No voihan Fizi ja linnanjuhlat

Ai niin, ne pahuksen linnanjuhlatkin on taas. En aivan takalleen muista saimmeko kutsun ennen lahtoamme, mutta kylla ne valiin jaavat tallakin kertaa. Ei nyt kerkia. Me eilen lennahdettiin Tahitilta Aucklandin kautta tanne Fizille. Matkalla kadotimme yhden paivan. Hassulta tuntui, etta lahdimme 27 paiva ja Aucklandissa 0likin jo 28. vuorokausi muuttui 5 tunnin aikana. Kukahan meille maksaa nyt paivarahan tuosta kadonneesta vuorokaudesta.

Kun laskeuduimme tanne saarelle, satoi jalleen niinkuin Esteri olisi ollut apuna. Kentalta varattiin reppuriden suosima hotelli. Taalla on nyt nukuttu yksi yo ja voitte arvata, etta elama nakyy ja kuuluu erittain kansainvalisesti. Tapasimme illalla rovaniemelaiset Liisan ja Mikon, jotka jo tanaan matkustavat kotiin. Ovat tallaisia seniorkansalaisia kuten mekin. Matun kanssa ollaan talon nestoreita.

Huomen aamulla lahdetaan saarikierrokselle. Vene hakee rannasta ja palauttaa viikon kuluttua taman hotellin rantaan. Netti ja puhelinyhteyksia tuskin saarilta loytyy, joten mailaillaan viela tanaan ja sitten on lomaa kirjoittamisesta viikon verran.

Ystavallisesti tervehtien

Hotellin nestori-reppurit

Eteenpain

Bora Boralla merenpaallisessa bungalovissa vietettyjen ihanien nuoruuden muistelopaivien jalkeen alkoi arki ja muutimme rannalla sijaitsevaan lahes samanlaiseen majaan. Muutto osui nappiin silla samalla alkoi tuulla ja sataa jota on helpompi kestaa kun on maata jalkojen alla ja palvelut lahella. Oma valkoinen hiekkarantakin on aivan oven edessa jossa voi lekotella kun sade pitaa taukoja. Tanaan illan suussa lahdemme eteenpain, ensin Tahitin Papeeteen ja aamulla etsimaan sita maailman laitaa joka jo taalla haamottaa mutta ei viela nay. Bora Bora on mahtava paikka joskaan ymparisto ei anna meille kovin paljon virikkeita kun emme halua ajaa vesiskoottereilla emme purjehtia tai meloa ja sukeltamaan emme pysty. Nuoremmat parit nakyvat viihtyvan paremmin em puuhissa. Jatkossa emme tieda miten netti palveluja on saatavilla pienilla saarilla joten voi olla etta raportointiin tulee pieni katkos. Ja nyt eteenpain.


Reppurit

Haapaivaa ystavat!

Aloitimme haapaivan viettamisen Suomenajassa ja jatkamme Tahitin ajassa, joten saamme lahes kaksipaivaiset kekkerit. Juhlapaikka on koristautunut hehkeisiin vareihin, aurinko paistaa, meri on sininen ja vihrea. Luonto on kaikin tavoin mukana suuressa juhlassamme. Tanaan juhlaamme kuului promenaadi (kuten suurissa juhlissa kuuluukin) 2-3 tuntia. Se suuntautui laguunin laitatielle auringon porottaessa taydelta laidalta niin etta piti varjoja haeskella. Sen jalkeen siirryimme huoneustoomme, jossa nautimme hivenen kuohuvaa seka pulahdimme snorkkeloimaan lampimaan meriveteen. Kylla merenalainen luomakunta osaa olla kaunis. Kaloja monen varisia ja muotoisia seka ainakin minua pelottavia isoja rauskuja. Pienia en viela ole nahnytkaan. Tallaisia tuumii morsian 40 vuoden takaa, vaikka kylla tanaankin on tuntunut ihan morseimelta. Se tapahtui 24.11.1968 Suomen aikaa.

Kiitos terkuista ja onnitteluista

Rita

The morsein

Patkii

Kaikki kirjoitukset ei paivity taalta mutta kiva kun teita on niin monta mukana matkassa. Toivomme etta hiljaisetkin lukijat antaisivat kuulua itsestaan. Tanaan on hikoiltu oikei kunnolla rannoilla ja kylilla, paikkakunnan poika sanoi etta ei enaa paljon tasta ilma lampene. Toivotaan etta tama tulee blokiin ja paastaan eteenpain.

Eteenpain

Sukujuhlat ovat aina kovaa hommaa, niin taalakin puolet juhlijoista makaa turvallaan nurmikossa ja loput katselee kivettynein silmakuopin kaukaisuuteen. Kun nuorempi Matu viela liikkuu ominvoimin katsoimme nama juhlat juhlituiksi. Kun ei se maailman laita viela nakynyt taalta vaikka kiipesimme korkeimman tulivuoren kraaterin reunalle paatimme jatkaa etsimista. 6 tunnin lennon jalkeen laskeuduimme Tahitille ja pienien younien jalkeen jatkoimme Bora Boralle. Jo ilmasta naki etta paratiisi on taalla ja hotelliin saavuttuamme uskomme vain vahvistui. Kunhan totuttelemme jalleen aivan erilaiseen maailmaan edellisten jalkeen palaamme tanne sivulle kertomaan milta se valkea tuntuu paljaiden varpaiden valissa ja taalla se ei ole kylmaa vaan polttavaa korallihiekkaa.

Reppurit jotka ei paljon reppuja pengo kun vaatteita ei tarvita.

Sukukokous

Taalla on kaikkien Matujen sukukokous, onneksi satuimme paikalle. Satoja kanssani saman-nakoisia ukkoja seisoo pienissa tai isoissa ryhmissa pitkin rantoja. Olen yrittanyt selvittaa monettako polvea alempana olen Hotu-Matua, paikallista kuningasta joka hallitsi taalla 1600-luvulla ja jonka tekemiset nakyy kaikessa taalla. Olemme pari paivaa opiskelleet raunioita ja muureja ja kylla saivat aikaan mahtavat rakennelmat jo silloin lahes pelkilla kivikirveilla. Nakematta ei tata kasita, jos kiinnostaa lue googlesta lisaa. Tama on rauhallinen paikka eika liikaa turisteja jotka katoavat hyvin kymmenille historiapaikoille. Kaikkea vanhaa vahditaaan tarkasti ettei turisti varasta korvaa patsaalta. Muuan suomalainen yritti, oli 3 viikkoa putkassa ja sai sakkoa 23000 US$, kylla taalla on halpaa olla kiltisti. Ilmat on suosinut kun ei aivan paista taysilla tuo aurinko joten jaksaa kavella vuoria ylos ja alas. Vaikutuksen teki myos kaynti kahdella tulivuoren kraaterilla, toinen 3 milj vuotta vanha ja toinen puolet nuorempi. Sukukokous jatkuu viela taalla 3 paivaa josta kerron kun toivun juhlista. Terveisia Hessulle, olivat kovin kiinnostuneita miten pikkuveli jaksaa.
Reppurit

Hyvaa paasiaista...

Maailmanlaitaa etsiessamme saavuimme tana aamuna tanne Paasiaissaarille josko se taalta loytyisi. Lento kesti 5 t. Santiagosta. Ihanan rauhallista on sen Santiagon hullunmyllyn jalkeen. Sattuipa viela eilen, etta mellakka S:n keskikaupungilla yltyi niin kovaksi, etta poliisi hajoitti joukot vesitykeilla. Me seurattiin jannittyneina muutaman sadan metrin paasta kun vetta laskettiin kansanjoukkoon. Vesi teki tehtavansa ja tilanne rauhoittui. Oli helpotus paasta tanne rauhaan.

Huomenna lahdetaan kiertamaan saarta ja sen jalkeen meilla onkin taas varmaan jotain kerrottavaa. Ensimmaiset Matut (patsaat) on jo nahty, tulossa on runsaasti lisaa.

Terveisin

reppurit Suomesta

Santiagon melussa ja tungoksessa

Hei taas ja kiitokset teille, jotka olette mukana reissussamme. Kiitos viesteista, joita on kiva lukea jatkakaa samaan malliin. Nyt on viikko vierahtanyt taalla Santiagossa ja huomenna aamulla matkamme jatkuu. Tama viikko on ollut hieman harmittava tuon mahataudin ja Matilla ilmenneen allergisen ihottuman johdosta. Allergia ja mahatauti eivat ilmeisesti olleet sidoksissa toisiinsa, vaan vuoteessamme oli aivan ihana untuvapeite seka untuvatyynyt. Kun olimme kayneet sairaalassa ja Matu oli saanut suoneensa laakettta, oli ihottuma hyvaa vauhtia menossa pois, mutta eilen aamulla ukko oli taas punainen kun mansikka. Silloin lamppu syttyi Matun paassa, etta huoneessa taytyi olla jotain, mika allergian aiheutti eli HOYHENET. Pyysimme toisenlaiset vuodevaatteet ja nyt on miehen elama ja varitys lahes normaali. Viela muutaman paivan laakekuuri ja mies on jalleen valkoihoinen. Onneksi syy allergiaan loytyi !!

Tanaan on ollut rauhallinen paiva, mielenosoittajat joko huilaavat tanaan tai eivat ole viela heranneet. Meteli on kaduilla ollut niin kovaa, etta ihan on valilla pelottanut etteivat joukot vain ryhtyisi kasirysyyn. Poliiseja on kylla ollut runsaasti naytilla ja se tuo turvallisuuden tuntua.

Taalla on rahojen kanssa oltava tarkkana, silla vaihtorahaa saa useasti liian vahan. Ainakin apteekissa ja marketissa yritettiin vetaa linssiin, mutta mepa laskimme saamamme rahat, j onka jalkeen kasoori pyyteli punastellen anteeksi. Ja myo annettiin anteeks !

Tanaan lahdemme katsomaan kasityokorttelia lienee yhta kuin markkinatori. Tavaraa nayttaa siella olevan kovasti, huomattiin ohi kulkeissamme. Myoskin on havaittu, etta joulu on tulossa. Kaupat koristelevat jo kovasti ikkunoitaan. Jostakin syysta meita ovat lelukaupat kiehtoneet ja olemme niissa kayneet katsomassa tavaravalikoimia. Arvaattekos minka maalaisia tavaroita noissa kaupoissa myydaan, ai etta chilelaisia... eipas kun made in China. Harmittavaista kun ei oikein voi mitaan ostaa koska olen tehnyt boikotin kiinalaisia tuotteita vastaan niiden myrkyllisyyden vuoksi.

Toivotan hyvaa joulun odotusta ja ensi lunta teille kaikille.
Terveisin
Rita ja Matu

Elossa ollaan

Elossa ollaan vaikka mansikat meinas tyrmata. Jos tulee hulluja kirjoituksia selitys on se ettei paa ole viela kovin selva. Minahan soin 4 mansikkaa ja Rita loput kilon ja niin vain kavi etta mina sain sen ainoan basillisen tai sitten olin ottanut ennakkolaaketta liian vahan. Klinikalla 3 laakaria hoitajien lisaksi yritti selittaa kasin ja kaikin kielin mika on vikana ja miten mies saadaan takaisin voimiinsa. Niin meni 4 paivaa enemman tai vahemman vaaka-asennossa. Onneksi muutakaan kiinteaa ohjelmaa ei ollut talle viikolle menipahan sitten nain. Onneksi myos oli pitempi kuin viikon matka. Santiago on iso kyla ja isoja on myos numerot rahoissa eli 1 E on 790 pesoa ja kun katsoo hintalappua ensin hirvittaa mutta ei taalla kallista ole vaikka laskut on isoja. Liikenne on levollisempaa ja autot uudempia kuin Perussa vaikkakin lahella kulkee paakadulla 5 kaistaa suuntaansa ja sen ylitys on jalankulkijalle koetus. Kavelijan vihrea on lyhyt eika armoa anneta. Pienia mielenosoituksia on ollut koko ajan ja niissa rummut soi ja pillit vinkuu ja mellakkapoliisia on linjaautolasteittain kadulla. Isompaa rahinaa ei niista ole syntynyt mutta tilanne on herkka. Parin paivan paasta lahdemme eteenpain ja sielta saarilta saattaa olla huonosti yhteyksia joten pankaa kommenttia tulemaan etta kerkiamme lukea ne ennen lahtoa saarile.

Santiago de Chilen tungoksessa

Saavuimme eilen tanne Chileen. Santiago on suuren suuri kaupunki eli suurempi kuin Pieksamaki tai Jyvaskyla. Asukkaita on n. 17 miljoonaa ja se todella nakyy katukuvassa. Emme ole viela paljoa ehtineet katsella ymparillemme muuta kuin vahan hotellin ymparistoa on opiskeltu, jotta osataan takaisin. Eilen illalla naimme kadulla niin suuria ja upean punaisia mansikoita, etta oli pakko ostaa. Ja kuinkas kavikaan, mahassa on hieman myllertanyt sen jalkeen. Tama on syy miksi olemme pysytelleet lahella hotellihuonetta ja muita vessoja.
Huomenna varmaankin jo olemme taydessa iskussa, joten ei kun hei!

Terveisin
Reppurit

Joutenoloa Limassa...( mutta ei limassa)

Pilvisessa ja usvaisessa Limassa on vietetty paiva kavellen ja ihmetellen lainelautailijoiden ynna purjeliitajien taitoja. Ilma on lammin, mutta aurinko ei pilviverhon takaa tule nakyviin. Oppaamme kertoi, etta nain talviaikaan melkein 6 kk on tallaista samaa harmautta, koska Limaa ymparoivat vuoret keraavat pilviverhon kaupungin ylle, eika aurinko nain ollen paase nayttaytymaan kuin kesalla. Meista tama oli kovin yllattavaa. Kaupunki on iso kuin mika ja liikenne aivan huikea. Jalankulkija on pian "paperia" jos ei ole tarkkaavainen ylittaessaan katuja.

Eilen osallistuimme 4 tunnin kiertoajeluun, jossa tutustuimme mm. munkkiluostariin ja sen rakennelmiin. Laskeuduttiin mm. kirkon alla oleviin katakombeihin, jotka oli tehty turvaamaan rakennus maanjaristyksen varalta. Siella oli suoritettu vuosikymmenia sitten kaivauksia, jolloin loytyi erittain paljon ihmisen luita paakalloineen. Niita oli niin paljon, etta "tulkkia" (=rita) rupesi yokottamaan ja pikaisesti piti paasta kellarista ulkoilmaan. Retken lopuksi menimme yksityiseen museoon, johon muuan perhe oli kerannyt mielettoman maaran savi- ym.esineita, joista vanhimmat olivat 3000 vuoden ikaisia. Aivan uskomaton kokoelma. Saviesineissa oli kuvattu elamaa joka kantilta. Havaitsimme, etta syntyma ja siihen liittyvat esitoimet on suoritettu aivan samalla tavoin kuin tanakin paivana. Taltakin osin maailmamme on entisestaan avartunut, joten lahdemme kohti uusia seikkailuita aamulla 4.30, jolloin lahdemme kohti Chilen Santiagoa.

Terveisin
reppurit

Inka-kulttuurin lumoissa

Torstaina lensimme Limaan, josta lyhyen younen jalkeen nousimme tunniksi lentokoneeseen ja saavuimme tanne Cuscoon, inkojen kotiseudulle. Olemme pyorineet eri inka-kohteissa nyt 3 pv:n ajan, joista reissuista mieleenpainuvimmaksi jaanee Machu Picchu. Taalta Cuscosta ajoimme kapearaiteisella junalla 4 tuntia (112 km) vuoristossa jonka jalkeen saavuimme sateiseen MP:uun. Seurasi bussimatka vuoren valiasemalle, josta kavelimme satoja rappusia ylos inkojen kuuluisimpaan kylaan Machu Picchuun. Nakyma vuoren huipulta inkakylaan oli henkea salpaava. Vaikka satoi koko paivan siella ollessamme, ei se meita haitannut, silla mahtava kokemus korvasi sateen aiheuttaman harmin.

Tama kaupunki Cusco on 3500 metria korkealla, joten taalla on pitanyt opetella uusi hengitystekniikka, koska ilma on niin ohutta, etta hengastyy vahaisimmastakin ponnistelusta. Vuoristotautiin paikallisten ihmisten mukaan auttaa litra kokateeta paivassa. Kuitenkaan emme ole uskaltautuneet nauttimaan sita kupillista enempaa, jottei rupea muulla tavoin huimaamaan.

Hotellimme on hyva ja opaspalvelut ovat pelanneet loistavasti. Eipa muuta kun kuulemiin seuraavaan kertaan

Rita ja Matu