Kun Siem Reapista ei paassyt jarkevasti suoraan etelaan, lahdimme Pattayalle, joka on ainut paikka, josta on helppo jatkaa eteenpain. Matka sujui hyvin ensin taksilla. Cambodzan ja Thaimaan rajasekoilujen jalkeen matka jatkui pikkubussilla. Tie oli hyvakuntoista, mutta kuljettajan nopea kaasujalka aiheutti vaarallisia ohitustilanteita aina pelkokertoimiin asti. Hyvin naille kaksikaistaisille ajovaylille mahtuu kolmekin autoa rinnakkain.
Viimeksi olimme Pattayalla 20 vuotta sitten ja ainut asia, mika ei ole muuttunut taalla on se, etta baareissa on paljon tateja, kuten Simo silloin havaitsi. Paljon on rakennettu lisaa ja vielakin rakennetaan, mutta kun ihmiset on suolattu rantaan vieri viereen ei se meista lomailun kriteereja tayta. Mutta ompahan nyt nahty tamakin paratiisi ja tiedamme mihin ainakaan ei tarvitse enaa tulla.
Jotkut vanhat herrat tuntuvat olevan tyytyvaisia taalla oloonsa mikali yleensa tajuavat missa ovat. Eraskin herrasmies kopotteli keppi kadessa huohottaen mielitiettynsa perassa kohti rantaa, vaikka mielestani olisi ollut parempi investoida toiseen keppiin tai perati rollaattoriin. Aurinko kylla paistaa komeasti ja monet vanhat pariskunnat kopottelevat aamuisin kohti roskia ja muovipusseja killuvaa beachia, vaikka rusketus riittaisi varmasti jo pariinkin ihosyopaan.
Vaatturit taalla tekevat mittatilausmekkoja sopivaan hintaan ja kun ne on saatu valmiiksi jatkuu meidan matka valjemmille rannoille. Ritankin kunto alkaa olla jo kohdallaan ja ruokakin maistuu joten viela pitaa vahan seikkailla ja katsella moalimmaa.
Enaa kaksi viikkoa kuljeksivat
Rita ja Matu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
En tiedä, mikä Pattayassa sitten kiehtoo mutta nytkin on yksi työkaveri juuri tullut sieltä, kaksi on siellä ja yksi kohta menossa sinne. Vissiin se takuuvarma aurinko ja kohtuullinen hintataso.
Minut kyllä vakuutti ennemmin Matin mainospuhe paikasta kuin täällä kuulemani.
Koettakaahan saada mittatilausvaatteenne valmiiksi ja alkakaa tulla tänne päin.
Täällä nimittäin alkaa olla kevään merkkejä havaittavissa!
Niinku sellasia, että asentaja-Rauno lähti tänä aamuna BMW-kurssille Helsinkiin ja tietysti sää!
t. Taina, täältä EU:n takarajalta
Ei kai siellä näkynyt yhtä naapurikunnan jenkkikassimiestä vai lienee niitä kuvauksistanne päätellen maisemassa useampikin. Nyt on siis tämäkin kohde päivitetty ja turhat haaveet tältä osin kannattaa jättää. Niinpä Reijo taitaa suunnata viikon päästä Tulppioon. Minulla on vielä käytössä teidän edellisellä reissulla teetetty pusero, että kyllä jotain hyvääkin.. Todellakin ilmassa on jo pienen ulkoilujuhlan tuntua eli siis ainakin kesää kohti ollaan pikkuhiljaa menossa, kunhan jaksetaan vielä muutama kuukausi kilvoitella. Siis ensimmäisenä nousevat sitten joskus korvasienet.
Lähetä kommentti