Tämä blogi kertoo kahden matkustajan tarinaa

Matkanteko voi antaa enemmän kuin määränpää. Koti on maailman paras paikka mutta se totuus on välillä käytävä katsomassa maailman aidan takaa ja sen aiomme tehdä.
Rita ja Matu.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Joutenoloa Limassa...( mutta ei limassa)

Pilvisessa ja usvaisessa Limassa on vietetty paiva kavellen ja ihmetellen lainelautailijoiden ynna purjeliitajien taitoja. Ilma on lammin, mutta aurinko ei pilviverhon takaa tule nakyviin. Oppaamme kertoi, etta nain talviaikaan melkein 6 kk on tallaista samaa harmautta, koska Limaa ymparoivat vuoret keraavat pilviverhon kaupungin ylle, eika aurinko nain ollen paase nayttaytymaan kuin kesalla. Meista tama oli kovin yllattavaa. Kaupunki on iso kuin mika ja liikenne aivan huikea. Jalankulkija on pian "paperia" jos ei ole tarkkaavainen ylittaessaan katuja.

Eilen osallistuimme 4 tunnin kiertoajeluun, jossa tutustuimme mm. munkkiluostariin ja sen rakennelmiin. Laskeuduttiin mm. kirkon alla oleviin katakombeihin, jotka oli tehty turvaamaan rakennus maanjaristyksen varalta. Siella oli suoritettu vuosikymmenia sitten kaivauksia, jolloin loytyi erittain paljon ihmisen luita paakalloineen. Niita oli niin paljon, etta "tulkkia" (=rita) rupesi yokottamaan ja pikaisesti piti paasta kellarista ulkoilmaan. Retken lopuksi menimme yksityiseen museoon, johon muuan perhe oli kerannyt mielettoman maaran savi- ym.esineita, joista vanhimmat olivat 3000 vuoden ikaisia. Aivan uskomaton kokoelma. Saviesineissa oli kuvattu elamaa joka kantilta. Havaitsimme, etta syntyma ja siihen liittyvat esitoimet on suoritettu aivan samalla tavoin kuin tanakin paivana. Taltakin osin maailmamme on entisestaan avartunut, joten lahdemme kohti uusia seikkailuita aamulla 4.30, jolloin lahdemme kohti Chilen Santiagoa.

Terveisin
reppurit

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moro.
Täällä me taaperramme, tänään aivan aurinkoisessa marraskuussa. Ensimmäinen pakkasaamu Tampareella.
On mielenkiintoista elää mukana matkassanne. Minulla oli pari vuotta espanjan opetta(enempää en ole opiskellutkaan)joka oli asunut parikymmentä vuotta Perussa, oli viljellyt jopa maata jonkin taitelijan kanssa. Hän oli kovin innokas kertomaan kulttuurista siellä.
Jatkakaa te matkaa ja naattikaa.

Terveisin
Mirja

Tupu kirjoitti...

Hei, terveiset täältä syksyisestä Suomesta. Olen aikaisemmin kommentoinut, mutta jokin meni pieleen, kun ette ole saaneet. Tässäm uusi yritys. On ollut mielenkiintoista olla jäniksenä mukana matkassanne. Olen antanut osoitteen myös Maijalle ja Marin porukalle, joten siivelle tulee lisää porukkaa. Kaikkea hyvää teille ja huikeita kokemuksia toivottavat/toivovat Tupu ja Repe.

anni-ilona kirjoitti...

Voi, että tämä teidän blogi on ihana! Olen niin kade teidän seikkailuille ja odotan jo innolla omien eläkepäiviéni seikkailuja... enää 35 vuotta!

Hauskaa matkanjatkoa!

-a-

Jaana kirjoitti...

Hei reppurit!

Sain vihdoin bloginne esiin ja luin kaik'tarinat kerralla. Ihanaa lueskella tarinoitanne täällä pakkaspäivän keskellä. Oikein hyvää reissunjatkoa teitillen!

t.Jaana & co