Kun Siem Reapista ei paassyt jarkevasti suoraan etelaan, lahdimme Pattayalle, joka on ainut paikka, josta on helppo jatkaa eteenpain. Matka sujui hyvin ensin taksilla. Cambodzan ja Thaimaan rajasekoilujen jalkeen matka jatkui pikkubussilla. Tie oli hyvakuntoista, mutta kuljettajan nopea kaasujalka aiheutti vaarallisia ohitustilanteita aina pelkokertoimiin asti. Hyvin naille kaksikaistaisille ajovaylille mahtuu kolmekin autoa rinnakkain.
Viimeksi olimme Pattayalla 20 vuotta sitten ja ainut asia, mika ei ole muuttunut taalla on se, etta baareissa on paljon tateja, kuten Simo silloin havaitsi. Paljon on rakennettu lisaa ja vielakin rakennetaan, mutta kun ihmiset on suolattu rantaan vieri viereen ei se meista lomailun kriteereja tayta. Mutta ompahan nyt nahty tamakin paratiisi ja tiedamme mihin ainakaan ei tarvitse enaa tulla.
Jotkut vanhat herrat tuntuvat olevan tyytyvaisia taalla oloonsa mikali yleensa tajuavat missa ovat. Eraskin herrasmies kopotteli keppi kadessa huohottaen mielitiettynsa perassa kohti rantaa, vaikka mielestani olisi ollut parempi investoida toiseen keppiin tai perati rollaattoriin. Aurinko kylla paistaa komeasti ja monet vanhat pariskunnat kopottelevat aamuisin kohti roskia ja muovipusseja killuvaa beachia, vaikka rusketus riittaisi varmasti jo pariinkin ihosyopaan.
Vaatturit taalla tekevat mittatilausmekkoja sopivaan hintaan ja kun ne on saatu valmiiksi jatkuu meidan matka valjemmille rannoille. Ritankin kunto alkaa olla jo kohdallaan ja ruokakin maistuu joten viela pitaa vahan seikkailla ja katsella moalimmaa.
Enaa kaksi viikkoa kuljeksivat
Rita ja Matu
torstai 26. helmikuuta 2009
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Siem Reap
Meidan piti lahtea laivalla Siem Reapiin, mutta laiturin vieressa ei nakynyt minkaanlaista laivaa. Koska vesi oli alhaalla, matala ja kapea vene ei nakynyt ennenkuin menimme aivan laiturin reunalle. Reppumme heitettiin tylysti perakannelle ja me menimme metrin korkuisesta ovesta hyttiin jossa oli molemmilla laidoilla 2 penkkia vierekkain ja 15 perakkain. Penkkien vali oli niin pieni, etta minun toinen polveni oli kaytavalla ja toinen edessa olevien penkkien valissa. Jotenkin siina oli kuitenkin helppo istua ja kun dieselit kaynnistyivat aanekkaasti, lahdimme kovaa vauhtia kohti uusia seikkailuita.
Kapealla joella kuski vaisteli kalastajia ja muita joen kulkijoita. Puolet veneen sadasta matkustajasta istui kaarevalla kannellaulkona matalan kaiteen takana ja kiljaisivat kovasti, kun vene kallistui voimakkaasti nopeiden ohjausliikkeiden seurauksena. Kun oli kuljettu nelisen tuntia aukesi jarvi ja kuski hiljensi vauhtia ja kohta oltiin karilla. Ilmeisesti virta muuttaa vaylan paikkaa ja kun merkkeja ei ole, niin ulkomuististalaiva ajautui vahan sivuun. Pitkilla bambusauvoilla apumiehet etsivat syvempaa kohtaa ja tyonsivat laivan keulan siihen suuntaan. Kapteeni pani koneet taysille ja musta savu tuprusi pakoputkista kun vene irtosi taristen karilta. Viela myohemminkin pohja rapisi kun vene ajautui sivuun vaylalta isolla selalla.
Kuuden tunnin hikoilun jalkeen saavuimme rantaan, jossa ei ollut lainkaan laituria, vaan leveata lankkua myoten taiteiltiin maihin. Suuri lauma tuk-tuk-kuskeja oli kyytia karkkymassa ja pienia kerjalaisia pyori ymparilla. Meita onneksi oltiin vastassa ja selvisimme ruuhkasta hyvin. Matka kuskin suosittelemaan hotelliin meni hyvin, vaikka vauhti valilla pelottikin.
Hotelli on komea entinen ministerion rakennus, jossa toimiva hotelli oli avattu kuukausi sitten. Kaikki on uutta, eika henkilokunta osaa viela kaikkia temppuja, mutta yritys on kova ja hymy herkassa.
Seuraavana aamuna lahdimme tutustumaan Angkor Watiin, joka on kasittamattoman upea paikka keskella viidakkoa. Noin tuhat vuotta sitten rakennettuja palatseja on satojen neliokilometrien alueella paljon, joista Angkor Wat lienee kuuluisin. Jokainen kivi sopii vieressa oleviin ja kaikki nakyvat pinnat on koristeltu laajalti veistoksin ja kaiverruksin. Tallaiset tuhatvuotiaat taideteokset ilkkuvat taalla viidakon kuumuudessa ja kosteudessa nykypaivan rakentajille, joiden rakennukset eivat kesta edes ihmisen elinikaa.
Kuumuus ja Ritan vielakin heikko olo ajoi meidat neljan tunnin kavelyn jalkeen hotelliin. Kumma miten pieni vatsatauti horjuttaa topakkaakin tyttoa.
Seuraavana paivana katselimme lisaa raunioita joita taalla riittaa. Joskus on hallitsijoilla ollut tarmoa ja rahaa rakentaa meille kasittamattomia palatseja lepyttaakseen jumalia.
Palatessamme kierrokselta muuten hyva oppaamme ja kuskimme arvioi nopeuden vaarin ja onneksemme muutoin tyhjassa risteyksessa jarrutti liian akkia, jolloin mopo kaatui ja perakarry jossa me istuimme meni hanen ja mopon paalle. Kuskin jalka jai puristuksiin mopon ja perakarryn valiin, jalkaan varmasti sattui mutta ei han sita myontanyt. Mopo nostettiin pystyyn ja tarkastettiin jarrut ja ohjaus ja matka jatkui, tosin paljon rauhallisemmin. Illalla naimme viela hanta ja han oli kaynyt niksauttajalla oikomassa selkaansa johon osui mopon satulalla oleva perakarryn kiinnitys tappi.
Sunnuntaina oli lepopaiva ja makailimme vain hotellin altaalla ja kerasimme voimia tuleviin seikkailuihin. Kun lampotila oli korkeimmillaan 42.4 Celciusta saattoi olla hyva, etta juuri tanaan on huilipaiva. Illalla tullessani suihkusta ei vessan ovi auennut, vaan lukon nuppi kylla pyori mutta lukon kieli ei liikkunut. Rita haki respasta apua ja parhaimmillaan 15 miesta hotellin johtajat mukaan lukien olivat paikalla ihmettelemassa lukkoa. Kun paikalle saatiin riittavan iso vasara ja taltta, lukko irtosi ja mina paasin ulos vankilasta. Maailmalla tapahtuu.
Kaikesta huolimatta seikkailu jatkuu aamulla !
Terveisin karilta, mopokolarista ja WC:sta selvinneet
Matu ja Rita
Mita huomenna tapahtuu, se kerrotaan kun itse tiedetaan.
Kapealla joella kuski vaisteli kalastajia ja muita joen kulkijoita. Puolet veneen sadasta matkustajasta istui kaarevalla kannellaulkona matalan kaiteen takana ja kiljaisivat kovasti, kun vene kallistui voimakkaasti nopeiden ohjausliikkeiden seurauksena. Kun oli kuljettu nelisen tuntia aukesi jarvi ja kuski hiljensi vauhtia ja kohta oltiin karilla. Ilmeisesti virta muuttaa vaylan paikkaa ja kun merkkeja ei ole, niin ulkomuististalaiva ajautui vahan sivuun. Pitkilla bambusauvoilla apumiehet etsivat syvempaa kohtaa ja tyonsivat laivan keulan siihen suuntaan. Kapteeni pani koneet taysille ja musta savu tuprusi pakoputkista kun vene irtosi taristen karilta. Viela myohemminkin pohja rapisi kun vene ajautui sivuun vaylalta isolla selalla.
Kuuden tunnin hikoilun jalkeen saavuimme rantaan, jossa ei ollut lainkaan laituria, vaan leveata lankkua myoten taiteiltiin maihin. Suuri lauma tuk-tuk-kuskeja oli kyytia karkkymassa ja pienia kerjalaisia pyori ymparilla. Meita onneksi oltiin vastassa ja selvisimme ruuhkasta hyvin. Matka kuskin suosittelemaan hotelliin meni hyvin, vaikka vauhti valilla pelottikin.
Hotelli on komea entinen ministerion rakennus, jossa toimiva hotelli oli avattu kuukausi sitten. Kaikki on uutta, eika henkilokunta osaa viela kaikkia temppuja, mutta yritys on kova ja hymy herkassa.
Seuraavana aamuna lahdimme tutustumaan Angkor Watiin, joka on kasittamattoman upea paikka keskella viidakkoa. Noin tuhat vuotta sitten rakennettuja palatseja on satojen neliokilometrien alueella paljon, joista Angkor Wat lienee kuuluisin. Jokainen kivi sopii vieressa oleviin ja kaikki nakyvat pinnat on koristeltu laajalti veistoksin ja kaiverruksin. Tallaiset tuhatvuotiaat taideteokset ilkkuvat taalla viidakon kuumuudessa ja kosteudessa nykypaivan rakentajille, joiden rakennukset eivat kesta edes ihmisen elinikaa.
Kuumuus ja Ritan vielakin heikko olo ajoi meidat neljan tunnin kavelyn jalkeen hotelliin. Kumma miten pieni vatsatauti horjuttaa topakkaakin tyttoa.
Seuraavana paivana katselimme lisaa raunioita joita taalla riittaa. Joskus on hallitsijoilla ollut tarmoa ja rahaa rakentaa meille kasittamattomia palatseja lepyttaakseen jumalia.
Palatessamme kierrokselta muuten hyva oppaamme ja kuskimme arvioi nopeuden vaarin ja onneksemme muutoin tyhjassa risteyksessa jarrutti liian akkia, jolloin mopo kaatui ja perakarry jossa me istuimme meni hanen ja mopon paalle. Kuskin jalka jai puristuksiin mopon ja perakarryn valiin, jalkaan varmasti sattui mutta ei han sita myontanyt. Mopo nostettiin pystyyn ja tarkastettiin jarrut ja ohjaus ja matka jatkui, tosin paljon rauhallisemmin. Illalla naimme viela hanta ja han oli kaynyt niksauttajalla oikomassa selkaansa johon osui mopon satulalla oleva perakarryn kiinnitys tappi.
Sunnuntaina oli lepopaiva ja makailimme vain hotellin altaalla ja kerasimme voimia tuleviin seikkailuihin. Kun lampotila oli korkeimmillaan 42.4 Celciusta saattoi olla hyva, etta juuri tanaan on huilipaiva. Illalla tullessani suihkusta ei vessan ovi auennut, vaan lukon nuppi kylla pyori mutta lukon kieli ei liikkunut. Rita haki respasta apua ja parhaimmillaan 15 miesta hotellin johtajat mukaan lukien olivat paikalla ihmettelemassa lukkoa. Kun paikalle saatiin riittavan iso vasara ja taltta, lukko irtosi ja mina paasin ulos vankilasta. Maailmalla tapahtuu.
Kaikesta huolimatta seikkailu jatkuu aamulla !
Terveisin karilta, mopokolarista ja WC:sta selvinneet
Matu ja Rita
Mita huomenna tapahtuu, se kerrotaan kun itse tiedetaan.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Phnom Penh
Lauantaina kiersimme katsomassa tunneleita, joissa vietnamilaiset piileskelivat kun amerikkalaiset luulivat voittavansa sotansa mennen tullen. Viidakko ja sen mahdollisuudet antoivat paljon etua vietnamilaisille ja jalkeenpain voi sanoa, etta jenkit loivat paansa vietnamin palmuun. Kaupungissa oleva sotamuseo vahvisti viela kasitysta siita kuinka tyhmia ja turhia sodat ovat.
Vietnamissa olisi pitanyt menna aika kauas pohjoiseen, jotta suurkaupungin poly olisi laskeutunut, paatimme lahtea Cambodzaan. Kun sunnuntaina bussiliput oli ostettu ja yo nukuttu meilla olikin uusi pulma, kun Ritan maha ei tykannyt paikallisista herkuista ja vihoitteli aamulla. Nousimme kuitenkin urheasti bussiin ja matka menikin hyvin .
Rajamuodollisuudet olivat aika erikoiset, kun valilla oli passit kadessamme ja valilla bussikuskilla ja kohta taas bussiyhtion mopolahetilla. Noin tunnin kuvioiden jalkeen matka jatkui ja nyt passit olivat taskussamme ja me Cambodzan maaperalla. Kun aamulla ensimmainen 20 kilometria otti tunnin aikaa, niin hyva tie rajan jalkeen ajatti kuskiamme tosi kovaa. Pian tie kuitenkin huononi ja ennen Phnom Penhia kavi suorastaan surkeaksi, mutta samassa suhteessa vaaralliset tilanteet lisaantyivat.
Oli helpotus kun paasimme perille ja tuk-tuk-kuskit piirittivat meidat heti noustuamme bussista. Yhden kyytiin sitten hypattiin ja han vei meidat kehumaansa hotelliin. Rita kavi katsomassa huoneen ja hyvaksyi sen ja niin raahasimme reput 20 $:n kamppaan. Avasimme ikkunaverhot ja naimme hotellin kaytavan ja vastapaisen huoneen koristeelisen mahonkioven. Suljimme verhot.
Pian Ritan olo huononi ja peiton alla palevan lampo naytti 38.7 astetta eika olo ollut mukava. Illan aikana lampo laski rohtojen avulla mutta vessanpytty tuli tutuksi. Aamulla olo ei ollut paljoakaan parempi ja paiva menikin iltaan teen ja hakemieni banaanien voimalla.
Eika siina kaikki, vessan katosta alkoi tippua epamaaraista vetta ja pyysimme uutta huonetta, joka luvattiin kunhan se saadaan siivottua. Uudessa huoneessa oli oikea ikkuna kadulle ja aurinkokin vilahteli saastepilvien lomasta.
Illan suussa potilaskin nousi jaloilleen ja kavimme lahikaupasta hakemassa kekseja ja apteekista lisaa rohtoa. Illalla kuitenkin Rita oli aika vasynyt ja pysyi sangyssa tiiviisti.
Tanaan aamuteen kanssa kelpasi jo leipapalakin ja tuk-tuk-kuskin kyyti satamaan ostamaan laivalippua huomiseksi. Tuk-tuk kuljetti meita ympari kaupunkia ja ohimennen naimme taman kaupungin mahtavat pyhakot ja muut palatsit. Kierroksen lopuksi ajoimme Russia-markettiin ja kummasti silkin hypistely piristaa ihmista. Jotain kevytta tarttui mukaankin.
Huomenna laiva lahtee seitsemalta kohti uusia seikkailuja.
Uusissa silkeissaan
Matu ja Rita
Vietnamissa olisi pitanyt menna aika kauas pohjoiseen, jotta suurkaupungin poly olisi laskeutunut, paatimme lahtea Cambodzaan. Kun sunnuntaina bussiliput oli ostettu ja yo nukuttu meilla olikin uusi pulma, kun Ritan maha ei tykannyt paikallisista herkuista ja vihoitteli aamulla. Nousimme kuitenkin urheasti bussiin ja matka menikin hyvin .
Rajamuodollisuudet olivat aika erikoiset, kun valilla oli passit kadessamme ja valilla bussikuskilla ja kohta taas bussiyhtion mopolahetilla. Noin tunnin kuvioiden jalkeen matka jatkui ja nyt passit olivat taskussamme ja me Cambodzan maaperalla. Kun aamulla ensimmainen 20 kilometria otti tunnin aikaa, niin hyva tie rajan jalkeen ajatti kuskiamme tosi kovaa. Pian tie kuitenkin huononi ja ennen Phnom Penhia kavi suorastaan surkeaksi, mutta samassa suhteessa vaaralliset tilanteet lisaantyivat.
Oli helpotus kun paasimme perille ja tuk-tuk-kuskit piirittivat meidat heti noustuamme bussista. Yhden kyytiin sitten hypattiin ja han vei meidat kehumaansa hotelliin. Rita kavi katsomassa huoneen ja hyvaksyi sen ja niin raahasimme reput 20 $:n kamppaan. Avasimme ikkunaverhot ja naimme hotellin kaytavan ja vastapaisen huoneen koristeelisen mahonkioven. Suljimme verhot.
Pian Ritan olo huononi ja peiton alla palevan lampo naytti 38.7 astetta eika olo ollut mukava. Illan aikana lampo laski rohtojen avulla mutta vessanpytty tuli tutuksi. Aamulla olo ei ollut paljoakaan parempi ja paiva menikin iltaan teen ja hakemieni banaanien voimalla.
Eika siina kaikki, vessan katosta alkoi tippua epamaaraista vetta ja pyysimme uutta huonetta, joka luvattiin kunhan se saadaan siivottua. Uudessa huoneessa oli oikea ikkuna kadulle ja aurinkokin vilahteli saastepilvien lomasta.
Illan suussa potilaskin nousi jaloilleen ja kavimme lahikaupasta hakemassa kekseja ja apteekista lisaa rohtoa. Illalla kuitenkin Rita oli aika vasynyt ja pysyi sangyssa tiiviisti.
Tanaan aamuteen kanssa kelpasi jo leipapalakin ja tuk-tuk-kuskin kyyti satamaan ostamaan laivalippua huomiseksi. Tuk-tuk kuljetti meita ympari kaupunkia ja ohimennen naimme taman kaupungin mahtavat pyhakot ja muut palatsit. Kierroksen lopuksi ajoimme Russia-markettiin ja kummasti silkin hypistely piristaa ihmista. Jotain kevytta tarttui mukaankin.
Huomenna laiva lahtee seitsemalta kohti uusia seikkailuja.
Uusissa silkeissaan
Matu ja Rita
perjantai 13. helmikuuta 2009
Ho Chi Minh City
Hong Kong on niin kiireinen kaupunki, etta siella ei kauan viihdy. Kun kaikilla on hirvea vauhti paalla, meinaa vanhempi kulkija sotkeutua jalkoihin. Vaikka kylassa oli melkoinen maailman lopun meininki, ei maailman laitaa nakynyt joten hyppasimme lennokkiin, joka toi meidat tanne Vietnamiin. Muutaman tunnin kiertelyn jalkeen voi sanoa etta jouduimme ojasta allikkoon. Ho Chi Minhissa on varmasti muutama miljoona mopoa ja kaikkien aanimerkit ovat kunnossa ja niita myos kaytetaan. Kun kadulla ajaa hurjaa vauhtia vierivieressa mopoja kuudella kaistalla, kella kyydissa mitakin, on kadun ylittaminen todella hankalaa. Pari kertaa siina onnistuimme ja sitten emme enaa kiusanneet onnetartamme.
Kujilla on myynnissa vaikka mita ja kun liikkeisiin ei kaikki tavara mahdu, ovat jalkakaytavat taynna hedelmia, kaloja, kukkia, vaatteita ja baarien jakkaroita, valissa putkiliike ja sorvaamo. Koetamme sopia sekaan muutaman paivan, kunnes keksimme seuraavan menosuunnan.
Hyvaa ystavanpaivaa kaikille mukana kulkijoille
Rita ja Matu
Kujilla on myynnissa vaikka mita ja kun liikkeisiin ei kaikki tavara mahdu, ovat jalkakaytavat taynna hedelmia, kaloja, kukkia, vaatteita ja baarien jakkaroita, valissa putkiliike ja sorvaamo. Koetamme sopia sekaan muutaman paivan, kunnes keksimme seuraavan menosuunnan.
Hyvaa ystavanpaivaa kaikille mukana kulkijoille
Rita ja Matu
torstai 12. helmikuuta 2009
Hongkongin hulinoissa
Balilta lentomme tanne Hongkongiin puolityhjassa Boeing 777-300 lentokoneessa taittui 4,5 tunnissa. Lentokenttamuodollisuudet sujuivat ongelmitta, mutta jalleen raha tuotti meille paanvaivaa. Muutamaa tuntia aikaisemmin euron kurssi oli 14800 ja nyt se on 9,4 HKdollaria. Moneen kertaan meidan piti laskea rahojemme riittavyys, kun oli totuttu, etta sita pussissa on miljoonasotalla.
Kentalta keskikaupungille tulimme erittain nopealla junalla. Sen jalkeen siirryimme hotellibussiin, joka ajoi niin lujaa kapeilla kujilla, etta vahan piti pelata. Hotellimme on parikymmenkerroksinen vanhahko, missa toiminnot muutoin pelaavat, mutta illalla saavuttuamme emme saaneet enaa iltapalaa. Kadulla sellaisen saanti onnistui. Katselimme etelan mustassa yossa juhlivia nuoria. Yotouhut ne nayttavat olevan kaikkialla samanlaisia. Kaljaa ja paljon metelia. Olipa" kiva" valvoa kerrankin yli puolen yon meluisassa kaljakuppilassa.
Terveiset nyt jo samalta pallon puoliskolta.
Rita ja Matu
Kentalta keskikaupungille tulimme erittain nopealla junalla. Sen jalkeen siirryimme hotellibussiin, joka ajoi niin lujaa kapeilla kujilla, etta vahan piti pelata. Hotellimme on parikymmenkerroksinen vanhahko, missa toiminnot muutoin pelaavat, mutta illalla saavuttuamme emme saaneet enaa iltapalaa. Kadulla sellaisen saanti onnistui. Katselimme etelan mustassa yossa juhlivia nuoria. Yotouhut ne nayttavat olevan kaikkialla samanlaisia. Kaljaa ja paljon metelia. Olipa" kiva" valvoa kerrankin yli puolen yon meluisassa kaljakuppilassa.
Terveiset nyt jo samalta pallon puoliskolta.
Rita ja Matu
Mita mielta Balista
Haluamme kasitella Balia myohemmin rauhallisemmissa olosuhteissa. Tama on kirjoituspaikan varaus.
Bali jatkuu... Balille tultuamme havaitsimme, etta nahtavyys ja kiertoajelutarve oli hyvin tyydyttynyt. "Kuppi oli tullut tayteen". Kuitenkin oppaamme Wayanin opastuksella lahdimme pohjoisosaan Balia katsomaan erasta suurta temppelia. Wayan kertoi erittain kiinnostavasti hindulaisuudesta, josta ainakaan minulla ei ollut kovin hyvia tietoja aikaisemmin. Hyva ussantunti.
Balilaiset saavat toimeentulonsa ainostaan turismista, niinpa matkustavaisten dollareista kilpailu kay kuumana. Valitettavasti kaikkien kauppiaiden tuotteet ovat aivan samanlaisia, hinta vain vaihtelee. Turistien maara on romahtanut dramaattisesti 1990-luvun pommirajaytysten vuoksi.
Maassa tehdaan kovasti toita, jotta luvut saataisiin ennalleen.
Balilaiset ovat ystavallisia ja hymyilevaisia ihmisia, ruoka on hyvaa etenkin merenelavat. Perhe on erikoisen tarkea yhteiso ja siihen kuuluvat isovanhemmat, tadit, sedat ym.lahisuku. Vanhat ihmiset ovat kunnioitettuja ja heita kuunnellaan. Vanhat kasityotaidot opitaan kotona seka naapureilta.
Balilaismiehella saattaa olla jopa 3 vaimoa, jotka kaikki lapsineen asuvat saman katon alla. (Katevaa?!) Ensimmaisesta lapsesta toivotan yleisesti poikaa, silla perheen varallisuus periytyy ainoastaan pojalle. Tytar kun menee naimisiin han saa uuden perheen ja nain kiinnityksen taloudelliseen hyvaan. Mikali ero tulee (yleensa harvoin) tytar aina muuttaa takaisin alkuperaisen perheensa luo, lapset jaavat aina isalle.
Lapset lahetetaan kouluun 2-4 vuotiaina. Koulu alkaa jo 7-8 ja jo puolilta paivin pienet reppuselat noudetaan kotiin. Kouluasu on pakollinen ja sen kustantaa perhe. Maksullinen kouluruokailu on jarjestetty, mutta sen laatu ja ravitsevuus ei aina tyydyta, joten vanhemmat laittavat evaat mukaan lapselle.
Uskonto on elaman perusta. Temppeleissa kaydaan paljon rukoilemassa. Kaikkiin asioihin liittyy uskonto. Eraana paivana oppaamme vaimo Santi kertoi olleensa yht.6 tuntia rukoilemassa kolmessa eri temppelissa. Kaikkia rukouksessa kasiteltavia asioita ei voi rukoilla samassa pyhakossa.
Kun tiellemme osui taitava opas, herasi mielenkiintomme uudelleen matkailunahtavyyksiin. Kavelyretkemme rannalla venyivat usein paivan mittaisiksi lounas- ja lepotaukoineen, joten mahtava paikka - suosittelemme!
Balia muistellen
Rita ynna miehensa Matu
Bali jatkuu... Balille tultuamme havaitsimme, etta nahtavyys ja kiertoajelutarve oli hyvin tyydyttynyt. "Kuppi oli tullut tayteen". Kuitenkin oppaamme Wayanin opastuksella lahdimme pohjoisosaan Balia katsomaan erasta suurta temppelia. Wayan kertoi erittain kiinnostavasti hindulaisuudesta, josta ainakaan minulla ei ollut kovin hyvia tietoja aikaisemmin. Hyva ussantunti.
Balilaiset saavat toimeentulonsa ainostaan turismista, niinpa matkustavaisten dollareista kilpailu kay kuumana. Valitettavasti kaikkien kauppiaiden tuotteet ovat aivan samanlaisia, hinta vain vaihtelee. Turistien maara on romahtanut dramaattisesti 1990-luvun pommirajaytysten vuoksi.
Maassa tehdaan kovasti toita, jotta luvut saataisiin ennalleen.
Balilaiset ovat ystavallisia ja hymyilevaisia ihmisia, ruoka on hyvaa etenkin merenelavat. Perhe on erikoisen tarkea yhteiso ja siihen kuuluvat isovanhemmat, tadit, sedat ym.lahisuku. Vanhat ihmiset ovat kunnioitettuja ja heita kuunnellaan. Vanhat kasityotaidot opitaan kotona seka naapureilta.
Balilaismiehella saattaa olla jopa 3 vaimoa, jotka kaikki lapsineen asuvat saman katon alla. (Katevaa?!) Ensimmaisesta lapsesta toivotan yleisesti poikaa, silla perheen varallisuus periytyy ainoastaan pojalle. Tytar kun menee naimisiin han saa uuden perheen ja nain kiinnityksen taloudelliseen hyvaan. Mikali ero tulee (yleensa harvoin) tytar aina muuttaa takaisin alkuperaisen perheensa luo, lapset jaavat aina isalle.
Lapset lahetetaan kouluun 2-4 vuotiaina. Koulu alkaa jo 7-8 ja jo puolilta paivin pienet reppuselat noudetaan kotiin. Kouluasu on pakollinen ja sen kustantaa perhe. Maksullinen kouluruokailu on jarjestetty, mutta sen laatu ja ravitsevuus ei aina tyydyta, joten vanhemmat laittavat evaat mukaan lapselle.
Uskonto on elaman perusta. Temppeleissa kaydaan paljon rukoilemassa. Kaikkiin asioihin liittyy uskonto. Eraana paivana oppaamme vaimo Santi kertoi olleensa yht.6 tuntia rukoilemassa kolmessa eri temppelissa. Kaikkia rukouksessa kasiteltavia asioita ei voi rukoilla samassa pyhakossa.
Kun tiellemme osui taitava opas, herasi mielenkiintomme uudelleen matkailunahtavyyksiin. Kavelyretkemme rannalla venyivat usein paivan mittaisiksi lounas- ja lepotaukoineen, joten mahtava paikka - suosittelemme!
Balia muistellen
Rita ynna miehensa Matu
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Joutopaivia Balilla
Taas on mennyt muutama matkapaiva ja ihan oikean joutenolon merkeissa. Paivalla on liian kuuma jotta voisi tehda jotain ja yolla on yleensa satanut eli kuutamokavelykaan ei ole onnistunut. Tosin eilen oli hieman pilviverhoa auringon edessa ja teimmekin pitkan kavelyretken rantaa pitkin.
Sanur on pieni kalastajakyla jonka elaman turismi on muuttanut taysin, kun helpompi leipa varsinkin nuorille loytyy matkailijoiden palvelemisesta. Leipa on kuitenkin kapea , kun kaikki yrittavat myyda samanlaisia tuotteita ja hierontoja. Turistien maara on taallakin pudonnut "laman" takia eika rannoilla ole ruuhkaa . Pienia lapsia on paljon joten porkkanoita tarvitaan taallakin. Terveisia Tixalle porkanatalkoisiin. Kylmakalusto taalla on aika huonoa eli ekotiedon jakajilla olisi paljon toita.
Rantojen tarkkailijat Rita ja Matu
Sanur on pieni kalastajakyla jonka elaman turismi on muuttanut taysin, kun helpompi leipa varsinkin nuorille loytyy matkailijoiden palvelemisesta. Leipa on kuitenkin kapea , kun kaikki yrittavat myyda samanlaisia tuotteita ja hierontoja. Turistien maara on taallakin pudonnut "laman" takia eika rannoilla ole ruuhkaa . Pienia lapsia on paljon joten porkkanoita tarvitaan taallakin. Terveisia Tixalle porkanatalkoisiin. Kylmakalusto taalla on aika huonoa eli ekotiedon jakajilla olisi paljon toita.
Rantojen tarkkailijat Rita ja Matu
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Balilaisia tapaamassa
Kun Australian sateet ja metsapalot uhkasivat siirtaa vaarallisen osan maailman laitaa liian lahelle, oli aika siirtya eteenpain.
Kuuden tunnin lento laskeutui iltapimeassa Denpasarin kentalle puoli tuntia etuajassa . Wayan oli vastassa ja vei meidat hotelliin, jonka oli varannut meille. Kiva nuori mies, jonka yhteystiedot saimme Thaimaassa vuosi sitten tapaamiltamme Leenalta ja Jullelta. Kaikki asiat hoituvat ja Wayanin perhe on laajentanut bisneksia avaamalla kauneus- ja hierontapalveluja tarjoavan osaston. Kiitos viela hyvasta vihjeesta.
Bali on aivan erilainen maailma kuin missa vaelsimme edelliset kaksi kuukautta. Kun Uusi Seelanti ja Australia olivat kuten puolihintaiset lansimaat, taalla on toinen etelaisempi meininki. Hymy on herkassa ja kaikki haluavat olla palvelijoitasi todella pienta korvausta vastaan. Kauppiaat ovat ahkeria ja tulevat hakemaan asiakkaan kadulta jos et itse alya, etta juuri sinun paitasi on tanaan tarjouksessa ja vain sinulle.Kun eilen otimme miljoonan rahaa automaatista hetken tuntui olo aika rikkaalle mutta pikaisen laskutoimituksen jalkeen selvisi, etta taskussa oleva rahapino onkin vain 70 Euroa.
Eilen suoritimme maaseutukierroksen Wayanin mainiolla opastuksella ja katselimme oikeaa Balia. Vain koko paivan jatkunut vesisade vahan pilasi tunnelmaa, mutta se on varmasti tilastotappio, silla lahes koko matkamme olemme saaneet kulkea poutasaassa. Kun ihmisten palkat taalla ovat pienet, oikeita taidokkaita kasitoita nakee kaikkialla, joskin kiinalaisten kiiltavat massatuotteet tekevat maihin nousua tannekin.
Isoja Buddhan ja muiden jumalien patsaita on myytavana tienvarret taynna, silla jokaisessa talossa on oltava sellainen. Uutta aikaa kuvastaa se etta siella taalla nakee auton kiiltavia ja leveita alumiinivanteita ja renkaita myyvan kauppiaan ja heilla asiakkaita riittaa. Vaikka autoilu taallakin on kallista, miehen mitta on kiiltava auto. Mopoja on myos tosi paljon liikenteessa, ja onneksi ne eivat ole autoja, silla koko maa pysahtyisi mikali ne tulisivat tielle. Mopolla kuljetetaan kaikki mita taytyy siirtaa. Pahin kuorma oli eilen aidilla, joka kovassa sateessa ja tuulessa ajoi kolme lasta kyydissaan ja sateenvarjo kadessa.
Tanaan tutustumme jalkaisin lahikatuihin ja yritamme tottua paikalliseen elamaan eli milta tuntuu kavella kadulla miljoona taskussa.
Matu
Muistattekos likat kun ennen vanhaan ostettiin kevaalla bali-balit ja niilla sitten kaveltiin koko kesa. Nuoremmille tiedoksi, etta ne ovat kantaremmittomat sandaalit. Nyt kavelen bali-baleilla Balilla.
Rita
Kuuden tunnin lento laskeutui iltapimeassa Denpasarin kentalle puoli tuntia etuajassa . Wayan oli vastassa ja vei meidat hotelliin, jonka oli varannut meille. Kiva nuori mies, jonka yhteystiedot saimme Thaimaassa vuosi sitten tapaamiltamme Leenalta ja Jullelta. Kaikki asiat hoituvat ja Wayanin perhe on laajentanut bisneksia avaamalla kauneus- ja hierontapalveluja tarjoavan osaston. Kiitos viela hyvasta vihjeesta.
Bali on aivan erilainen maailma kuin missa vaelsimme edelliset kaksi kuukautta. Kun Uusi Seelanti ja Australia olivat kuten puolihintaiset lansimaat, taalla on toinen etelaisempi meininki. Hymy on herkassa ja kaikki haluavat olla palvelijoitasi todella pienta korvausta vastaan. Kauppiaat ovat ahkeria ja tulevat hakemaan asiakkaan kadulta jos et itse alya, etta juuri sinun paitasi on tanaan tarjouksessa ja vain sinulle.Kun eilen otimme miljoonan rahaa automaatista hetken tuntui olo aika rikkaalle mutta pikaisen laskutoimituksen jalkeen selvisi, etta taskussa oleva rahapino onkin vain 70 Euroa.
Eilen suoritimme maaseutukierroksen Wayanin mainiolla opastuksella ja katselimme oikeaa Balia. Vain koko paivan jatkunut vesisade vahan pilasi tunnelmaa, mutta se on varmasti tilastotappio, silla lahes koko matkamme olemme saaneet kulkea poutasaassa. Kun ihmisten palkat taalla ovat pienet, oikeita taidokkaita kasitoita nakee kaikkialla, joskin kiinalaisten kiiltavat massatuotteet tekevat maihin nousua tannekin.
Isoja Buddhan ja muiden jumalien patsaita on myytavana tienvarret taynna, silla jokaisessa talossa on oltava sellainen. Uutta aikaa kuvastaa se etta siella taalla nakee auton kiiltavia ja leveita alumiinivanteita ja renkaita myyvan kauppiaan ja heilla asiakkaita riittaa. Vaikka autoilu taallakin on kallista, miehen mitta on kiiltava auto. Mopoja on myos tosi paljon liikenteessa, ja onneksi ne eivat ole autoja, silla koko maa pysahtyisi mikali ne tulisivat tielle. Mopolla kuljetetaan kaikki mita taytyy siirtaa. Pahin kuorma oli eilen aidilla, joka kovassa sateessa ja tuulessa ajoi kolme lasta kyydissaan ja sateenvarjo kadessa.
Tanaan tutustumme jalkaisin lahikatuihin ja yritamme tottua paikalliseen elamaan eli milta tuntuu kavella kadulla miljoona taskussa.
Matu
Muistattekos likat kun ennen vanhaan ostettiin kevaalla bali-balit ja niilla sitten kaveltiin koko kesa. Nuoremmille tiedoksi, etta ne ovat kantaremmittomat sandaalit. Nyt kavelen bali-baleilla Balilla.
Rita
maanantai 2. helmikuuta 2009
Kiinalainen uusi vuosi
Kiinalainen haran vuosi on alkanut. Horoskooppimerkkini on harka, joten paljon punaista ylle, niin vaurautta, rakkautta ja terveytta on tulossa roppakaupalla. Kiinalaisia on saapunut valtavat maarat tanne Sydneyyn juhlimaan. Uusi vuosi alkoi 26. paiva, mutta taalla juhlat jatkuvat viela pari viikkoa, joten papatit paukkuvat ja ruuti haisee.
Eilen illalla olimme katsomassa kiinalaisten juhlakulkuetta, jossa oli osallistujia n.2500. Oli paljon erilaisia koristeltuja ajoneuvoja, joissa soi kiinalainen musiikki. Ymparilla tanssivat erittain varikkaisiin ja kauniisiin asusteihin sonnustautuneet eri-ikaiset tanssijat, osasivat sitten tanssia tai ei. Pienet kulkueeseen osallistuvat lapset olivat erittain innostuneita. Naky oli hyvin hellyttava. Mukana oli ryhma australialaisia vanhempia , joiden lapset oli adoptoitu Kiinasta. Ryhma sai kaikuvat suosionosoitukset n. 0,5 miljoonalta katselijalta.
Parisen tuntia seurasimme kulkuetta, joka jatkui viela kun lahdimme kotiin katsomaan tenniksen loppuottelua. On ollut hyvin jannittavaa seurata peleja, vaikka emme tenniksesta mitaan muuta ymmarrakaan kuin etta hikipisaroiden maarasta paatellen se on erittain kovaa urheilua 40 asteen kuumuudessa pelattuna yli 4-5 tuntia.
Tanaan vietamme Sydneyssa viimeista paivaa, lentokone lahtee illalla, katsotaan sitten minne pain. Perasta kuuluu !
Nihau (vai miten se oli !!)
Rita ja miehensa Matu
Eilen illalla olimme katsomassa kiinalaisten juhlakulkuetta, jossa oli osallistujia n.2500. Oli paljon erilaisia koristeltuja ajoneuvoja, joissa soi kiinalainen musiikki. Ymparilla tanssivat erittain varikkaisiin ja kauniisiin asusteihin sonnustautuneet eri-ikaiset tanssijat, osasivat sitten tanssia tai ei. Pienet kulkueeseen osallistuvat lapset olivat erittain innostuneita. Naky oli hyvin hellyttava. Mukana oli ryhma australialaisia vanhempia , joiden lapset oli adoptoitu Kiinasta. Ryhma sai kaikuvat suosionosoitukset n. 0,5 miljoonalta katselijalta.
Parisen tuntia seurasimme kulkuetta, joka jatkui viela kun lahdimme kotiin katsomaan tenniksen loppuottelua. On ollut hyvin jannittavaa seurata peleja, vaikka emme tenniksesta mitaan muuta ymmarrakaan kuin etta hikipisaroiden maarasta paatellen se on erittain kovaa urheilua 40 asteen kuumuudessa pelattuna yli 4-5 tuntia.
Tanaan vietamme Sydneyssa viimeista paivaa, lentokone lahtee illalla, katsotaan sitten minne pain. Perasta kuuluu !
Nihau (vai miten se oli !!)
Rita ja miehensa Matu
Tilaa:
Kommentit (Atom)