Tämä blogi kertoo kahden matkustajan tarinaa

Matkanteko voi antaa enemmän kuin määränpää. Koti on maailman paras paikka mutta se totuus on välillä käytävä katsomassa maailman aidan takaa ja sen aiomme tehdä.
Rita ja Matu.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Aucklandista etelaan !

Perheenjasenemme, Ford Focus on tuonut meita tien vasenta laitaa jo neljatta paivaa oikein onnistuneesti. Matti on oivaltanut vasemmankatisen liikenteen oikein hyvin, vain pari kertaa on minun kartturina taytynyt huomauttaa, jotta liikumme vasuri liikenteessa. Oikealle kaartuvat kurvit pelottavat minua niin, jotta mahassa tuntuu pahalta. Aivan hassua, etta vasta tanaan tunsin tottuvani niihin.

Olemme vierailleet mita ihmeellisimmissa paikoissa, mutta korkeuksiin kohoavat traktorimuseo ja vulgaanisten lahteiden alue, jossa kiertelimme n. 2km polkua pitkin haistellen rikkia ym. kaasuja, mitka nousivat kuplivan mudan ja veden seasta. Kaikkialla oli hoyryja ja kuumaa vetta tai jotain haisevaa maaperan ydinta. En ollut uskoa silmiani ja nenaani taman kaiken aistiessani. Oli kuumaisema ja aivan epatodellinen olo. Ajatuksiin hiipi, etta jos sittenkin taalla pamahtaisi ja kiehuva lieju nousisi ilmaan ja mita senjalkeen nousisikaan maan uumenista ?

Catepillarmuseo oli loistava nayte niista kovista koneista, joilla taman maan maanviljelys ja karjanhoito ovat lahteneet kukoistukseen. Kaikki niityt ja pellot on nailla ajokeilla raivattu ja saatu kuntoon.

Nyt vietamme viikonloppua pohjoissaaren puolivalissa Taupon kaupungissa. Joulu nakyy taallakin. Huomenna telkkarissa arvotaan 1000 dollaria, meillakin on arpa siihen. Pitakaa peukkuja !

Heipa taas

Vulganistit Rita ja Matu

3 kommenttia:

Tupu kirjoitti...

Hienoa, että teidä ajokkinne on ollut myötämielinen, sillä Wallun apu olisi hieman hankalan matkan päässä. Vasuriliikenteestä tuli Repelle mieleen matka Lontoo-cityyn: piti panna pyörä parkkiin ja seurata, kuinka paikalliset toimivat liikenneympyrässä ja sitten sekaan vain. Sitten teillä ei varmaan ole siellä hirvivaroituksia, taitaa merkissä komeilla kengurun kuva, vai miten se oli...Olitteko siellä kaasujen keskellä ihan kahdestaan, vai saattoiko syyllinen löytyä kanssakulkijoiden joukosta! Samanlainen epäilys oli aina ennen matkalla Pmäeltä Jkylään. Talven lumet taitavat haihtua sateen myötä taivaan tuuliin, mutta toivotaan kuitenkin valkeaa joulua, jotta pukki pääsisi porolla kulkemaan. Ei sitten tällä kertaa muuta kuin hyvää matkaa onnellisten tähtien alla ja kovasti kiitoksia, että olette jaksaneet pitää meidät rannalle jääneet matkassa mukana. Hyvää joulun odotusta myös kaikille kanssamatkustajille!

Kirsi kirjoitti...

Hai,

Täällä ovat peukut ja varpaat pystyssä, ett arpaonni ois osananne tuhannen taalan paikassa. Loistavaa, että Fordilla liikennöinti on sujunut hyvin ja tätikin voi ottaa kaarteet jo vähemmin kallistuksin. Tuo kaasujuttu kuulostaa huimalta, parfyymiosasto eritoten. Kiitosta vaan sille liejunkeittäjälle, joka jätti pössäyttämättä, niin ei tarvinnu teidänkään jäädä tutkailemaan maan uumenia. ;) Minkähänlaisilla ratkoreilla ne siellä ajeleekaan, ehkei ihan valmetilla...

Kotikylän Hennasta tullee opetusministeri, lumet sullaa, Kirsillä on kolme työaamuu ja joulu tulloo. Voikaa hyvin ja iloitkaa kenguruiden maasta & nauttikaa herkuista.

K

== Vasurisompailua suomalaisittain

Presidentin rouva Sylvi Kekkonen toi aikoinaan lisäväriä kesäiseen Naantaliin "vasemmanpuoleisella" ajokillaan. Hän sai Englannin kuningattarelta lahjaksi Morris Minin ja matkasi sillä kesäisin Kultarannasta keskustaan. Paikalliset oppivat nopeasti hymyilemään rouvan vilkunkäytölle, mikä poikkesi hyvin usein kääntymissuunnasta.

anni-ilona kirjoitti...

Suosiko arpaonni? Kokonainen tonni pelissä saarivaltiossa!

Minä voitin perjantaina kirjan pikkujoulujen lahja-arpajaisissa. Joulupukkikin siellä oli, mutta se oli niin huppelissa, että puhui vain portugalia. Toinen suomalainen, joka osasi portugalia tulkkasi muille mitä pukki milloinkin sanoi. Lopulta pukki ajettiin arpajaisista tiehensä, koska lahjojen jako kesti niin älyttömän kauan.

No tästä tuskin jäi henkisiä vaurioita muille kuin pukille ehkä morkkis seuraavana päivänä. Pukki muuten on joku professori Aalto korkeakoulusta - taiteilijameininki on heti vallannut uuden koulun nimensä mukaisesti. Mainittakoon, että paikalla ei ollut lapsia kauhistelemassa kun ne oli sellaiset "aikuisten" juhlat.

Joulua ja 2,5 viikon lomaa odotellessa,

Lucia