pystymme vielä matkustamaan eli lähde kun vielä kykenet. Kolmas peruste oli: kauas on lennettävä nyt kun matkustaminen on vielä kohtuuhintaista ja lentoyhtiöt vielä pystyssä. Rita ei sinä iltana unta saanut kun mietti olinko tosissani vai kiusasinko vain häntä. Aamulla hän vielä tenttasi mitä oli illalla kuullut. Viikon parin päästä hän sitten kertoi miettineensä matkaa ja suostui lähtemään kun kansanparantajakin oli hieronut suurimmat tuskat hänestä. Siitä sitten alkoi matkareitin luonnostelu ja karttojen ja kohde-esitteiden tutkiminen.