Kun selvisimme Blue Mountainin maailman laitaa muistuttavista maisemista oli aika siirtya Hunter Valleyn viinilaaksoon, jossa emme kuitenkaan nahneet montaakaan viinikoynnosta, emmeka saaneet maistiaisiakaan. Eivat kai tarjoa autoilijoille, emmeka kauemmas vuorille lahteneet.
Meren rannalla oleva motelli piti meita yokylassa ja seuraavana aamuna suuntasimme kohti Australia Zoota, joka on tosi mahtava paikka ennenkaikkea krokotiilien ystaville. Edesmenneen isannan lempiharrastus oli krokojen kanssa puuhailu, mika nakyi kaikkialla. Isoissa altaissa ja niiden ymparilla kuumassa helteessa loikoili isoja ja pienia krokoja, vanhimman mamman ollessa 1933 syntynyt. Muitakin vain Australiassa elavia elaimia oli runsain maarin. Hellyttavinpia naista olivat koalat, joita nukkui melkein jokaisen puun oksalla, valitettavasti, koska koala nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa niin emme paasseet juttusille. Sopo se kuitenkin on niinkuin kaikki nukkuvat karvapallerot.
Emu oli aika iso kana ja muita sen ihmeellisia sukulaisia oli paljon. Kenguruita loikki ympari aluetta ja ihmiset saivat syottaa ja silitella niita, joskin kuumuus laiskisti seurustelua. Monenlaista muutakin elainta isolla alueella nahtiin ja 5 tuntia hupeni nopeasti yhden miehen aikaansaannosta ihmetellessa.
Kovan tyopaivan jalkeen oli kiva ajaa meren rantaan huilaamaan ja Peregian Beachin mahtavien aaltojen kohina rauhoittikin meita pari yota.
Aurinkoisin terveisin
Rita ja Matu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Terve taas reppulaiset. Teiltä eivät nuo ihmetyksen kohteet lopu. Täällä sen sijaan ihmetellään säätä, joka taas keikahti plussan puolelle, mutta ei tarpeeksi, että siitä voisi nauttia kuten te siellä lämmössä. Ja järvikin pysyy kuitenkin jääkannen alla. Taisitte tietoisesti valita ajankohdan, jolloin voitte pysytellä pois tämän loskan ja harmauden keskeltä. Mutta pian kai kevätaurinko tavoittaa tämänkin maailman laidan; toivotaan niin.
Siihen saakka olemme teidän aurinkoisten terveisten varassa. Hyvää matkan jatkoa!
Moi retkulaiset!
Talvi sit taas toistaiseksi katosi täältä Puuppolasta ja kait jostain muualtakin. Tänään plussan puolella neljä astetta ja jäiset sivutiet. Kävin Kuvan Moottoripalvelussa tännään ja toin sielt Jontulle uuden Yamahan (85cc ja viel pienpyöränen). Olli saapi kait viel täl viikol oman Jammunsa ja sit myö ollaan yhtä Jammuperhettä. Et semmottiin tänne meille kuuluupi. Ja onnex sinne teille tuntuupi kuuluvan hyvvää! Kiitos taas tarinoista! Uusia tarinoita ootellen, Mami Jammuperheineen.
Lähetä kommentti