Tämä blogi kertoo kahden matkustajan tarinaa

Matkanteko voi antaa enemmän kuin määränpää. Koti on maailman paras paikka mutta se totuus on välillä käytävä katsomassa maailman aidan takaa ja sen aiomme tehdä.
Rita ja Matu.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Matka jatkuu

Kun aikamme lekottelimme Koh Changilla, paatimme lahtea eteenpain. Paikallinen lava-auto otti kyytiinsa ja reput heitettiin rautakankien ja golfpussien sekaan lavalle, jonka peittona oli enemman perunalastuja kuin huonossa elokuvassa tarvitaan. Mantereelle paastiin onnnellisesti, vaikka lautan pinnalla pysyminen on yksi maailman ihmeista.


Iso bussi tuli tayteen matkustajia ja kaiken maailman hiet haisivat, kun ilmastointi oli heikko. Muutkin eritteet alkoivat painaa joidenkin oloa eika bussissa ei ollutkaan vessaa. Kuski ajoi 4 tuntia ja teki sitten u-kaannoksen ja 5 kilometrin jalkeen kurvasi pienen taukopaikan pihaan. Vessaan menivat ne joiden hajuaisti antoi myoten. Jotkut urheat soivatkin jotain, mutta meille riitti vesipullot.

Ajoimme muutaman kilometrin takaisin ja taas u-kaannos ja matka kohti Bangkokia jatkui. Tie parani koko ajan ja 50 km ennen maaranpaata nousimme pylvaiden varaan korkealle talojen ylapuolelle rakennetulle moottoritielle. Matka olisi edennyt hyvin mikali auto olisi ollut kunnossa, kuski pysytteli keskikaistalla, koska auto vaappui holtittomasti kun kaikki alustassa ei ollut kunnossa ja muut bussit paahtoivat kahta puolta ohi. Vahan ennen Bangkokia sukelsimme alas katuverkkoon jattamaan muutamia matkustajia pois ja olimme suoraan neljan ruuhkassa. Viimeinen 10 km kesti kaksi tuntia, kun valilla seisoimme pitkat tovit ja melkein jokaisessa risteyksessa paloi meille punaiset.

Bussi jatti meidat Khao San Roadille puiston laitaan jossa heti olimme taxikuskien armoilla. Kuuman matkan uuvuttamina suostuimme taxin tarjoukseen ja istuimme seuraavat 3 tuntia 3 viikkoa vanhan Toyotan takapenkilla. Matkaa kertyi lahes 250 km Hua Hiniin, jonne kyyti maksoi n. 50 euroa.
Siella majoituimme tuttuun White Villa-hotelliin ja seuraavat paivat kuljeskelimme valkealla puhtaalla hiekkarannalla Irmelin ja Maurin kanssa, heidat Rita on tavannut joskus Intiassa. He asuvat talvet Thaimaassa ja antoivat meille hyvia vihjeita paikkakunnan kujeista. Leppoisan rantaelaman vietossa meni muutama paiva ja siina sivussa juhlittiin Maurin synttareita ja muutenkin mukavaa oloa.

Taximatkan hinta vain laski, joten paluukyyti Bangkokiin maksoi enaa 45 euroa ja summassa netista valittu hotelli oli iso ja komea. Kun kaikki halvat pienet huoneet olivat taysia piti meidan majoittua 20 kerroksen suiteen, jossa on iso makuuhuone seka viela isompi olohuone ja ikkunoista nakyy kolmeen suuntaan. Kaikkien rotteloiden ja kanavien valissa kiiltaa kirkkojen kultaisia kattoja ja ihmisia on paljon. Muutama viimeinen paiva kuluu tassa varmaankin mukavasti ennakkoon maksamallamme pienen huoneen hinnalla.

Matu ja Rita

4 kommenttia:

anni-ilona kirjoitti...

Ai kyl teil on siel sit köyhää ja puutteellist!

Turvaalliist kotimatkaa -sunnuntainha myö jo nähhää!

-a-

Jaana kirjoitti...

Kyl tein kelpaa viettää viimeisiä matkapäiviä tuollaisessa huoneistossa.

Oikein mukavaa kotimatkaa!

t.Jaana & co

Tupu kirjoitti...

Niinhän sitä sanotaan, että matkailu avartaa ja valaistusta on tullut oikein roppakaupalla mu kananne reissatessa. Aikoinaan Mari suostui lähtemään kesäleirille ja kotiin tullessa totesi, että parasta koko hommassa oli, kun pääsi kotona lakanoitten väliin nukkumaan. Nyt näyttää siltä, että kotimatka on teillä lähellä, joten ei muuta kuin hyvää loppumatkaa ja tervetuloa lakanoitten väliin. Kiitos hyvästä opastuksesta ja matkaseurasta!

Taina kirjoitti...

Tästäkin sen ajankulun nopeuden huomaa; viime lokakuussa lähditte reissuun ja jo huomenna tuuttekin Suomeen ja aika siinä välissä on mennyt teillä välillä siivillä ja välillä muilla peleillä, meillä kuin iltamissa kun olemme matkaanne seuranneet.

Näkemisiin!