Rita ja Matu ovat matkalla taas ja uusista seikkailuista vot lukea osoitteessa
Ritamatu 2010.blogspot.com
Tervetuloa mukaan uusiin matkatunnelmiin.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Maailman arviointia.
Tekemämme matkan arvionti on ollut aika vaikeaa vaikka sitä on usein muisteltu ja mietitty mitä siitä kertoisi. Nyt kuitenkin on julkaistava edellisen matkan arviot ennenkuin kulkutauti iskee uudelleen. Oireitakin jo kovasti ilmenee jäsenissä. Kun matkan jälkeen miettii kaikkea maailmalla näkemäänsä ja kokemaansa voi arvioida mitä hyvää on Suomessa ja mikä muilla mailla matkatessa on paremmin.
Tarkkaa matkaohjelmaa emme tehneet ja lähtökin oli pian päätöksenteon jälkeen. Opetus = koska tarkka ohjelma ei kuitenkaan toteudu, muutokset vain aiheuttavat lisää harmaita hiuksia ja kellon kyttäämistä, eikä se ole matkailun tarkoitus. Älä suunnittele vaan mene ja seikkailu on varma.
Älä myöskään suunnittele mitä ottaisit mukaan, koska suurin osa kuitenkin on turhaa raahattavaa. Viiden kuukauden reissulle lähtiessä reppumme painoivat 13-14 kg ja paljon oli siinäkin poisheitettävää. Pesupalvelut pelaavat kaikkialla hyvin eikä hintakaan tee isoa lovea rahapussiin. Lisäksi vaatteet ja muutkin matkavarusteet ovat kaikkialla halvempia kuin Suomessa eikä tarjonnasta ole puutetta.
Sanotaan että on lottovoitto syntyä Suomessa, mutta kyllä me joudumme maksamaan siitä liian kovan hinnan, koska eläminen maassamme on maailman hintoihin verrattuna tavattoman kallista. Eikä tämä koske vain alikehittyneitä maita, vaan esim. Uudessa Seelannissa ja Australiassa ,missä kaikki pelaa kuten meilläkin, hinnat kuitenkin ovat vain noin puolet kotimaamme hinnoista.
Kehitysmaissakin kaikki toimi hyvin, lennot ja bussit kulkivat ajallaan, hotellivaraukset pätivät, ruoka oli syötävää ja ennenkaikkea ihmiset olivat ystävällisiä. Täytyy vain elää kuten maassa eletään ja siksihän matkalle lähdetään että koettaisiin erilaista elämää kuin kotona.
Maailmalla kulkiessa avautuvat silmät näkemään asioita joiden meillä oletetaan olevan hyvin. Kun näkee miten samat asiat tehdään muualla, ei meidän toimintatapamme aina olekaan se ainut oikea.
Liikenteessä asian näkee selvemmin. Kun meillä ajetaan härkäpäisesti sääntöjen mukaan, vaikka kolariin asti, niin muualla katsellaan miten toiset käyttäytyvät ja ajetaan sen mukaan, jotta päästäisiin eteenpäin osumatta muihin tien käyttäjiin. Liikkujia on teillä paljon ja kuitenkin kaikki mahtuvat mukaan ja pääsevät perille, ennemmin tai myöhemmin.
Mikä sitten ei ollut maailmalla hyvää? Useimmin ihmetytti ruokapöydässä oleva suolapurkki josta ei saanut millään suolaa ulos. Kosteus etelässä on tietysti isompi kuin meillä, mutta luulisi jonkun ratkaisseen moisen yksinkertaisen ongelman. Tässä on suomalaiselle innovaatiolle seuraava haaste.Toinen aamiaisella ihmeteltävä asia olivat leivänpaahtimet, jotka olivat hitaita ja niitä oli liian vähän. Ne synnyttivät ruuhkaa ympärilleen varsinkin jos hotellissa oli paljon englantilaisia, paloipa joillain pinnakin paahdinjonossa. Onneksi en juuri perusta paahtoleivästä ja kiersin paahtimien edessä olevat ruuhkat. Muuten ruuat olivat kaikkialla hyviä joskin erilaisia kuin kotona mutta niitähän lähdimme etsimäänkin.
Ihmetystä herätti myös suihkujen hanat, joita jopa kuvasimme aina uuteen paikkaan tultuamme. Milloin tuli kuumaa vettä oikeasta milloin vasemmasta hanasta ja täytyikö avatessa kääntää hanaa oikealle vai vasemmalle? Kun seinässä oli vain yksi hana miten sitä käytetään?? Usein suihkut olivat tukossa kalkista ja sieltä tuli vain muutamasta reiästä vettä joka roiskui seinille eikä vahingossakaan peseytyjän niskaan.
Kun sai suihkun viimein toimimaan, alkoi ihmettely: mihin vesi menee? Usein lattiakaivo oli lattian korkeimmassa kohdassa ja painovoima toimii maapallon toisellakin puolella samoin kuin meillä. Vesi ei nouse ylämäkeen. Kyllä se sieltä jonnekin aina hävisi ja usein se näkyi myös rakenteissa kun uudessakin hotellissa maali kupruili seinistä ja katoista. Että osataan sitä muuallakin tehdä hometaloja. Isossakaan kylppärissä ei yleensä ollut naulaa, koukkua tai tankoa johon voisi ripustaa pyyhkeen tai vaatteet kun menee suihkuun.
Muuten kaikkialla siivottiin huoneet hyvin, eikä niissä ollut elukoita muutamaa torakkaa ja pikkuhyönteisiä syövää kekkoa lukuunottamatta. Eli kovin pieniä, välillä jopa virkistäviä, olivat matkan murheet siihen kaikkeen nähden mitä matkallamme saimme kokea ja nähdä.
Surulliseksi mielen teki sodan ja valloittajien jäljet, joita tuli vastaan kaikkialla. Millä oikeudella espanjalaiset ryöstivät ja tuhosivat inkakulttuurin eteläamerikassa? Miksi II maailman
sota kiihoitti kaikki kansat taistelemaan toisiaan vastaan? Mikä järki oli ranskalaisilla ja sittemmin amerikkalaisilla sotia Vietnamissa? Miksi uskonnon levittämisen nimissä on tapettu mieletön määrä ihmisiä kaikkialla maailmassa? Eikä ihminen ole vieläkään viisastunut. Eri puolilla maailmaa tapellaan tänäkin päivänä "hyvien" asioiden nimissä kun maailman kyvyttömät johtajat eivät osaa neuvotella kansoilleen hyvää rauhaa. Ja kaikkialla eniten kärsii ja kaiken maksaa tavallinen kansa joka tuskin hyötyy mitään tyhmistä sodista.
Kotiin palattua minut yllätti miten suuri rikkaus meille ovat 4 vuodenaikaa. Kun puhdas valkoinen hanki kimalteli jäätyneiden koivunoksien lomasta matalalta paistavan kevätauringon kirkkaudessa, mietin että mitään näin kaunista en nähnyt koko matkan aikana. Etelässä en tarvinnut juurikaan aurinkolaseja mutta Suomen valkeat keväthanget pakottivat niitä käyttämään.
Meillä luonto muuttuu täysin 4 kertaa vuodessa ja aina voi aloittaa uuden elämän uudella innolla.
Toinen hieno asia oli hiljaisuus, jota emme "kuulleet" moneen kuukauteen.
Kun monet ihmettelivät, miksi emme juurikaan käy uimassa sikäläisissä arveluttavissa uima-altaissa tai meressä, vastaustamme ei oikein ymmärretty: Uimme mielellämme vain juomakelpoisessa vedessä.
Meiltä on kysytty jatkuvasti mikä oli paras paikka? Siihen ei voi vastata koska ei ollut huonoja paikkoja. Jokainen pitää hiukan erilaisista asioista jolloin yhdelle joku paikka on mieleinen ja toinen ei näe siinä mitään hohtoa. Kaikkialla voi nauttia elämästä kun katselee sitä oikealla asenteella. Me viihdyimme hyvin Maapallolla. Suosittelemme matkaa Sinullekin.
Kirjoitti Matu
ja kuittaa
Rita
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Kotiin
Kun muutaman päivän pyörimme Bangkokin 8 miljoonan ihmisen seassa ja täydensimme tuliaisreppua viimeisillä ostoksilla, olikin aika lähteä eteenpäin. Etsimme maailman laitaa ja olimme varmasti jossain vaiheessa aika lähellä sitä, mutta nyt alamme uskoa että maapallo on pyöreä. Asia varmistui vielä kun lentolipussamme luki " Helsinki" ja muistaakseni sieltähän lähdimme 5 kk sitten.
Jälleen kerran pakkasimme reput tiukkaan ja painot pysyivät alle 20 kilon kun jätti muutamia kuluneita kesävaatteita pois. Maailmalla pärjää vähälläkin tavaralla kun ei tarvitse varata vaatteita kylmän varalle. Tosin tuliaislaukkuun kertyi myös painoa 18 kg, joka on sallittua näin pitkällä matkalla.
Kone lähti puolen yön jälkeen ajallaan kuten kaikki matkamme lennot tähänkin asti. Yli 20 nousua on tehty, joten ihmeenä täytyy pitää aikatauluissa pysymistä. 10 tunnin matka taittui osittain torkkuessa kun muuta ohjelmaa eikä matkakuumettakaan ollut. Kun laskeuduimme kotimaan harmaalle ja lumiselle aamu-usvaiselle kentälle, oli kuin olisimme tulleet eri maailmaan ja niinhän me olimmekin. Kolmen tunnin odotuksen aikana lisäsimme kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päälle ja tuntui ihmeelliselle vetää sukat jalkaan ensi kertaa moneen kuukauteen.Silti palellen nousimme tämän matkan viimeiselle lennolle kohti Jyväskylää ja kotia.
Maapallo on nyt kierretty ja todistettu pyöreäksi eikä enää tarvitse etsiä sitä olematonta laitaa. Kun hetkisen toivumme kaikesta koetusta ja totumme suomalaiseen arkeen, kerromme tuntemuksia matkan antamista kohokohdista ja aallonpohjista.
Kyllä kotona on mukava olla.
Rita ja Matu
Jälleen kerran pakkasimme reput tiukkaan ja painot pysyivät alle 20 kilon kun jätti muutamia kuluneita kesävaatteita pois. Maailmalla pärjää vähälläkin tavaralla kun ei tarvitse varata vaatteita kylmän varalle. Tosin tuliaislaukkuun kertyi myös painoa 18 kg, joka on sallittua näin pitkällä matkalla.
Kone lähti puolen yön jälkeen ajallaan kuten kaikki matkamme lennot tähänkin asti. Yli 20 nousua on tehty, joten ihmeenä täytyy pitää aikatauluissa pysymistä. 10 tunnin matka taittui osittain torkkuessa kun muuta ohjelmaa eikä matkakuumettakaan ollut. Kun laskeuduimme kotimaan harmaalle ja lumiselle aamu-usvaiselle kentälle, oli kuin olisimme tulleet eri maailmaan ja niinhän me olimmekin. Kolmen tunnin odotuksen aikana lisäsimme kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päälle ja tuntui ihmeelliselle vetää sukat jalkaan ensi kertaa moneen kuukauteen.Silti palellen nousimme tämän matkan viimeiselle lennolle kohti Jyväskylää ja kotia.
Maapallo on nyt kierretty ja todistettu pyöreäksi eikä enää tarvitse etsiä sitä olematonta laitaa. Kun hetkisen toivumme kaikesta koetusta ja totumme suomalaiseen arkeen, kerromme tuntemuksia matkan antamista kohokohdista ja aallonpohjista.
Kyllä kotona on mukava olla.
Rita ja Matu
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Matka jatkuu
Kun aikamme lekottelimme Koh Changilla, paatimme lahtea eteenpain. Paikallinen lava-auto otti kyytiinsa ja reput heitettiin rautakankien ja golfpussien sekaan lavalle, jonka peittona oli enemman perunalastuja kuin huonossa elokuvassa tarvitaan. Mantereelle paastiin onnnellisesti, vaikka lautan pinnalla pysyminen on yksi maailman ihmeista.
Iso bussi tuli tayteen matkustajia ja kaiken maailman hiet haisivat, kun ilmastointi oli heikko. Muutkin eritteet alkoivat painaa joidenkin oloa eika bussissa ei ollutkaan vessaa. Kuski ajoi 4 tuntia ja teki sitten u-kaannoksen ja 5 kilometrin jalkeen kurvasi pienen taukopaikan pihaan. Vessaan menivat ne joiden hajuaisti antoi myoten. Jotkut urheat soivatkin jotain, mutta meille riitti vesipullot.
Ajoimme muutaman kilometrin takaisin ja taas u-kaannos ja matka kohti Bangkokia jatkui. Tie parani koko ajan ja 50 km ennen maaranpaata nousimme pylvaiden varaan korkealle talojen ylapuolelle rakennetulle moottoritielle. Matka olisi edennyt hyvin mikali auto olisi ollut kunnossa, kuski pysytteli keskikaistalla, koska auto vaappui holtittomasti kun kaikki alustassa ei ollut kunnossa ja muut bussit paahtoivat kahta puolta ohi. Vahan ennen Bangkokia sukelsimme alas katuverkkoon jattamaan muutamia matkustajia pois ja olimme suoraan neljan ruuhkassa. Viimeinen 10 km kesti kaksi tuntia, kun valilla seisoimme pitkat tovit ja melkein jokaisessa risteyksessa paloi meille punaiset.
Bussi jatti meidat Khao San Roadille puiston laitaan jossa heti olimme taxikuskien armoilla. Kuuman matkan uuvuttamina suostuimme taxin tarjoukseen ja istuimme seuraavat 3 tuntia 3 viikkoa vanhan Toyotan takapenkilla. Matkaa kertyi lahes 250 km Hua Hiniin, jonne kyyti maksoi n. 50 euroa.
Siella majoituimme tuttuun White Villa-hotelliin ja seuraavat paivat kuljeskelimme valkealla puhtaalla hiekkarannalla Irmelin ja Maurin kanssa, heidat Rita on tavannut joskus Intiassa. He asuvat talvet Thaimaassa ja antoivat meille hyvia vihjeita paikkakunnan kujeista. Leppoisan rantaelaman vietossa meni muutama paiva ja siina sivussa juhlittiin Maurin synttareita ja muutenkin mukavaa oloa.
Taximatkan hinta vain laski, joten paluukyyti Bangkokiin maksoi enaa 45 euroa ja summassa netista valittu hotelli oli iso ja komea. Kun kaikki halvat pienet huoneet olivat taysia piti meidan majoittua 20 kerroksen suiteen, jossa on iso makuuhuone seka viela isompi olohuone ja ikkunoista nakyy kolmeen suuntaan. Kaikkien rotteloiden ja kanavien valissa kiiltaa kirkkojen kultaisia kattoja ja ihmisia on paljon. Muutama viimeinen paiva kuluu tassa varmaankin mukavasti ennakkoon maksamallamme pienen huoneen hinnalla.
Matu ja Rita
Iso bussi tuli tayteen matkustajia ja kaiken maailman hiet haisivat, kun ilmastointi oli heikko. Muutkin eritteet alkoivat painaa joidenkin oloa eika bussissa ei ollutkaan vessaa. Kuski ajoi 4 tuntia ja teki sitten u-kaannoksen ja 5 kilometrin jalkeen kurvasi pienen taukopaikan pihaan. Vessaan menivat ne joiden hajuaisti antoi myoten. Jotkut urheat soivatkin jotain, mutta meille riitti vesipullot.
Ajoimme muutaman kilometrin takaisin ja taas u-kaannos ja matka kohti Bangkokia jatkui. Tie parani koko ajan ja 50 km ennen maaranpaata nousimme pylvaiden varaan korkealle talojen ylapuolelle rakennetulle moottoritielle. Matka olisi edennyt hyvin mikali auto olisi ollut kunnossa, kuski pysytteli keskikaistalla, koska auto vaappui holtittomasti kun kaikki alustassa ei ollut kunnossa ja muut bussit paahtoivat kahta puolta ohi. Vahan ennen Bangkokia sukelsimme alas katuverkkoon jattamaan muutamia matkustajia pois ja olimme suoraan neljan ruuhkassa. Viimeinen 10 km kesti kaksi tuntia, kun valilla seisoimme pitkat tovit ja melkein jokaisessa risteyksessa paloi meille punaiset.
Bussi jatti meidat Khao San Roadille puiston laitaan jossa heti olimme taxikuskien armoilla. Kuuman matkan uuvuttamina suostuimme taxin tarjoukseen ja istuimme seuraavat 3 tuntia 3 viikkoa vanhan Toyotan takapenkilla. Matkaa kertyi lahes 250 km Hua Hiniin, jonne kyyti maksoi n. 50 euroa.
Siella majoituimme tuttuun White Villa-hotelliin ja seuraavat paivat kuljeskelimme valkealla puhtaalla hiekkarannalla Irmelin ja Maurin kanssa, heidat Rita on tavannut joskus Intiassa. He asuvat talvet Thaimaassa ja antoivat meille hyvia vihjeita paikkakunnan kujeista. Leppoisan rantaelaman vietossa meni muutama paiva ja siina sivussa juhlittiin Maurin synttareita ja muutenkin mukavaa oloa.
Taximatkan hinta vain laski, joten paluukyyti Bangkokiin maksoi enaa 45 euroa ja summassa netista valittu hotelli oli iso ja komea. Kun kaikki halvat pienet huoneet olivat taysia piti meidan majoittua 20 kerroksen suiteen, jossa on iso makuuhuone seka viela isompi olohuone ja ikkunoista nakyy kolmeen suuntaan. Kaikkien rotteloiden ja kanavien valissa kiiltaa kirkkojen kultaisia kattoja ja ihmisia on paljon. Muutama viimeinen paiva kuluu tassa varmaankin mukavasti ennakkoon maksamallamme pienen huoneen hinnalla.
Matu ja Rita
torstai 5. maaliskuuta 2009
Koh Chang
Pattayan ilot ja surut nahtyamme suuntasimme itaan pain ja pikkubussin todellisten sekoilujen jalkeen me ja 6 venalaista tulimme Koh Changin saarelle. Taalla paikallinen elama on melko alkeellista, mutta majoituspaikkoja on vaikka minka tasoisia. Rannan kaisloista kyhatyissa bungaloveissa on asukkaita yhta lailla kuin hienoissa marmorilinnoissakin. Kaikki kuitenkin saavat samaa aurinkoa niin paljon kuin haluavat, eika se maksa mitaan. Mekin olemme laiskotelleet rannalla ja uima-altaalla, eika aktiiviset seikkailut ole tulleet mieleenkaan. Nyt on kerattava voimia tulevia siirtoja varten.
Kirjoitti Matu
Terveisia lomalta ! On tassa viikko vierahtanyt laiskotellessa. Kylla nama pitkat lomat vaativat myoskin lomaa, mutta nyt jalleen ollaan "sorvin" aaressa. Ollaan lekoteltu uima-altaalla ja beachilla. Taytyy sanoa, etta auringonotto on erittain kovaa hommaa, kun siihen ei ole kovin syvallisesti aikaisemmin tutustunut. Kun lampomittari vetelee yli +34 asteen tekee mieli olla vain kaulaansa myoten viileassa vedessa. Vaan kun viileaa vetta ei ole taytyy tyytya lampimaan.
Hyvaa tama paikoillaan olo on tehnyt, onhan kotomatka jo lahestymassa, joten vauhtia taytyykin jo hiljentaa.
Haluamme jalleen kiittaa teita kaikkia seurassamme viihtyneita matkalaisia. Olemme erittain yllattyneita, etta matkamme on herattanyt melkoisen paljon kiinnostusta. Suurkiitokset !
Tervehtien
Rita
Kirjoitti Matu
Terveisia lomalta ! On tassa viikko vierahtanyt laiskotellessa. Kylla nama pitkat lomat vaativat myoskin lomaa, mutta nyt jalleen ollaan "sorvin" aaressa. Ollaan lekoteltu uima-altaalla ja beachilla. Taytyy sanoa, etta auringonotto on erittain kovaa hommaa, kun siihen ei ole kovin syvallisesti aikaisemmin tutustunut. Kun lampomittari vetelee yli +34 asteen tekee mieli olla vain kaulaansa myoten viileassa vedessa. Vaan kun viileaa vetta ei ole taytyy tyytya lampimaan.
Hyvaa tama paikoillaan olo on tehnyt, onhan kotomatka jo lahestymassa, joten vauhtia taytyykin jo hiljentaa.
Haluamme jalleen kiittaa teita kaikkia seurassamme viihtyneita matkalaisia. Olemme erittain yllattyneita, etta matkamme on herattanyt melkoisen paljon kiinnostusta. Suurkiitokset !
Tervehtien
Rita
torstai 26. helmikuuta 2009
Paha Pattaya
Kun Siem Reapista ei paassyt jarkevasti suoraan etelaan, lahdimme Pattayalle, joka on ainut paikka, josta on helppo jatkaa eteenpain. Matka sujui hyvin ensin taksilla. Cambodzan ja Thaimaan rajasekoilujen jalkeen matka jatkui pikkubussilla. Tie oli hyvakuntoista, mutta kuljettajan nopea kaasujalka aiheutti vaarallisia ohitustilanteita aina pelkokertoimiin asti. Hyvin naille kaksikaistaisille ajovaylille mahtuu kolmekin autoa rinnakkain.
Viimeksi olimme Pattayalla 20 vuotta sitten ja ainut asia, mika ei ole muuttunut taalla on se, etta baareissa on paljon tateja, kuten Simo silloin havaitsi. Paljon on rakennettu lisaa ja vielakin rakennetaan, mutta kun ihmiset on suolattu rantaan vieri viereen ei se meista lomailun kriteereja tayta. Mutta ompahan nyt nahty tamakin paratiisi ja tiedamme mihin ainakaan ei tarvitse enaa tulla.
Jotkut vanhat herrat tuntuvat olevan tyytyvaisia taalla oloonsa mikali yleensa tajuavat missa ovat. Eraskin herrasmies kopotteli keppi kadessa huohottaen mielitiettynsa perassa kohti rantaa, vaikka mielestani olisi ollut parempi investoida toiseen keppiin tai perati rollaattoriin. Aurinko kylla paistaa komeasti ja monet vanhat pariskunnat kopottelevat aamuisin kohti roskia ja muovipusseja killuvaa beachia, vaikka rusketus riittaisi varmasti jo pariinkin ihosyopaan.
Vaatturit taalla tekevat mittatilausmekkoja sopivaan hintaan ja kun ne on saatu valmiiksi jatkuu meidan matka valjemmille rannoille. Ritankin kunto alkaa olla jo kohdallaan ja ruokakin maistuu joten viela pitaa vahan seikkailla ja katsella moalimmaa.
Enaa kaksi viikkoa kuljeksivat
Rita ja Matu
Viimeksi olimme Pattayalla 20 vuotta sitten ja ainut asia, mika ei ole muuttunut taalla on se, etta baareissa on paljon tateja, kuten Simo silloin havaitsi. Paljon on rakennettu lisaa ja vielakin rakennetaan, mutta kun ihmiset on suolattu rantaan vieri viereen ei se meista lomailun kriteereja tayta. Mutta ompahan nyt nahty tamakin paratiisi ja tiedamme mihin ainakaan ei tarvitse enaa tulla.
Jotkut vanhat herrat tuntuvat olevan tyytyvaisia taalla oloonsa mikali yleensa tajuavat missa ovat. Eraskin herrasmies kopotteli keppi kadessa huohottaen mielitiettynsa perassa kohti rantaa, vaikka mielestani olisi ollut parempi investoida toiseen keppiin tai perati rollaattoriin. Aurinko kylla paistaa komeasti ja monet vanhat pariskunnat kopottelevat aamuisin kohti roskia ja muovipusseja killuvaa beachia, vaikka rusketus riittaisi varmasti jo pariinkin ihosyopaan.
Vaatturit taalla tekevat mittatilausmekkoja sopivaan hintaan ja kun ne on saatu valmiiksi jatkuu meidan matka valjemmille rannoille. Ritankin kunto alkaa olla jo kohdallaan ja ruokakin maistuu joten viela pitaa vahan seikkailla ja katsella moalimmaa.
Enaa kaksi viikkoa kuljeksivat
Rita ja Matu
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Siem Reap
Meidan piti lahtea laivalla Siem Reapiin, mutta laiturin vieressa ei nakynyt minkaanlaista laivaa. Koska vesi oli alhaalla, matala ja kapea vene ei nakynyt ennenkuin menimme aivan laiturin reunalle. Reppumme heitettiin tylysti perakannelle ja me menimme metrin korkuisesta ovesta hyttiin jossa oli molemmilla laidoilla 2 penkkia vierekkain ja 15 perakkain. Penkkien vali oli niin pieni, etta minun toinen polveni oli kaytavalla ja toinen edessa olevien penkkien valissa. Jotenkin siina oli kuitenkin helppo istua ja kun dieselit kaynnistyivat aanekkaasti, lahdimme kovaa vauhtia kohti uusia seikkailuita.
Kapealla joella kuski vaisteli kalastajia ja muita joen kulkijoita. Puolet veneen sadasta matkustajasta istui kaarevalla kannellaulkona matalan kaiteen takana ja kiljaisivat kovasti, kun vene kallistui voimakkaasti nopeiden ohjausliikkeiden seurauksena. Kun oli kuljettu nelisen tuntia aukesi jarvi ja kuski hiljensi vauhtia ja kohta oltiin karilla. Ilmeisesti virta muuttaa vaylan paikkaa ja kun merkkeja ei ole, niin ulkomuististalaiva ajautui vahan sivuun. Pitkilla bambusauvoilla apumiehet etsivat syvempaa kohtaa ja tyonsivat laivan keulan siihen suuntaan. Kapteeni pani koneet taysille ja musta savu tuprusi pakoputkista kun vene irtosi taristen karilta. Viela myohemminkin pohja rapisi kun vene ajautui sivuun vaylalta isolla selalla.
Kuuden tunnin hikoilun jalkeen saavuimme rantaan, jossa ei ollut lainkaan laituria, vaan leveata lankkua myoten taiteiltiin maihin. Suuri lauma tuk-tuk-kuskeja oli kyytia karkkymassa ja pienia kerjalaisia pyori ymparilla. Meita onneksi oltiin vastassa ja selvisimme ruuhkasta hyvin. Matka kuskin suosittelemaan hotelliin meni hyvin, vaikka vauhti valilla pelottikin.
Hotelli on komea entinen ministerion rakennus, jossa toimiva hotelli oli avattu kuukausi sitten. Kaikki on uutta, eika henkilokunta osaa viela kaikkia temppuja, mutta yritys on kova ja hymy herkassa.
Seuraavana aamuna lahdimme tutustumaan Angkor Watiin, joka on kasittamattoman upea paikka keskella viidakkoa. Noin tuhat vuotta sitten rakennettuja palatseja on satojen neliokilometrien alueella paljon, joista Angkor Wat lienee kuuluisin. Jokainen kivi sopii vieressa oleviin ja kaikki nakyvat pinnat on koristeltu laajalti veistoksin ja kaiverruksin. Tallaiset tuhatvuotiaat taideteokset ilkkuvat taalla viidakon kuumuudessa ja kosteudessa nykypaivan rakentajille, joiden rakennukset eivat kesta edes ihmisen elinikaa.
Kuumuus ja Ritan vielakin heikko olo ajoi meidat neljan tunnin kavelyn jalkeen hotelliin. Kumma miten pieni vatsatauti horjuttaa topakkaakin tyttoa.
Seuraavana paivana katselimme lisaa raunioita joita taalla riittaa. Joskus on hallitsijoilla ollut tarmoa ja rahaa rakentaa meille kasittamattomia palatseja lepyttaakseen jumalia.
Palatessamme kierrokselta muuten hyva oppaamme ja kuskimme arvioi nopeuden vaarin ja onneksemme muutoin tyhjassa risteyksessa jarrutti liian akkia, jolloin mopo kaatui ja perakarry jossa me istuimme meni hanen ja mopon paalle. Kuskin jalka jai puristuksiin mopon ja perakarryn valiin, jalkaan varmasti sattui mutta ei han sita myontanyt. Mopo nostettiin pystyyn ja tarkastettiin jarrut ja ohjaus ja matka jatkui, tosin paljon rauhallisemmin. Illalla naimme viela hanta ja han oli kaynyt niksauttajalla oikomassa selkaansa johon osui mopon satulalla oleva perakarryn kiinnitys tappi.
Sunnuntaina oli lepopaiva ja makailimme vain hotellin altaalla ja kerasimme voimia tuleviin seikkailuihin. Kun lampotila oli korkeimmillaan 42.4 Celciusta saattoi olla hyva, etta juuri tanaan on huilipaiva. Illalla tullessani suihkusta ei vessan ovi auennut, vaan lukon nuppi kylla pyori mutta lukon kieli ei liikkunut. Rita haki respasta apua ja parhaimmillaan 15 miesta hotellin johtajat mukaan lukien olivat paikalla ihmettelemassa lukkoa. Kun paikalle saatiin riittavan iso vasara ja taltta, lukko irtosi ja mina paasin ulos vankilasta. Maailmalla tapahtuu.
Kaikesta huolimatta seikkailu jatkuu aamulla !
Terveisin karilta, mopokolarista ja WC:sta selvinneet
Matu ja Rita
Mita huomenna tapahtuu, se kerrotaan kun itse tiedetaan.
Kapealla joella kuski vaisteli kalastajia ja muita joen kulkijoita. Puolet veneen sadasta matkustajasta istui kaarevalla kannellaulkona matalan kaiteen takana ja kiljaisivat kovasti, kun vene kallistui voimakkaasti nopeiden ohjausliikkeiden seurauksena. Kun oli kuljettu nelisen tuntia aukesi jarvi ja kuski hiljensi vauhtia ja kohta oltiin karilla. Ilmeisesti virta muuttaa vaylan paikkaa ja kun merkkeja ei ole, niin ulkomuististalaiva ajautui vahan sivuun. Pitkilla bambusauvoilla apumiehet etsivat syvempaa kohtaa ja tyonsivat laivan keulan siihen suuntaan. Kapteeni pani koneet taysille ja musta savu tuprusi pakoputkista kun vene irtosi taristen karilta. Viela myohemminkin pohja rapisi kun vene ajautui sivuun vaylalta isolla selalla.
Kuuden tunnin hikoilun jalkeen saavuimme rantaan, jossa ei ollut lainkaan laituria, vaan leveata lankkua myoten taiteiltiin maihin. Suuri lauma tuk-tuk-kuskeja oli kyytia karkkymassa ja pienia kerjalaisia pyori ymparilla. Meita onneksi oltiin vastassa ja selvisimme ruuhkasta hyvin. Matka kuskin suosittelemaan hotelliin meni hyvin, vaikka vauhti valilla pelottikin.
Hotelli on komea entinen ministerion rakennus, jossa toimiva hotelli oli avattu kuukausi sitten. Kaikki on uutta, eika henkilokunta osaa viela kaikkia temppuja, mutta yritys on kova ja hymy herkassa.
Seuraavana aamuna lahdimme tutustumaan Angkor Watiin, joka on kasittamattoman upea paikka keskella viidakkoa. Noin tuhat vuotta sitten rakennettuja palatseja on satojen neliokilometrien alueella paljon, joista Angkor Wat lienee kuuluisin. Jokainen kivi sopii vieressa oleviin ja kaikki nakyvat pinnat on koristeltu laajalti veistoksin ja kaiverruksin. Tallaiset tuhatvuotiaat taideteokset ilkkuvat taalla viidakon kuumuudessa ja kosteudessa nykypaivan rakentajille, joiden rakennukset eivat kesta edes ihmisen elinikaa.
Kuumuus ja Ritan vielakin heikko olo ajoi meidat neljan tunnin kavelyn jalkeen hotelliin. Kumma miten pieni vatsatauti horjuttaa topakkaakin tyttoa.
Seuraavana paivana katselimme lisaa raunioita joita taalla riittaa. Joskus on hallitsijoilla ollut tarmoa ja rahaa rakentaa meille kasittamattomia palatseja lepyttaakseen jumalia.
Palatessamme kierrokselta muuten hyva oppaamme ja kuskimme arvioi nopeuden vaarin ja onneksemme muutoin tyhjassa risteyksessa jarrutti liian akkia, jolloin mopo kaatui ja perakarry jossa me istuimme meni hanen ja mopon paalle. Kuskin jalka jai puristuksiin mopon ja perakarryn valiin, jalkaan varmasti sattui mutta ei han sita myontanyt. Mopo nostettiin pystyyn ja tarkastettiin jarrut ja ohjaus ja matka jatkui, tosin paljon rauhallisemmin. Illalla naimme viela hanta ja han oli kaynyt niksauttajalla oikomassa selkaansa johon osui mopon satulalla oleva perakarryn kiinnitys tappi.
Sunnuntaina oli lepopaiva ja makailimme vain hotellin altaalla ja kerasimme voimia tuleviin seikkailuihin. Kun lampotila oli korkeimmillaan 42.4 Celciusta saattoi olla hyva, etta juuri tanaan on huilipaiva. Illalla tullessani suihkusta ei vessan ovi auennut, vaan lukon nuppi kylla pyori mutta lukon kieli ei liikkunut. Rita haki respasta apua ja parhaimmillaan 15 miesta hotellin johtajat mukaan lukien olivat paikalla ihmettelemassa lukkoa. Kun paikalle saatiin riittavan iso vasara ja taltta, lukko irtosi ja mina paasin ulos vankilasta. Maailmalla tapahtuu.
Kaikesta huolimatta seikkailu jatkuu aamulla !
Terveisin karilta, mopokolarista ja WC:sta selvinneet
Matu ja Rita
Mita huomenna tapahtuu, se kerrotaan kun itse tiedetaan.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Phnom Penh
Lauantaina kiersimme katsomassa tunneleita, joissa vietnamilaiset piileskelivat kun amerikkalaiset luulivat voittavansa sotansa mennen tullen. Viidakko ja sen mahdollisuudet antoivat paljon etua vietnamilaisille ja jalkeenpain voi sanoa, etta jenkit loivat paansa vietnamin palmuun. Kaupungissa oleva sotamuseo vahvisti viela kasitysta siita kuinka tyhmia ja turhia sodat ovat.
Vietnamissa olisi pitanyt menna aika kauas pohjoiseen, jotta suurkaupungin poly olisi laskeutunut, paatimme lahtea Cambodzaan. Kun sunnuntaina bussiliput oli ostettu ja yo nukuttu meilla olikin uusi pulma, kun Ritan maha ei tykannyt paikallisista herkuista ja vihoitteli aamulla. Nousimme kuitenkin urheasti bussiin ja matka menikin hyvin .
Rajamuodollisuudet olivat aika erikoiset, kun valilla oli passit kadessamme ja valilla bussikuskilla ja kohta taas bussiyhtion mopolahetilla. Noin tunnin kuvioiden jalkeen matka jatkui ja nyt passit olivat taskussamme ja me Cambodzan maaperalla. Kun aamulla ensimmainen 20 kilometria otti tunnin aikaa, niin hyva tie rajan jalkeen ajatti kuskiamme tosi kovaa. Pian tie kuitenkin huononi ja ennen Phnom Penhia kavi suorastaan surkeaksi, mutta samassa suhteessa vaaralliset tilanteet lisaantyivat.
Oli helpotus kun paasimme perille ja tuk-tuk-kuskit piirittivat meidat heti noustuamme bussista. Yhden kyytiin sitten hypattiin ja han vei meidat kehumaansa hotelliin. Rita kavi katsomassa huoneen ja hyvaksyi sen ja niin raahasimme reput 20 $:n kamppaan. Avasimme ikkunaverhot ja naimme hotellin kaytavan ja vastapaisen huoneen koristeelisen mahonkioven. Suljimme verhot.
Pian Ritan olo huononi ja peiton alla palevan lampo naytti 38.7 astetta eika olo ollut mukava. Illan aikana lampo laski rohtojen avulla mutta vessanpytty tuli tutuksi. Aamulla olo ei ollut paljoakaan parempi ja paiva menikin iltaan teen ja hakemieni banaanien voimalla.
Eika siina kaikki, vessan katosta alkoi tippua epamaaraista vetta ja pyysimme uutta huonetta, joka luvattiin kunhan se saadaan siivottua. Uudessa huoneessa oli oikea ikkuna kadulle ja aurinkokin vilahteli saastepilvien lomasta.
Illan suussa potilaskin nousi jaloilleen ja kavimme lahikaupasta hakemassa kekseja ja apteekista lisaa rohtoa. Illalla kuitenkin Rita oli aika vasynyt ja pysyi sangyssa tiiviisti.
Tanaan aamuteen kanssa kelpasi jo leipapalakin ja tuk-tuk-kuskin kyyti satamaan ostamaan laivalippua huomiseksi. Tuk-tuk kuljetti meita ympari kaupunkia ja ohimennen naimme taman kaupungin mahtavat pyhakot ja muut palatsit. Kierroksen lopuksi ajoimme Russia-markettiin ja kummasti silkin hypistely piristaa ihmista. Jotain kevytta tarttui mukaankin.
Huomenna laiva lahtee seitsemalta kohti uusia seikkailuja.
Uusissa silkeissaan
Matu ja Rita
Vietnamissa olisi pitanyt menna aika kauas pohjoiseen, jotta suurkaupungin poly olisi laskeutunut, paatimme lahtea Cambodzaan. Kun sunnuntaina bussiliput oli ostettu ja yo nukuttu meilla olikin uusi pulma, kun Ritan maha ei tykannyt paikallisista herkuista ja vihoitteli aamulla. Nousimme kuitenkin urheasti bussiin ja matka menikin hyvin .
Rajamuodollisuudet olivat aika erikoiset, kun valilla oli passit kadessamme ja valilla bussikuskilla ja kohta taas bussiyhtion mopolahetilla. Noin tunnin kuvioiden jalkeen matka jatkui ja nyt passit olivat taskussamme ja me Cambodzan maaperalla. Kun aamulla ensimmainen 20 kilometria otti tunnin aikaa, niin hyva tie rajan jalkeen ajatti kuskiamme tosi kovaa. Pian tie kuitenkin huononi ja ennen Phnom Penhia kavi suorastaan surkeaksi, mutta samassa suhteessa vaaralliset tilanteet lisaantyivat.
Oli helpotus kun paasimme perille ja tuk-tuk-kuskit piirittivat meidat heti noustuamme bussista. Yhden kyytiin sitten hypattiin ja han vei meidat kehumaansa hotelliin. Rita kavi katsomassa huoneen ja hyvaksyi sen ja niin raahasimme reput 20 $:n kamppaan. Avasimme ikkunaverhot ja naimme hotellin kaytavan ja vastapaisen huoneen koristeelisen mahonkioven. Suljimme verhot.
Pian Ritan olo huononi ja peiton alla palevan lampo naytti 38.7 astetta eika olo ollut mukava. Illan aikana lampo laski rohtojen avulla mutta vessanpytty tuli tutuksi. Aamulla olo ei ollut paljoakaan parempi ja paiva menikin iltaan teen ja hakemieni banaanien voimalla.
Eika siina kaikki, vessan katosta alkoi tippua epamaaraista vetta ja pyysimme uutta huonetta, joka luvattiin kunhan se saadaan siivottua. Uudessa huoneessa oli oikea ikkuna kadulle ja aurinkokin vilahteli saastepilvien lomasta.
Illan suussa potilaskin nousi jaloilleen ja kavimme lahikaupasta hakemassa kekseja ja apteekista lisaa rohtoa. Illalla kuitenkin Rita oli aika vasynyt ja pysyi sangyssa tiiviisti.
Tanaan aamuteen kanssa kelpasi jo leipapalakin ja tuk-tuk-kuskin kyyti satamaan ostamaan laivalippua huomiseksi. Tuk-tuk kuljetti meita ympari kaupunkia ja ohimennen naimme taman kaupungin mahtavat pyhakot ja muut palatsit. Kierroksen lopuksi ajoimme Russia-markettiin ja kummasti silkin hypistely piristaa ihmista. Jotain kevytta tarttui mukaankin.
Huomenna laiva lahtee seitsemalta kohti uusia seikkailuja.
Uusissa silkeissaan
Matu ja Rita
perjantai 13. helmikuuta 2009
Ho Chi Minh City
Hong Kong on niin kiireinen kaupunki, etta siella ei kauan viihdy. Kun kaikilla on hirvea vauhti paalla, meinaa vanhempi kulkija sotkeutua jalkoihin. Vaikka kylassa oli melkoinen maailman lopun meininki, ei maailman laitaa nakynyt joten hyppasimme lennokkiin, joka toi meidat tanne Vietnamiin. Muutaman tunnin kiertelyn jalkeen voi sanoa etta jouduimme ojasta allikkoon. Ho Chi Minhissa on varmasti muutama miljoona mopoa ja kaikkien aanimerkit ovat kunnossa ja niita myos kaytetaan. Kun kadulla ajaa hurjaa vauhtia vierivieressa mopoja kuudella kaistalla, kella kyydissa mitakin, on kadun ylittaminen todella hankalaa. Pari kertaa siina onnistuimme ja sitten emme enaa kiusanneet onnetartamme.
Kujilla on myynnissa vaikka mita ja kun liikkeisiin ei kaikki tavara mahdu, ovat jalkakaytavat taynna hedelmia, kaloja, kukkia, vaatteita ja baarien jakkaroita, valissa putkiliike ja sorvaamo. Koetamme sopia sekaan muutaman paivan, kunnes keksimme seuraavan menosuunnan.
Hyvaa ystavanpaivaa kaikille mukana kulkijoille
Rita ja Matu
Kujilla on myynnissa vaikka mita ja kun liikkeisiin ei kaikki tavara mahdu, ovat jalkakaytavat taynna hedelmia, kaloja, kukkia, vaatteita ja baarien jakkaroita, valissa putkiliike ja sorvaamo. Koetamme sopia sekaan muutaman paivan, kunnes keksimme seuraavan menosuunnan.
Hyvaa ystavanpaivaa kaikille mukana kulkijoille
Rita ja Matu
torstai 12. helmikuuta 2009
Hongkongin hulinoissa
Balilta lentomme tanne Hongkongiin puolityhjassa Boeing 777-300 lentokoneessa taittui 4,5 tunnissa. Lentokenttamuodollisuudet sujuivat ongelmitta, mutta jalleen raha tuotti meille paanvaivaa. Muutamaa tuntia aikaisemmin euron kurssi oli 14800 ja nyt se on 9,4 HKdollaria. Moneen kertaan meidan piti laskea rahojemme riittavyys, kun oli totuttu, etta sita pussissa on miljoonasotalla.
Kentalta keskikaupungille tulimme erittain nopealla junalla. Sen jalkeen siirryimme hotellibussiin, joka ajoi niin lujaa kapeilla kujilla, etta vahan piti pelata. Hotellimme on parikymmenkerroksinen vanhahko, missa toiminnot muutoin pelaavat, mutta illalla saavuttuamme emme saaneet enaa iltapalaa. Kadulla sellaisen saanti onnistui. Katselimme etelan mustassa yossa juhlivia nuoria. Yotouhut ne nayttavat olevan kaikkialla samanlaisia. Kaljaa ja paljon metelia. Olipa" kiva" valvoa kerrankin yli puolen yon meluisassa kaljakuppilassa.
Terveiset nyt jo samalta pallon puoliskolta.
Rita ja Matu
Kentalta keskikaupungille tulimme erittain nopealla junalla. Sen jalkeen siirryimme hotellibussiin, joka ajoi niin lujaa kapeilla kujilla, etta vahan piti pelata. Hotellimme on parikymmenkerroksinen vanhahko, missa toiminnot muutoin pelaavat, mutta illalla saavuttuamme emme saaneet enaa iltapalaa. Kadulla sellaisen saanti onnistui. Katselimme etelan mustassa yossa juhlivia nuoria. Yotouhut ne nayttavat olevan kaikkialla samanlaisia. Kaljaa ja paljon metelia. Olipa" kiva" valvoa kerrankin yli puolen yon meluisassa kaljakuppilassa.
Terveiset nyt jo samalta pallon puoliskolta.
Rita ja Matu
Mita mielta Balista
Haluamme kasitella Balia myohemmin rauhallisemmissa olosuhteissa. Tama on kirjoituspaikan varaus.
Bali jatkuu... Balille tultuamme havaitsimme, etta nahtavyys ja kiertoajelutarve oli hyvin tyydyttynyt. "Kuppi oli tullut tayteen". Kuitenkin oppaamme Wayanin opastuksella lahdimme pohjoisosaan Balia katsomaan erasta suurta temppelia. Wayan kertoi erittain kiinnostavasti hindulaisuudesta, josta ainakaan minulla ei ollut kovin hyvia tietoja aikaisemmin. Hyva ussantunti.
Balilaiset saavat toimeentulonsa ainostaan turismista, niinpa matkustavaisten dollareista kilpailu kay kuumana. Valitettavasti kaikkien kauppiaiden tuotteet ovat aivan samanlaisia, hinta vain vaihtelee. Turistien maara on romahtanut dramaattisesti 1990-luvun pommirajaytysten vuoksi.
Maassa tehdaan kovasti toita, jotta luvut saataisiin ennalleen.
Balilaiset ovat ystavallisia ja hymyilevaisia ihmisia, ruoka on hyvaa etenkin merenelavat. Perhe on erikoisen tarkea yhteiso ja siihen kuuluvat isovanhemmat, tadit, sedat ym.lahisuku. Vanhat ihmiset ovat kunnioitettuja ja heita kuunnellaan. Vanhat kasityotaidot opitaan kotona seka naapureilta.
Balilaismiehella saattaa olla jopa 3 vaimoa, jotka kaikki lapsineen asuvat saman katon alla. (Katevaa?!) Ensimmaisesta lapsesta toivotan yleisesti poikaa, silla perheen varallisuus periytyy ainoastaan pojalle. Tytar kun menee naimisiin han saa uuden perheen ja nain kiinnityksen taloudelliseen hyvaan. Mikali ero tulee (yleensa harvoin) tytar aina muuttaa takaisin alkuperaisen perheensa luo, lapset jaavat aina isalle.
Lapset lahetetaan kouluun 2-4 vuotiaina. Koulu alkaa jo 7-8 ja jo puolilta paivin pienet reppuselat noudetaan kotiin. Kouluasu on pakollinen ja sen kustantaa perhe. Maksullinen kouluruokailu on jarjestetty, mutta sen laatu ja ravitsevuus ei aina tyydyta, joten vanhemmat laittavat evaat mukaan lapselle.
Uskonto on elaman perusta. Temppeleissa kaydaan paljon rukoilemassa. Kaikkiin asioihin liittyy uskonto. Eraana paivana oppaamme vaimo Santi kertoi olleensa yht.6 tuntia rukoilemassa kolmessa eri temppelissa. Kaikkia rukouksessa kasiteltavia asioita ei voi rukoilla samassa pyhakossa.
Kun tiellemme osui taitava opas, herasi mielenkiintomme uudelleen matkailunahtavyyksiin. Kavelyretkemme rannalla venyivat usein paivan mittaisiksi lounas- ja lepotaukoineen, joten mahtava paikka - suosittelemme!
Balia muistellen
Rita ynna miehensa Matu
Bali jatkuu... Balille tultuamme havaitsimme, etta nahtavyys ja kiertoajelutarve oli hyvin tyydyttynyt. "Kuppi oli tullut tayteen". Kuitenkin oppaamme Wayanin opastuksella lahdimme pohjoisosaan Balia katsomaan erasta suurta temppelia. Wayan kertoi erittain kiinnostavasti hindulaisuudesta, josta ainakaan minulla ei ollut kovin hyvia tietoja aikaisemmin. Hyva ussantunti.
Balilaiset saavat toimeentulonsa ainostaan turismista, niinpa matkustavaisten dollareista kilpailu kay kuumana. Valitettavasti kaikkien kauppiaiden tuotteet ovat aivan samanlaisia, hinta vain vaihtelee. Turistien maara on romahtanut dramaattisesti 1990-luvun pommirajaytysten vuoksi.
Maassa tehdaan kovasti toita, jotta luvut saataisiin ennalleen.
Balilaiset ovat ystavallisia ja hymyilevaisia ihmisia, ruoka on hyvaa etenkin merenelavat. Perhe on erikoisen tarkea yhteiso ja siihen kuuluvat isovanhemmat, tadit, sedat ym.lahisuku. Vanhat ihmiset ovat kunnioitettuja ja heita kuunnellaan. Vanhat kasityotaidot opitaan kotona seka naapureilta.
Balilaismiehella saattaa olla jopa 3 vaimoa, jotka kaikki lapsineen asuvat saman katon alla. (Katevaa?!) Ensimmaisesta lapsesta toivotan yleisesti poikaa, silla perheen varallisuus periytyy ainoastaan pojalle. Tytar kun menee naimisiin han saa uuden perheen ja nain kiinnityksen taloudelliseen hyvaan. Mikali ero tulee (yleensa harvoin) tytar aina muuttaa takaisin alkuperaisen perheensa luo, lapset jaavat aina isalle.
Lapset lahetetaan kouluun 2-4 vuotiaina. Koulu alkaa jo 7-8 ja jo puolilta paivin pienet reppuselat noudetaan kotiin. Kouluasu on pakollinen ja sen kustantaa perhe. Maksullinen kouluruokailu on jarjestetty, mutta sen laatu ja ravitsevuus ei aina tyydyta, joten vanhemmat laittavat evaat mukaan lapselle.
Uskonto on elaman perusta. Temppeleissa kaydaan paljon rukoilemassa. Kaikkiin asioihin liittyy uskonto. Eraana paivana oppaamme vaimo Santi kertoi olleensa yht.6 tuntia rukoilemassa kolmessa eri temppelissa. Kaikkia rukouksessa kasiteltavia asioita ei voi rukoilla samassa pyhakossa.
Kun tiellemme osui taitava opas, herasi mielenkiintomme uudelleen matkailunahtavyyksiin. Kavelyretkemme rannalla venyivat usein paivan mittaisiksi lounas- ja lepotaukoineen, joten mahtava paikka - suosittelemme!
Balia muistellen
Rita ynna miehensa Matu
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Joutopaivia Balilla
Taas on mennyt muutama matkapaiva ja ihan oikean joutenolon merkeissa. Paivalla on liian kuuma jotta voisi tehda jotain ja yolla on yleensa satanut eli kuutamokavelykaan ei ole onnistunut. Tosin eilen oli hieman pilviverhoa auringon edessa ja teimmekin pitkan kavelyretken rantaa pitkin.
Sanur on pieni kalastajakyla jonka elaman turismi on muuttanut taysin, kun helpompi leipa varsinkin nuorille loytyy matkailijoiden palvelemisesta. Leipa on kuitenkin kapea , kun kaikki yrittavat myyda samanlaisia tuotteita ja hierontoja. Turistien maara on taallakin pudonnut "laman" takia eika rannoilla ole ruuhkaa . Pienia lapsia on paljon joten porkkanoita tarvitaan taallakin. Terveisia Tixalle porkanatalkoisiin. Kylmakalusto taalla on aika huonoa eli ekotiedon jakajilla olisi paljon toita.
Rantojen tarkkailijat Rita ja Matu
Sanur on pieni kalastajakyla jonka elaman turismi on muuttanut taysin, kun helpompi leipa varsinkin nuorille loytyy matkailijoiden palvelemisesta. Leipa on kuitenkin kapea , kun kaikki yrittavat myyda samanlaisia tuotteita ja hierontoja. Turistien maara on taallakin pudonnut "laman" takia eika rannoilla ole ruuhkaa . Pienia lapsia on paljon joten porkkanoita tarvitaan taallakin. Terveisia Tixalle porkanatalkoisiin. Kylmakalusto taalla on aika huonoa eli ekotiedon jakajilla olisi paljon toita.
Rantojen tarkkailijat Rita ja Matu
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Balilaisia tapaamassa
Kun Australian sateet ja metsapalot uhkasivat siirtaa vaarallisen osan maailman laitaa liian lahelle, oli aika siirtya eteenpain.
Kuuden tunnin lento laskeutui iltapimeassa Denpasarin kentalle puoli tuntia etuajassa . Wayan oli vastassa ja vei meidat hotelliin, jonka oli varannut meille. Kiva nuori mies, jonka yhteystiedot saimme Thaimaassa vuosi sitten tapaamiltamme Leenalta ja Jullelta. Kaikki asiat hoituvat ja Wayanin perhe on laajentanut bisneksia avaamalla kauneus- ja hierontapalveluja tarjoavan osaston. Kiitos viela hyvasta vihjeesta.
Bali on aivan erilainen maailma kuin missa vaelsimme edelliset kaksi kuukautta. Kun Uusi Seelanti ja Australia olivat kuten puolihintaiset lansimaat, taalla on toinen etelaisempi meininki. Hymy on herkassa ja kaikki haluavat olla palvelijoitasi todella pienta korvausta vastaan. Kauppiaat ovat ahkeria ja tulevat hakemaan asiakkaan kadulta jos et itse alya, etta juuri sinun paitasi on tanaan tarjouksessa ja vain sinulle.Kun eilen otimme miljoonan rahaa automaatista hetken tuntui olo aika rikkaalle mutta pikaisen laskutoimituksen jalkeen selvisi, etta taskussa oleva rahapino onkin vain 70 Euroa.
Eilen suoritimme maaseutukierroksen Wayanin mainiolla opastuksella ja katselimme oikeaa Balia. Vain koko paivan jatkunut vesisade vahan pilasi tunnelmaa, mutta se on varmasti tilastotappio, silla lahes koko matkamme olemme saaneet kulkea poutasaassa. Kun ihmisten palkat taalla ovat pienet, oikeita taidokkaita kasitoita nakee kaikkialla, joskin kiinalaisten kiiltavat massatuotteet tekevat maihin nousua tannekin.
Isoja Buddhan ja muiden jumalien patsaita on myytavana tienvarret taynna, silla jokaisessa talossa on oltava sellainen. Uutta aikaa kuvastaa se etta siella taalla nakee auton kiiltavia ja leveita alumiinivanteita ja renkaita myyvan kauppiaan ja heilla asiakkaita riittaa. Vaikka autoilu taallakin on kallista, miehen mitta on kiiltava auto. Mopoja on myos tosi paljon liikenteessa, ja onneksi ne eivat ole autoja, silla koko maa pysahtyisi mikali ne tulisivat tielle. Mopolla kuljetetaan kaikki mita taytyy siirtaa. Pahin kuorma oli eilen aidilla, joka kovassa sateessa ja tuulessa ajoi kolme lasta kyydissaan ja sateenvarjo kadessa.
Tanaan tutustumme jalkaisin lahikatuihin ja yritamme tottua paikalliseen elamaan eli milta tuntuu kavella kadulla miljoona taskussa.
Matu
Muistattekos likat kun ennen vanhaan ostettiin kevaalla bali-balit ja niilla sitten kaveltiin koko kesa. Nuoremmille tiedoksi, etta ne ovat kantaremmittomat sandaalit. Nyt kavelen bali-baleilla Balilla.
Rita
Kuuden tunnin lento laskeutui iltapimeassa Denpasarin kentalle puoli tuntia etuajassa . Wayan oli vastassa ja vei meidat hotelliin, jonka oli varannut meille. Kiva nuori mies, jonka yhteystiedot saimme Thaimaassa vuosi sitten tapaamiltamme Leenalta ja Jullelta. Kaikki asiat hoituvat ja Wayanin perhe on laajentanut bisneksia avaamalla kauneus- ja hierontapalveluja tarjoavan osaston. Kiitos viela hyvasta vihjeesta.
Bali on aivan erilainen maailma kuin missa vaelsimme edelliset kaksi kuukautta. Kun Uusi Seelanti ja Australia olivat kuten puolihintaiset lansimaat, taalla on toinen etelaisempi meininki. Hymy on herkassa ja kaikki haluavat olla palvelijoitasi todella pienta korvausta vastaan. Kauppiaat ovat ahkeria ja tulevat hakemaan asiakkaan kadulta jos et itse alya, etta juuri sinun paitasi on tanaan tarjouksessa ja vain sinulle.Kun eilen otimme miljoonan rahaa automaatista hetken tuntui olo aika rikkaalle mutta pikaisen laskutoimituksen jalkeen selvisi, etta taskussa oleva rahapino onkin vain 70 Euroa.
Eilen suoritimme maaseutukierroksen Wayanin mainiolla opastuksella ja katselimme oikeaa Balia. Vain koko paivan jatkunut vesisade vahan pilasi tunnelmaa, mutta se on varmasti tilastotappio, silla lahes koko matkamme olemme saaneet kulkea poutasaassa. Kun ihmisten palkat taalla ovat pienet, oikeita taidokkaita kasitoita nakee kaikkialla, joskin kiinalaisten kiiltavat massatuotteet tekevat maihin nousua tannekin.
Isoja Buddhan ja muiden jumalien patsaita on myytavana tienvarret taynna, silla jokaisessa talossa on oltava sellainen. Uutta aikaa kuvastaa se etta siella taalla nakee auton kiiltavia ja leveita alumiinivanteita ja renkaita myyvan kauppiaan ja heilla asiakkaita riittaa. Vaikka autoilu taallakin on kallista, miehen mitta on kiiltava auto. Mopoja on myos tosi paljon liikenteessa, ja onneksi ne eivat ole autoja, silla koko maa pysahtyisi mikali ne tulisivat tielle. Mopolla kuljetetaan kaikki mita taytyy siirtaa. Pahin kuorma oli eilen aidilla, joka kovassa sateessa ja tuulessa ajoi kolme lasta kyydissaan ja sateenvarjo kadessa.
Tanaan tutustumme jalkaisin lahikatuihin ja yritamme tottua paikalliseen elamaan eli milta tuntuu kavella kadulla miljoona taskussa.
Matu
Muistattekos likat kun ennen vanhaan ostettiin kevaalla bali-balit ja niilla sitten kaveltiin koko kesa. Nuoremmille tiedoksi, etta ne ovat kantaremmittomat sandaalit. Nyt kavelen bali-baleilla Balilla.
Rita
maanantai 2. helmikuuta 2009
Kiinalainen uusi vuosi
Kiinalainen haran vuosi on alkanut. Horoskooppimerkkini on harka, joten paljon punaista ylle, niin vaurautta, rakkautta ja terveytta on tulossa roppakaupalla. Kiinalaisia on saapunut valtavat maarat tanne Sydneyyn juhlimaan. Uusi vuosi alkoi 26. paiva, mutta taalla juhlat jatkuvat viela pari viikkoa, joten papatit paukkuvat ja ruuti haisee.
Eilen illalla olimme katsomassa kiinalaisten juhlakulkuetta, jossa oli osallistujia n.2500. Oli paljon erilaisia koristeltuja ajoneuvoja, joissa soi kiinalainen musiikki. Ymparilla tanssivat erittain varikkaisiin ja kauniisiin asusteihin sonnustautuneet eri-ikaiset tanssijat, osasivat sitten tanssia tai ei. Pienet kulkueeseen osallistuvat lapset olivat erittain innostuneita. Naky oli hyvin hellyttava. Mukana oli ryhma australialaisia vanhempia , joiden lapset oli adoptoitu Kiinasta. Ryhma sai kaikuvat suosionosoitukset n. 0,5 miljoonalta katselijalta.
Parisen tuntia seurasimme kulkuetta, joka jatkui viela kun lahdimme kotiin katsomaan tenniksen loppuottelua. On ollut hyvin jannittavaa seurata peleja, vaikka emme tenniksesta mitaan muuta ymmarrakaan kuin etta hikipisaroiden maarasta paatellen se on erittain kovaa urheilua 40 asteen kuumuudessa pelattuna yli 4-5 tuntia.
Tanaan vietamme Sydneyssa viimeista paivaa, lentokone lahtee illalla, katsotaan sitten minne pain. Perasta kuuluu !
Nihau (vai miten se oli !!)
Rita ja miehensa Matu
Eilen illalla olimme katsomassa kiinalaisten juhlakulkuetta, jossa oli osallistujia n.2500. Oli paljon erilaisia koristeltuja ajoneuvoja, joissa soi kiinalainen musiikki. Ymparilla tanssivat erittain varikkaisiin ja kauniisiin asusteihin sonnustautuneet eri-ikaiset tanssijat, osasivat sitten tanssia tai ei. Pienet kulkueeseen osallistuvat lapset olivat erittain innostuneita. Naky oli hyvin hellyttava. Mukana oli ryhma australialaisia vanhempia , joiden lapset oli adoptoitu Kiinasta. Ryhma sai kaikuvat suosionosoitukset n. 0,5 miljoonalta katselijalta.
Parisen tuntia seurasimme kulkuetta, joka jatkui viela kun lahdimme kotiin katsomaan tenniksen loppuottelua. On ollut hyvin jannittavaa seurata peleja, vaikka emme tenniksesta mitaan muuta ymmarrakaan kuin etta hikipisaroiden maarasta paatellen se on erittain kovaa urheilua 40 asteen kuumuudessa pelattuna yli 4-5 tuntia.
Tanaan vietamme Sydneyssa viimeista paivaa, lentokone lahtee illalla, katsotaan sitten minne pain. Perasta kuuluu !
Nihau (vai miten se oli !!)
Rita ja miehensa Matu
perjantai 30. tammikuuta 2009
Sydneyssa jalleen
Cairnsissa lepailimme muutaman paivan hikoillen kosteassa ja kuumassa saassa. Teimme pari mielenkiintoista retkea Cairnsin ulkopuolelle. Nousimme n.100 vuotta vanhalla junalla vuoren rinnetta useita kymmenia kilometreja. Junasta siirryimme hienoon vanhaan kylaan, jonka tunnelma vei meidat vuosien taa. Sitten oli aika siirtya taivaalle eli vaijeriradan condoleihin, jotka kuljettivat meita lahes 10 km. viidakon rotkojen yli. Reissu kesti koko paivan ja jannittavaa seka upeaa oli matkanteko.
Seuraavana paivana aikaisin aamulla meidat noudettiin satamaan. Iso katamaraani lahti kohti Green Islandia, joka on etelaisen valliriutan lahimpia saaria. Saari on syntynyt siten, etta ensin linnut saapuivat luodolle lepaamaan. Naiden jatokset ruokkivat maata ja ennenpitkaa linnut jo pesivat saarella, maa voimistui entisestaan vuosituhansien aikana. Nyt saarella on tihea sademetsa ja arvokas linnusto. Kavimme riutalla lasipohjaveneilla seka sukellusveneessa ihailemassa veden alaista elamaa, joka on varikasta seka kasvustoltaan etta kalastoltaan.
Keskiviikkoiltana lensimme Cairnsista 3 tunnissa tanne Sydneyyn. Paluumatka oli himppasen lyhyempi kuin menomatka, joka kesti yli 2 viikkoa. Taalla saa on erittain lammin, mutta Melbournea kurittavat yli 40 asteen helteet seka matsapalot, jotka ovat sotkeneet koko alueen elaman. Lahes tuhat ha on tulessa, liikenne ja sahkot osittain poikki, eipa naurata.
Sydneyssa olemme kayneet sellaisissa paikoissa, jotka jaivat nakematta ensimmaisella kerralla. Kaytiin suuren suuressa merimuseossa, jossa mm. vierailimme sotalaivassa, sukellusveneessa seka Captain Cookin komeassa purjealuksessa. Nuo kaksi ensimmaista jalleen osoittivat sen, miten turhaa ja kallista sotiminen on. Mielenkiintoisia kohteita kuitenkin. Vierailimme myoskin Sydney Towerissa, josta nain kauniilla ilmalla oli erittain komeat nakymat yli kaupungin. Rakennuksia oli aivan silman kantamattomiin asti. Niin iso on tama Sydneyn kyla.
Teita kaikkia lampimasti tervehtien
Rita ja Matti
Jalkamiehet Sydneysta
Seuraavana paivana aikaisin aamulla meidat noudettiin satamaan. Iso katamaraani lahti kohti Green Islandia, joka on etelaisen valliriutan lahimpia saaria. Saari on syntynyt siten, etta ensin linnut saapuivat luodolle lepaamaan. Naiden jatokset ruokkivat maata ja ennenpitkaa linnut jo pesivat saarella, maa voimistui entisestaan vuosituhansien aikana. Nyt saarella on tihea sademetsa ja arvokas linnusto. Kavimme riutalla lasipohjaveneilla seka sukellusveneessa ihailemassa veden alaista elamaa, joka on varikasta seka kasvustoltaan etta kalastoltaan.
Keskiviikkoiltana lensimme Cairnsista 3 tunnissa tanne Sydneyyn. Paluumatka oli himppasen lyhyempi kuin menomatka, joka kesti yli 2 viikkoa. Taalla saa on erittain lammin, mutta Melbournea kurittavat yli 40 asteen helteet seka matsapalot, jotka ovat sotkeneet koko alueen elaman. Lahes tuhat ha on tulessa, liikenne ja sahkot osittain poikki, eipa naurata.
Sydneyssa olemme kayneet sellaisissa paikoissa, jotka jaivat nakematta ensimmaisella kerralla. Kaytiin suuren suuressa merimuseossa, jossa mm. vierailimme sotalaivassa, sukellusveneessa seka Captain Cookin komeassa purjealuksessa. Nuo kaksi ensimmaista jalleen osoittivat sen, miten turhaa ja kallista sotiminen on. Mielenkiintoisia kohteita kuitenkin. Vierailimme myoskin Sydney Towerissa, josta nain kauniilla ilmalla oli erittain komeat nakymat yli kaupungin. Rakennuksia oli aivan silman kantamattomiin asti. Niin iso on tama Sydneyn kyla.
Teita kaikkia lampimasti tervehtien
Rita ja Matti
Jalkamiehet Sydneysta
perjantai 23. tammikuuta 2009
Tropiikin ilot ja riesat
Nyt on tropiikissa hikoiltu oikein hikoilemasta paastya. On aivan ihanaa, kun on lamminta, kukat loistavat ja on upeita tropiikin hedelmia saatavana kohtuuhintaan. Saa laiskotella kuumuuden takia aivan luvallisesti, joten elama tuntuu olevan mallillaan. Mutta varjopuoliakin loytyy, mereen ei saa menna uimaan, siella on tahan aikaan pienia marine stingereita (meduusalaji), joiden pisto on kivulias ja vaarallinenkin. Ensiapuna pistoihin kaytetaan etikkaa ja niinpa rannoilla on valkoisia onttoja tolppia, joiden sisaan on asetettu etikkapullo.
Kosteuden vuoksi hyttysiin taytyy suhtautua suurella vakavuudella. Monsuuni-sateiden aiheuttamien tulvien myota on tavattu denque-kuumetta nailla pohjoisilla trooppisilla alueilla.
Tuntuu aivan hassulta, etta kaupungin merenrannalla on kyltteja, mitka varoittavat krokodiileista. Eivat nama paikalliset ihmiset paljoa tauluista piittaa, vaan kuljeskelevat missa miellyttaa, oli krokovaroituksia tai ei.
Kasvusto on hyvin rehevaa. Sellaisia huonekasveja, joita me yritamme Suomessa kasvattaa, kasvaa taalla luonnon varaisina ja valtavan kokoisina. Eraan motellihuoneemme terassin tuntumassa oli minisademetsa n. 30x50m. Siella kasvoi niin tiheasti erilaisia kasveja, etta minulta havisi uima-allas sinne, vaikka tiesin sen siella olevan. Seurasin peikonlehden kasvamista, kun se tuloiltana oli pieni nupunmytty kasvin lehtien valissa. Seuraavana aamuna lehti oli auennut ja myohemmin samana paivana se jo oli lahes taydessa mitassaan, lehden lapimitta n.50cm ja koko peikonlehti kolmisen metria korkea.
On taalla isossa maailmassa kaikki niin suurta.
Trooppisin terveisin
Rita ja ex-pilotti
Kosteuden vuoksi hyttysiin taytyy suhtautua suurella vakavuudella. Monsuuni-sateiden aiheuttamien tulvien myota on tavattu denque-kuumetta nailla pohjoisilla trooppisilla alueilla.
Tuntuu aivan hassulta, etta kaupungin merenrannalla on kyltteja, mitka varoittavat krokodiileista. Eivat nama paikalliset ihmiset paljoa tauluista piittaa, vaan kuljeskelevat missa miellyttaa, oli krokovaroituksia tai ei.
Kasvusto on hyvin rehevaa. Sellaisia huonekasveja, joita me yritamme Suomessa kasvattaa, kasvaa taalla luonnon varaisina ja valtavan kokoisina. Eraan motellihuoneemme terassin tuntumassa oli minisademetsa n. 30x50m. Siella kasvoi niin tiheasti erilaisia kasveja, etta minulta havisi uima-allas sinne, vaikka tiesin sen siella olevan. Seurasin peikonlehden kasvamista, kun se tuloiltana oli pieni nupunmytty kasvin lehtien valissa. Seuraavana aamuna lehti oli auennut ja myohemmin samana paivana se jo oli lahes taydessa mitassaan, lehden lapimitta n.50cm ja koko peikonlehti kolmisen metria korkea.
On taalla isossa maailmassa kaikki niin suurta.
Trooppisin terveisin
Rita ja ex-pilotti
Ajamisen loppu
Useiden hienojen rantojen kautta saavuimme eilen Cairnsiin ja luovutimme hyvin palvelleen auton pois ja seuraavan kerran kun tartun rattiin on opeteltava ajamaan oikealla puolella tieta. Mitenkahan onnistuu? Kaiken kaikkiaan autoilu taalla oli helppoa kiitos leveiden teiden ja maltillisten kuskien jotka antoivat tilaa turistille joskus viimehetken kaistan vaihdoissa. 3900 km ja kaksi ja puoli viikkoa kahden naisen loukussa sujui mukavasti kiitos kartturi Ritan ja gps-Katin jotka eivat aina neuvoneet samaan suuntaan. Bensan hinta heiluu aika kovasti mutta kun haarukka on 45-60 eurosenttia ei tankkaaminen tunnu pahalta.
Tulvista huolimatta tiet tanne olivat jo kunnossa vaikka isojakin korjauksia oli matkalla. Kun olisimme halunneet kayda sisamaassa isoilla putouksilla , oli tie sinne suljettu koska isoja puita oli kaatunut tielle. Yhtena yona oli satanut 450 mm, lahes Suomen vuotuinen sademaara, joten ei sellainen vesimaara ojiin mahdu.
Matkan varrella oli paljon yliajettuja elaimia joukossa myos isojakin kenguruita joita talla alueella on kuulema liian paljon eika paikallinen autoilija niita varo. Vahan valia oli liikennemerkki jossa varoitettiin cassovarista eli emunsukuisesta isosta linnusta joka on talle luonnolle hyvin tarkea. Yhtaan yliajettua emme nahneet mutta yksi elava kuljeskeli tien pientareella ja liikenteen puuttuessa katselimme ja kuvailimme ihmeellista otusta kauan. Maailma opettaa.
Eilen kun saavuimme Cairnsiin ja saimme tavarat hotelliin niin sahkot katkesivat koko kaupungista ja 1.5 tunnin katkos oli kuulema harvinainen. Emme rehvastelleet etta meille kay usein nain. Kun sahkot jalleen toimivat menimme syomaan ja minun oli pakko maistaa crokodiilin ja kengurun lihaa joita tuotiin grillivartaassa poytaan. Croco maistui joltain kanan ja possufileen valimuodolta ja kenguru lahinna naudalta. Ei kovin ihmeellista mutta eksoottista kyllakin. Rita ei herkkana ihmisena moisiin herkkuihin kajonnut mutta tuli kuitenkin kanssani samaan sankyyn yoksi.
Nyt lepaamme muutaman paivan taalla ja sitten matka jatkuu kun ei sita maailman laitaa vielakaan nay.
Rita ja Matu
Tulvista huolimatta tiet tanne olivat jo kunnossa vaikka isojakin korjauksia oli matkalla. Kun olisimme halunneet kayda sisamaassa isoilla putouksilla , oli tie sinne suljettu koska isoja puita oli kaatunut tielle. Yhtena yona oli satanut 450 mm, lahes Suomen vuotuinen sademaara, joten ei sellainen vesimaara ojiin mahdu.
Matkan varrella oli paljon yliajettuja elaimia joukossa myos isojakin kenguruita joita talla alueella on kuulema liian paljon eika paikallinen autoilija niita varo. Vahan valia oli liikennemerkki jossa varoitettiin cassovarista eli emunsukuisesta isosta linnusta joka on talle luonnolle hyvin tarkea. Yhtaan yliajettua emme nahneet mutta yksi elava kuljeskeli tien pientareella ja liikenteen puuttuessa katselimme ja kuvailimme ihmeellista otusta kauan. Maailma opettaa.
Eilen kun saavuimme Cairnsiin ja saimme tavarat hotelliin niin sahkot katkesivat koko kaupungista ja 1.5 tunnin katkos oli kuulema harvinainen. Emme rehvastelleet etta meille kay usein nain. Kun sahkot jalleen toimivat menimme syomaan ja minun oli pakko maistaa crokodiilin ja kengurun lihaa joita tuotiin grillivartaassa poytaan. Croco maistui joltain kanan ja possufileen valimuodolta ja kenguru lahinna naudalta. Ei kovin ihmeellista mutta eksoottista kyllakin. Rita ei herkkana ihmisena moisiin herkkuihin kajonnut mutta tuli kuitenkin kanssani samaan sankyyn yoksi.
Nyt lepaamme muutaman paivan taalla ja sitten matka jatkuu kun ei sita maailman laitaa vielakaan nay.
Rita ja Matu
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Seikkailut jatkuu
Jo useamman paivan ajan tie-info on varoitellut pohjoisen sateista ja suljetuista teista. Olemme olleet ihmeissamme kuinka matka jatkuu. Valilla on sanottu etta kaantykaa takaisin ja toinen info sanoo etta eteenpain. Perjantaina tuli vastaan koko paivan pelastus- ja liikenteen ohjaus autoja, joten tilanne lienee ohi. Matkajannitysta kuitenkin loytyy. Telkkari joka taalla suurentelee kaikkia asioita ei uutisoi sateita millaan lailla.
Parina viime paivana olemme katselleet liian kauan maisemia joten motellin valinta on jaanyt iltamyohaan ja olemme joutuneet tyytymaan viimeisiin kaupaksi meneviin paikkoihin joten isanta osaa silloin pyytaa kovan hinnan. Muutamilla kivoilla rannoilla olisi kiva ollut olla, mutta huono yopaikka vei maut koko maisemasta ja matka jatkuu.
Maailmalla on positiivisiakin yllatyksia. Eraana iltana tilasimme ravintolassa mielestamme sopivat kalaruoat, mutta sitten selvisi, ettei ravintola myy viineja lainkaan. Hyvaa palvelua osoittaen tarjoilija tuli ulos kadulle ja neuvoi viinikaupan. Tarjoilija kiikutti lasit poytaan ja kun Rita tuli viinikaupasta soimme maukkaan rapuillallisen oman viinipullon kera.
Olemme talla hetkella Whitsundays-nimisella paikkakunnalla, jossa siistin rannan ja taysien palvelujen paikassa on kivaa viettaa kuumaa pyhapaivaa muiden satojen nuorten kanssa.
Lampotila pyrkii koko ajan yli 30 asteen joten varjopaikat on ihan mukavia.
Reppurit Rita ja Matu
Parina viime paivana olemme katselleet liian kauan maisemia joten motellin valinta on jaanyt iltamyohaan ja olemme joutuneet tyytymaan viimeisiin kaupaksi meneviin paikkoihin joten isanta osaa silloin pyytaa kovan hinnan. Muutamilla kivoilla rannoilla olisi kiva ollut olla, mutta huono yopaikka vei maut koko maisemasta ja matka jatkuu.
Maailmalla on positiivisiakin yllatyksia. Eraana iltana tilasimme ravintolassa mielestamme sopivat kalaruoat, mutta sitten selvisi, ettei ravintola myy viineja lainkaan. Hyvaa palvelua osoittaen tarjoilija tuli ulos kadulle ja neuvoi viinikaupan. Tarjoilija kiikutti lasit poytaan ja kun Rita tuli viinikaupasta soimme maukkaan rapuillallisen oman viinipullon kera.
Olemme talla hetkella Whitsundays-nimisella paikkakunnalla, jossa siistin rannan ja taysien palvelujen paikassa on kivaa viettaa kuumaa pyhapaivaa muiden satojen nuorten kanssa.
Lampotila pyrkii koko ajan yli 30 asteen joten varjopaikat on ihan mukavia.
Reppurit Rita ja Matu
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Hiekkaa Frazerilla
Iso bussi haki aamulla kuudelta ja vei satamaan, josta katamaraani kuljetti tasaisesti vajaan tunnin ja olimme Frazer-saarella, jossa asuu vain satakunta ihmista vakituisesti, mutta rannassa on 1300 hengen hotelli, joka on piilotettu hyvin rantapusikkoon, eika merelle nay mitaan.
Hotellin edessa nousimme bussiin, joka on tehty 4-veto kuormurin paalle ja muistuttaa aika lailla Dakar-autoja. Asfaltti loppui 100 metria hotellin pihasta ja alkoi mahdoton "tie" jota bussi kiipesi ylos hiekkaista rinnetta pitkin. Erittain pehmeaan hiekkaan oli ajettu paikoin yli metrin syvaa uraa, jossa neliveto ja lukot oli todella tarpeen. Jos joku tuli vastaan oli jommankumman ajettava puskaan, yleensa se oli pienempi maasturi. Maastureita liikkuu paljon hiekkarannissa koska niita vuokrataan saarella ja seikkailijoita riittaa.
Meidan kuskimme oli oikea ihmemies, silla han selosti koko ajan mita ymparilla nakyi ja kadet huitoivat vinhasti oikealle ja vasemmalle. Kuitenkin han ohjasi isoa 35 hengen korkeaa bussia niin ahtaista paikoista, ettei edes tiistain hesari olisi mahtunut valiin.
Ensin saavuimme kirkkaalle jarvelle johon kaikki mielivat juomakelpoiseen veteen uimaan, meillehan se on arkipaivaa. Seuraavaksi laskeuduimme syvaan rotkoon , johon kertyy sadevetta ihmeellisia maari , ymparilla kuhisi tihea viidakko, koska vetta on ja sen tuomaa viileytta. Ohitimme yli tuhat vuotta vanhan puun , joka yha kasvaa ymparillaan satoja vain 300-600 vuotiaita nuorukaisia. Laaksossa kasvaa puita joita ei ole missaan muualla maailmassa.
Keskelta saarta ajoimme ita-rannalle jossa soimme isossa matkailijoiden palvelupisteessa. Kuljettaja lupasi lounaan jalkeen vahan tasaisempaa kyytia ja kurvasi yli 100 km pitkalle hiekkarannalle ja kyyti tasoittui heti. Oikealla pauhasivat lahes omakotitalon korkuiset aallot ja vasemmalla nousi mangrove-viidakko kun bussi kiiti rantahiekkaa myoten valilla 80 lasissa.
Rantapuskassa oli liikennemerkki, jossa oli lentokoneen kuva. Miksi taalla on tallainen merkki? Vahan matkan paassa olikin lentokone ja kuski kysyi kuka halua jatkaa lentaen? Kahdeksan hataisinta ryntasi koneeseen ja kone nousi kevyesti ilmaan rantahiekalta. Bussi kiiti jalleen rantaa pitkin ja lentokone kurvaili saaren ylla. Jonkun matkaa ajettuamme, bussi pysahtyi, kohta lentokone laskeutui bussin vierelle ja lentomatkalaiset nousivat kyytiin. Ja matka jatkui. Kavimme katsomassa sateenkaaren varista kalliota ja vanhaa 1945 vuodesta asti rannassa maannutta laivan hylkya, joka oli vaurioitunut sodassa ja nain odotti loppuaan.
Muutaman uimapaikan kautta saavuimme paikkaaan josta bussi kurvasi taas soraranniin ja kuoppainen osuus saaren itarannalle alkoi. Auton jousitus oli ihmeellisen hyva silla kuopat ja heitot eivat matkaa haitanneet . Kyyti oli yhta tasaista kuin suomalaisen bussin kyyti meidan kehnoilla teillamme. Tunnin keinutuksen jalkeen olimme laivarannassa ja taas uusi erikoinen paikka jai mieliimme. Katamaraanin ja bussin avulla tulimme kotiovelle, paivan ihmeelisen seikkailun pelasti pieni pilviverho joka lievensi kuumuutta . Silti kylma huurteinen juoma maistui mukavalle omassa viileassa huoneessa.
Viidakkoterveisin uusia seikkailuja odotellen
Matu-tarzan ja Rita-jane
Hotellin edessa nousimme bussiin, joka on tehty 4-veto kuormurin paalle ja muistuttaa aika lailla Dakar-autoja. Asfaltti loppui 100 metria hotellin pihasta ja alkoi mahdoton "tie" jota bussi kiipesi ylos hiekkaista rinnetta pitkin. Erittain pehmeaan hiekkaan oli ajettu paikoin yli metrin syvaa uraa, jossa neliveto ja lukot oli todella tarpeen. Jos joku tuli vastaan oli jommankumman ajettava puskaan, yleensa se oli pienempi maasturi. Maastureita liikkuu paljon hiekkarannissa koska niita vuokrataan saarella ja seikkailijoita riittaa.
Meidan kuskimme oli oikea ihmemies, silla han selosti koko ajan mita ymparilla nakyi ja kadet huitoivat vinhasti oikealle ja vasemmalle. Kuitenkin han ohjasi isoa 35 hengen korkeaa bussia niin ahtaista paikoista, ettei edes tiistain hesari olisi mahtunut valiin.
Ensin saavuimme kirkkaalle jarvelle johon kaikki mielivat juomakelpoiseen veteen uimaan, meillehan se on arkipaivaa. Seuraavaksi laskeuduimme syvaan rotkoon , johon kertyy sadevetta ihmeellisia maari , ymparilla kuhisi tihea viidakko, koska vetta on ja sen tuomaa viileytta. Ohitimme yli tuhat vuotta vanhan puun , joka yha kasvaa ymparillaan satoja vain 300-600 vuotiaita nuorukaisia. Laaksossa kasvaa puita joita ei ole missaan muualla maailmassa.
Keskelta saarta ajoimme ita-rannalle jossa soimme isossa matkailijoiden palvelupisteessa. Kuljettaja lupasi lounaan jalkeen vahan tasaisempaa kyytia ja kurvasi yli 100 km pitkalle hiekkarannalle ja kyyti tasoittui heti. Oikealla pauhasivat lahes omakotitalon korkuiset aallot ja vasemmalla nousi mangrove-viidakko kun bussi kiiti rantahiekkaa myoten valilla 80 lasissa.
Rantapuskassa oli liikennemerkki, jossa oli lentokoneen kuva. Miksi taalla on tallainen merkki? Vahan matkan paassa olikin lentokone ja kuski kysyi kuka halua jatkaa lentaen? Kahdeksan hataisinta ryntasi koneeseen ja kone nousi kevyesti ilmaan rantahiekalta. Bussi kiiti jalleen rantaa pitkin ja lentokone kurvaili saaren ylla. Jonkun matkaa ajettuamme, bussi pysahtyi, kohta lentokone laskeutui bussin vierelle ja lentomatkalaiset nousivat kyytiin. Ja matka jatkui. Kavimme katsomassa sateenkaaren varista kalliota ja vanhaa 1945 vuodesta asti rannassa maannutta laivan hylkya, joka oli vaurioitunut sodassa ja nain odotti loppuaan.
Muutaman uimapaikan kautta saavuimme paikkaaan josta bussi kurvasi taas soraranniin ja kuoppainen osuus saaren itarannalle alkoi. Auton jousitus oli ihmeellisen hyva silla kuopat ja heitot eivat matkaa haitanneet . Kyyti oli yhta tasaista kuin suomalaisen bussin kyyti meidan kehnoilla teillamme. Tunnin keinutuksen jalkeen olimme laivarannassa ja taas uusi erikoinen paikka jai mieliimme. Katamaraanin ja bussin avulla tulimme kotiovelle, paivan ihmeelisen seikkailun pelasti pieni pilviverho joka lievensi kuumuutta . Silti kylma huurteinen juoma maistui mukavalle omassa viileassa huoneessa.
Viidakkoterveisin uusia seikkailuja odotellen
Matu-tarzan ja Rita-jane
maanantai 12. tammikuuta 2009
Australia Zoo
Kun selvisimme Blue Mountainin maailman laitaa muistuttavista maisemista oli aika siirtya Hunter Valleyn viinilaaksoon, jossa emme kuitenkaan nahneet montaakaan viinikoynnosta, emmeka saaneet maistiaisiakaan. Eivat kai tarjoa autoilijoille, emmeka kauemmas vuorille lahteneet.
Meren rannalla oleva motelli piti meita yokylassa ja seuraavana aamuna suuntasimme kohti Australia Zoota, joka on tosi mahtava paikka ennenkaikkea krokotiilien ystaville. Edesmenneen isannan lempiharrastus oli krokojen kanssa puuhailu, mika nakyi kaikkialla. Isoissa altaissa ja niiden ymparilla kuumassa helteessa loikoili isoja ja pienia krokoja, vanhimman mamman ollessa 1933 syntynyt. Muitakin vain Australiassa elavia elaimia oli runsain maarin. Hellyttavinpia naista olivat koalat, joita nukkui melkein jokaisen puun oksalla, valitettavasti, koska koala nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa niin emme paasseet juttusille. Sopo se kuitenkin on niinkuin kaikki nukkuvat karvapallerot.
Emu oli aika iso kana ja muita sen ihmeellisia sukulaisia oli paljon. Kenguruita loikki ympari aluetta ja ihmiset saivat syottaa ja silitella niita, joskin kuumuus laiskisti seurustelua. Monenlaista muutakin elainta isolla alueella nahtiin ja 5 tuntia hupeni nopeasti yhden miehen aikaansaannosta ihmetellessa.
Kovan tyopaivan jalkeen oli kiva ajaa meren rantaan huilaamaan ja Peregian Beachin mahtavien aaltojen kohina rauhoittikin meita pari yota.
Aurinkoisin terveisin
Rita ja Matu
Meren rannalla oleva motelli piti meita yokylassa ja seuraavana aamuna suuntasimme kohti Australia Zoota, joka on tosi mahtava paikka ennenkaikkea krokotiilien ystaville. Edesmenneen isannan lempiharrastus oli krokojen kanssa puuhailu, mika nakyi kaikkialla. Isoissa altaissa ja niiden ymparilla kuumassa helteessa loikoili isoja ja pienia krokoja, vanhimman mamman ollessa 1933 syntynyt. Muitakin vain Australiassa elavia elaimia oli runsain maarin. Hellyttavinpia naista olivat koalat, joita nukkui melkein jokaisen puun oksalla, valitettavasti, koska koala nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa niin emme paasseet juttusille. Sopo se kuitenkin on niinkuin kaikki nukkuvat karvapallerot.
Emu oli aika iso kana ja muita sen ihmeellisia sukulaisia oli paljon. Kenguruita loikki ympari aluetta ja ihmiset saivat syottaa ja silitella niita, joskin kuumuus laiskisti seurustelua. Monenlaista muutakin elainta isolla alueella nahtiin ja 5 tuntia hupeni nopeasti yhden miehen aikaansaannosta ihmetellessa.
Kovan tyopaivan jalkeen oli kiva ajaa meren rantaan huilaamaan ja Peregian Beachin mahtavien aaltojen kohina rauhoittikin meita pari yota.
Aurinkoisin terveisin
Rita ja Matu
tiistai 6. tammikuuta 2009
Blue Moutains
Maanantaina vuokrasimme Nissan X-Trailin ja matka alkoi totaalisella sekoilulla Sydneyn tuhansilla teilla. Kun vasenta puolta ajaa ja viitat ovat viime hetkella ja vierella kolme kaistaa autoja, on joskus mentava kauas harhaan.
Lopulta osasimme Blue Mountainsille ja kuten Annika sanoi tama on mahtava paikka ja niinpa vietimme taalla pari paivaa. Tanaan menimme melkoisen rotkon yli koysirataa pitkin eika Rita viitsinyt katsella alas. Vanhalla kaivosvaunulla mentiin lahes pystysuoraa rinnetta alas ja hiilikaivos alueella kaveltiin pitkat lenkit alhaalla vuorten kainalossa. Sitten toisella koysiradalla ylos ja viela yhdella takaisin lahtopaikalle.
Alhaalla laaksossa paivan kuumuus ei tuntunut, mutta kun tulimme viidakon kautta kavellen Echo Pointiin oli paita aika marka. Kun iltapaivalla lahdimme kauppaan etsimaan kylmalaukkua olivat auton kahvat niin kuumat, etta paljaalla kadella ei saanut ovea auki, eika mustaan autoon ollut pitkaan aikaan asiaa kunnes ovet olivat olleet auki jonkun aikaa. Oma mittarini naytti autossa 50 astetta ja sitten pimeni naytto.
Illansuussa katselimme telkkarin saatietoja, jossa kerrottiin etta taalla oli 33-35 astetta ja rannoilla Sydneyn lahella oli tanaan jopa 42 astetta. Vaikka molempien luut ja lihat tykkaavat lammosta, on valilla hyva olla varjossakin. Huomenna suunnistamme taas uusille maisemille katsotaan, minne tie vie.
Kuumin reissuterveisin
Rita ja Matu
Lopulta osasimme Blue Mountainsille ja kuten Annika sanoi tama on mahtava paikka ja niinpa vietimme taalla pari paivaa. Tanaan menimme melkoisen rotkon yli koysirataa pitkin eika Rita viitsinyt katsella alas. Vanhalla kaivosvaunulla mentiin lahes pystysuoraa rinnetta alas ja hiilikaivos alueella kaveltiin pitkat lenkit alhaalla vuorten kainalossa. Sitten toisella koysiradalla ylos ja viela yhdella takaisin lahtopaikalle.
Alhaalla laaksossa paivan kuumuus ei tuntunut, mutta kun tulimme viidakon kautta kavellen Echo Pointiin oli paita aika marka. Kun iltapaivalla lahdimme kauppaan etsimaan kylmalaukkua olivat auton kahvat niin kuumat, etta paljaalla kadella ei saanut ovea auki, eika mustaan autoon ollut pitkaan aikaan asiaa kunnes ovet olivat olleet auki jonkun aikaa. Oma mittarini naytti autossa 50 astetta ja sitten pimeni naytto.
Illansuussa katselimme telkkarin saatietoja, jossa kerrottiin etta taalla oli 33-35 astetta ja rannoilla Sydneyn lahella oli tanaan jopa 42 astetta. Vaikka molempien luut ja lihat tykkaavat lammosta, on valilla hyva olla varjossakin. Huomenna suunnistamme taas uusille maisemille katsotaan, minne tie vie.
Kuumin reissuterveisin
Rita ja Matu
lauantai 3. tammikuuta 2009
Uusi vuosi
Aattoiltana kiinalaisen ravintolan kokit loihtivat mahtavat ruuat ja suoraan ravintolan poydasta seurasimme mahtavaa ilotulitusta yli miljoonan muun juhlijan kanssa. Ilotulitus on niin mahtava ettei sita osaa sanoin kuvailla, vaan se on itse nahtava mikali haluaa taman elamyksen kokea. Naihin vuodenvaihtojuhliin taalla on todella panostettu ja kaikki sujuikin hyvin. Rantaan ei lasketa maarattya enempaa ihmisia ja alkoholi on kielletty herkku laitureilla. Ihmiset tulevat iltapaivalla ja istuvat vilteilla syoden evaitaan ja aurinkoa ottaen betonilaiturilla selvinpain, joten rahinoita ei synny. Poliiseja ja jarjestysmiehia on riittavasti ja kaikki ovat rennolla asenteella mukana. Kun ilotulitus maksaa n. 3 milj euroa ja koko maailma seuraa sita, on onnistumiseen satsattu kaikki osaaminen ja se nakyy kaikkialla.
Kun ihmismassa lahti kotiinpain ilotulituksen jalkeen, oli kaikki kadut suljettu ajoneuvoilta monen kilometrin sateella ja rauhallisesti ihmiset vaelsivat katujen taydelta kotia tai kaukana olevia autojaan kohti.
Ihmetellen uutta vuotta mekin marhailimme hotelliimme, jossa kylma pullo kuohuvaa odotti jaakaapissa. Juomaa jai aamuksikin kun pitka paiva rasitti kulkureita.
Uuden Vuoden paivaa vietimme kulkemalla Sydneyn katuja ja nahtavyyksia katsellen joita taalla kylla riittaa. Illalla kun palasimme hotelliin, oli katu taynna isoja ajoneuvoja ja paloautoja seka vetta valui kadulla reilusti. Hotellin edessa oli paljon ihmisia ja koko hotelli oli pimeana. Henkilokunta juoksi edestakaisin eika kukaan osannut kertoa mista oli kysymys. Isoja tyomaa-autoja tuli paikalle, katukaivoja avattiin ja lampuilla katsottiin kaivoihin ihmetellen mita oli tapahtunut. Mitaan tietoa koska sahkot hotelliin saadaan ei ollut kellaan ja himmeiden taskulamppujen ja kannykan nayton valojen kanssa henkilokunta ohjasi asukkaita kapeita ja sokkeloisia pelastusportaita ylos kerroksiin. Ovien sahkolukot kylla toimivat joten paasimme huoneeseen. Meilla oli repussa pienet taskulamput ja otsalamppu joiden avulla asetuimme nukkumaan. Uni ei oikein tullut silmaan kun mielessa pyori, etta pelaavatko sammutusjarjestelmat ja palovaroittimet, mikali joku hosisi kynttilan kanssa. Koko paivan oli telkkarista tullut kauhukuvia Bangkokin yokerhon tulipalosta, joten jyrkat ja pimeat pelastusportaat eivat houkutelleet. Mitaan tietoa henkilokunta ei jakanut koko iltana eika huoneissa ollut minkaanlaista hatavaloa. Viimein uni kuitenkin tuli. Aamulla hotelli ei noteerannut mitenkaan asiaan. Etta sellainen oli hieno Radisson Plaza hotelli.
Nyt asummekin MacLaren-hotellissa, joka on pieni perhe-hotelli jossa kaikista pidetaan huolta. Tanaan kavelimme isoon Elaintarhaan, joka olikin niin kaukana etta meinasivat voimat loppua ainaisissa yla-ja alamaissa. Kun 10 km taivalluksen jalkeen paasimme vihdoin perille, alkoi osa kenguruista ja emuista nakya kahtena. Zoo oli mahtava, joten siella pitaisi viettaa vahintain yksi koko paiva, niin paljon on nahtavaa Australian erikoisista elaimista muun maailman jo ennen nahtyihin elaimiin. Illaksi selvittiin kuitenkin kotiin ja Rita paikkaa kertomusta jos jotain lisattavaa on.
Rita on niin uupunut paivan pitkasta lenkista, jotta sanoo vain, etta ilotulitus oli jotain sellaista mita ei ihminen ole viela ellaissaan kokenut eika nahnyt. Kuittaan kaiken Matun tekstin ja
palaan asiaan tuonnempana.
Viela kerran hyvaa kuluvaa vuotta meille kaikille.
Rita ja Matu
Kun ihmismassa lahti kotiinpain ilotulituksen jalkeen, oli kaikki kadut suljettu ajoneuvoilta monen kilometrin sateella ja rauhallisesti ihmiset vaelsivat katujen taydelta kotia tai kaukana olevia autojaan kohti.
Ihmetellen uutta vuotta mekin marhailimme hotelliimme, jossa kylma pullo kuohuvaa odotti jaakaapissa. Juomaa jai aamuksikin kun pitka paiva rasitti kulkureita.
Uuden Vuoden paivaa vietimme kulkemalla Sydneyn katuja ja nahtavyyksia katsellen joita taalla kylla riittaa. Illalla kun palasimme hotelliin, oli katu taynna isoja ajoneuvoja ja paloautoja seka vetta valui kadulla reilusti. Hotellin edessa oli paljon ihmisia ja koko hotelli oli pimeana. Henkilokunta juoksi edestakaisin eika kukaan osannut kertoa mista oli kysymys. Isoja tyomaa-autoja tuli paikalle, katukaivoja avattiin ja lampuilla katsottiin kaivoihin ihmetellen mita oli tapahtunut. Mitaan tietoa koska sahkot hotelliin saadaan ei ollut kellaan ja himmeiden taskulamppujen ja kannykan nayton valojen kanssa henkilokunta ohjasi asukkaita kapeita ja sokkeloisia pelastusportaita ylos kerroksiin. Ovien sahkolukot kylla toimivat joten paasimme huoneeseen. Meilla oli repussa pienet taskulamput ja otsalamppu joiden avulla asetuimme nukkumaan. Uni ei oikein tullut silmaan kun mielessa pyori, etta pelaavatko sammutusjarjestelmat ja palovaroittimet, mikali joku hosisi kynttilan kanssa. Koko paivan oli telkkarista tullut kauhukuvia Bangkokin yokerhon tulipalosta, joten jyrkat ja pimeat pelastusportaat eivat houkutelleet. Mitaan tietoa henkilokunta ei jakanut koko iltana eika huoneissa ollut minkaanlaista hatavaloa. Viimein uni kuitenkin tuli. Aamulla hotelli ei noteerannut mitenkaan asiaan. Etta sellainen oli hieno Radisson Plaza hotelli.
Nyt asummekin MacLaren-hotellissa, joka on pieni perhe-hotelli jossa kaikista pidetaan huolta. Tanaan kavelimme isoon Elaintarhaan, joka olikin niin kaukana etta meinasivat voimat loppua ainaisissa yla-ja alamaissa. Kun 10 km taivalluksen jalkeen paasimme vihdoin perille, alkoi osa kenguruista ja emuista nakya kahtena. Zoo oli mahtava, joten siella pitaisi viettaa vahintain yksi koko paiva, niin paljon on nahtavaa Australian erikoisista elaimista muun maailman jo ennen nahtyihin elaimiin. Illaksi selvittiin kuitenkin kotiin ja Rita paikkaa kertomusta jos jotain lisattavaa on.
Rita on niin uupunut paivan pitkasta lenkista, jotta sanoo vain, etta ilotulitus oli jotain sellaista mita ei ihminen ole viela ellaissaan kokenut eika nahnyt. Kuittaan kaiken Matun tekstin ja
palaan asiaan tuonnempana.
Viela kerran hyvaa kuluvaa vuotta meille kaikille.
Rita ja Matu
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Australia alkaa
Lentokone laskeutui Sydneyn kentalle ja lampimampi ilma oli meita vastassa. Tilattu hotellihuone on pimea ja pihanpuoleinen maisema pelkkaa tiiliseinaa. Kadulla kuitenkin paistaa aurinko ja ison kaupungin meininki tuntuu korkeiden talojen valissa. Kesavaatteiden alennusmyynti on juuri alkanut ja Paris Hiltonkin pyori kaupoissa hirvea fanilauma perassaan. Kavimme oopperatalon parvekkeilta katselemassa sataman hyorinaa kun laivoja tuli ja meni. Isoa siltaa valmisteltiin juhlakuntoon koska taalta koko maailman uusi vuosi alkaa. Katsokaa telkkarista kun vilkutamme teille miljoonan ihmisen joukossa jotka tulevat tanne uutuutta juhlimaan. Onnellista Uutta vuotta myos Teille kaikille jotka tata blogia jaksatte seurata. Koska Teidan seurassanne on kiva matkustaa jatkamme reissuamme eteenpain myos ensi vuonna.
Reput vauhdissa 2009-kerhon jasenet
Rita ja Matu
Reput vauhdissa 2009-kerhon jasenet
Rita ja Matu
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Uutta maata ja uutta vuotta kohti
Pian on aika sanoa hyvastit Uudelle Seelannille. Joulu sujui melko kylmissa ja sateisissa merkeissa. Mutta kun joulu oli ohi, saatkin muuttuivat radikaalisti. Tama maa on tehnyt meihin lahtemattoman vaikutuksen. Luonto on erittain rikas kaikella tavoin. Ihmiset ovat ystavallisia ja valittomia. Tuntuu kuin olisimme olleet lahempiakin tuttavia kadun ihmisten kanssa. Taalla heittaydytaan juttelemaan kenen kanssa tahansa ja aina loytyy ystavallinen keskustelukumppani. Ihmetyttaa oikein takalainen siisteys seka maaseudulla etta kaupungeissa.
Veskit eivat lemua missaan, roskaamista ei esiinny, vaikka olisi suurempikin joukko ihmisia koolla. Maan hintataso on meille reppureille kohdallaan. Muutama esimerkki: Motellissa huone varustettuna taydellisella keittiolla 40 - 60 euroa, kahden hengen illallinen sis.pullon viinia n. 50 euroa. Vaikka joulupaivan ateria akaroalaisessa ravintolassa ei kehuja saakaan, on paikallinen ruoka erittain hyvaa. Lampaan ja naudan filepihvit ovat todellista gourmettia. Annokset ovat vain niin mahdottoman isoja, etta suomalaista syojaa vahan hirvittaa. Hinta ei hirvita, annoksen saa n. 12 eurolla. Nam! Uusi Seelanti saa meilta ison PLUSSAN ja suurkiitokset.
Tanne voisi vaikka joskus palatakin.
Tallaisin miettein lahdon tunnelmissa ovat
Rita ja Matu
Veskit eivat lemua missaan, roskaamista ei esiinny, vaikka olisi suurempikin joukko ihmisia koolla. Maan hintataso on meille reppureille kohdallaan. Muutama esimerkki: Motellissa huone varustettuna taydellisella keittiolla 40 - 60 euroa, kahden hengen illallinen sis.pullon viinia n. 50 euroa. Vaikka joulupaivan ateria akaroalaisessa ravintolassa ei kehuja saakaan, on paikallinen ruoka erittain hyvaa. Lampaan ja naudan filepihvit ovat todellista gourmettia. Annokset ovat vain niin mahdottoman isoja, etta suomalaista syojaa vahan hirvittaa. Hinta ei hirvita, annoksen saa n. 12 eurolla. Nam! Uusi Seelanti saa meilta ison PLUSSAN ja suurkiitokset.
Tanne voisi vaikka joskus palatakin.
Tallaisin miettein lahdon tunnelmissa ovat
Rita ja Matu
Joulu Akaroassa
Hiljennyimme Joulun viettoon Akaroassa ja siita tulikin tosi hiljainen. Paivalla ajattelimme menna kauppaan, mutta edessamme laiturilta lahti katamaraani lahdelle ja me mukaan. Ensin katselimme vanhat majakat ja ihmettelimme muutamaa rantahuvilaa jyrkassa rinteessa, joissa veneet oli vedetty pystysuoraa keulanarusta puihin kiinni. Melkoinen vaiva rantautua ja saada vene vedettya maihin. Koska jokaisessa pihassa oli paljon mehilaispesia, paattelimme ettei muut kotielaimet pysy rinteilla. Pian saavuimme lahden suulle, jossa delfiinit uivat laivan ympari ja ali ja kamerat rapsyivat tiuhaan. Vaikka laivan 80 matkustajasta yli puolet oli ainakin 70-v. mummoja kaikki hihkuivat, kun delfiini hyppasi ilmaan. Ajoimme viela ison luolan suulle jota sanotaan katedraaliksi ja kirkon kaikuhan siella oli kun laivamme ajoi sisaan. Aivan rantakivia hipoen seurasimme myos hylkeiden ja niiden poikasten leikkeja rantakivikossa seka kaapio pingviinien touhuja. Palasimme rantaan kalastuskylan ja helmiviljelman ohittaen. Pieni 600 asukkaan kyla hiljeni aattona taysin, kun kaikki paikalliset olivat kodeissaan ja turisteja oli vahan. Istuimme aattona olohuoneen sohvalla ja katselimme merelle kun delfiinit hyppivat ikkunamme alla ja kun muu liikenne lahdelta oli hiljentynyt. Rita taikoi pienessa keittiossa hyvat jouluherkut ja pukkikin oli jattanyt pussinsa ovelle . Rita sai pienen repun ja mina palapelin josta voi rakentaa maapallon joten matkaamme on hyva jatkaa. Joulupaiva oli sateinen ja yhta harmaa oli lahiravintolan joululounas. Samaa kinkkua oli monella eri tarjottimella ja paria sinappia kupissa vieressa. Kaikki vihannekset nuutuneita eika mitaan vihreaa. Tassa maassa ei ole syoty nain huonosti viela missaan, mutta kun muut paikat olivat kiinni niin tulipahan joulun kinkkuannos syotya. Tapania oli jo kirkkaampi ilma ja kun seisoskelimme laiturilla vanhan tykin vieressa purki lahdelle saapunut risteilyalus satoja ihmisia kylaan ja kuhina oli sen mukainen. Me kuitenkin ajoimme vuorien ja laaksojen kautta Christchurchiin ja luovutimme seuraavana paivana 3100 vasenta kilometria meita hyvin palvelleen Focuksen pois. Jos oli Fijilla maailmanlaidan meininki niin taalla Uudessa Seelannissa maailman laita jo nakyi ja haisi kraatereissa ja maan repeamissa. Koska maa on mannerlaattojen sauman paalla emme jaa odottamaan luojan suurta ilotulitusta vaan lahdemme eteenpain ja katsotaan sitten mihin joudumme.
tiistai 23. joulukuuta 2008
Hyvaa aatonaattoa!
Onkohan se joulupukki jo lahtenyt tulemaan tanne pain. Kylla pitaisi, koska matka on pitka.
Me olemme ajelleet Christchurcin ymparistoa ristiin rastiin ja etsineet sopivaa majataloa, jonne voisimme asettua joulun ajaksi. Eilen ajoimme Hanmarin kuumille lahteille, jossa luonto hoitaa veden lammityksen. Altaita on kymmenkunta ja niissa on eri asteisia ja erilaisia mineraaleja sisaltavia kuumia vesia 27-43 asteen valilta. Ilma haisee rikilta ja siina tekee mieli vilkaista kaveria, josko olisi paassyt ihmisilmaa karkaamaan. Kokemus altaista oli oikein mukava kun viela saakin oli uskomattoman kaunis. Siina kelloteltiin kuumissa kylvyissa auringon paisteessa. Tama oli meidan joulusaunamme.
Tanaan ajamme noin 1,5 tuntia vuoristotieta Akaroan niemeen, jossa hiljennymme viettamaan suurta juhlaa.
Kiitokset Teille kaikille, jotka olette matkassamme olleet. Toivotamme Teille oikein, oikein hyvaa Joulua!
Jouluterveisin
Rita ja Matti
Me olemme ajelleet Christchurcin ymparistoa ristiin rastiin ja etsineet sopivaa majataloa, jonne voisimme asettua joulun ajaksi. Eilen ajoimme Hanmarin kuumille lahteille, jossa luonto hoitaa veden lammityksen. Altaita on kymmenkunta ja niissa on eri asteisia ja erilaisia mineraaleja sisaltavia kuumia vesia 27-43 asteen valilta. Ilma haisee rikilta ja siina tekee mieli vilkaista kaveria, josko olisi paassyt ihmisilmaa karkaamaan. Kokemus altaista oli oikein mukava kun viela saakin oli uskomattoman kaunis. Siina kelloteltiin kuumissa kylvyissa auringon paisteessa. Tama oli meidan joulusaunamme.
Tanaan ajamme noin 1,5 tuntia vuoristotieta Akaroan niemeen, jossa hiljennymme viettamaan suurta juhlaa.
Kiitokset Teille kaikille, jotka olette matkassamme olleet. Toivotamme Teille oikein, oikein hyvaa Joulua!
Jouluterveisin
Rita ja Matti
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Kohti kylmaa
Taalla on hassua kun menee etelaan niin kelit kylmenee. Saatiedotus on luvannut hirveita sateita mutta eipa ole osunut meidan kohdalle. Lampotilakin on Suomen kesan tasoa joten hyvin kotoinen olo on. Arpaonni ei suosinut tai miten se nyt oli, ei muistettu katsoa ohjelmaa. Kun saavuimme tanne Etela-Amerikasta ja saarilta kiinnittyi huomio siisteyteen kaikkialla jossa oli suuri ero edellisiin pysahdys paikkoihin nahden. Muuten taalla on rento meininki eika turhaan nipottajia kohtaa. Kovin on erilainen tama maa kun apteekissa myydaan mp-3 soittimia ja matkoja pohjoiseen = lampimaaan, eivat kai usko omiin tuotteisiin. Monenlaisia museoita on kierretty seka muita nahtavyyksia joista ei sen enempaa. Tarjolla olisi nuorille ja hurjapaisille sopivaa tarjontaa vaikka kuinka paljon mutta meilla on liikaa haapaivia takana moisiin kuvioihin. Moottoriurheilua tulee telkkarista yhdelta kanavalta koko ajan kaikista lajeista ja ikaluokista ja kolme parasta haastatellaan aina telkkarissa ja kymmenvuotiaat antaa lausuntoja kuin Formulakuskit.Tien varressa on tiuhassa pyoraliikkeita ja pihassa tarjolla etupaassa crossipyoria ja monkkareita. Rahaa satsataan lajiin kovasti kun crossirataakin kastellaan erien valilla helikopterilla. Ilmainen vihje K-SMK:lle.98 bensa maksaa 0.64 euroa joten ainakaan ajaminen ei siihen kaadu. Pikkuhiljaa alan oppia vasemmalla ajamisen mutta Ritaa viela pelottaa kun istuu ojanpuolella ja syva rotko on aivan tien vieressa. Kun pohjois-saari oli kierrelty tulimme laivalla 3 tuntia tanne etela-saarelle ja ennusteista huolimatta aurinko paistaa kuumasti vaikka joulu on viikon paasta.
Jatkuu kun aihetta ilmaantuu.
Autoilijat Rita ja Matu.
Jatkuu kun aihetta ilmaantuu.
Autoilijat Rita ja Matu.
lauantai 13. joulukuuta 2008
Aucklandista etelaan !
Perheenjasenemme, Ford Focus on tuonut meita tien vasenta laitaa jo neljatta paivaa oikein onnistuneesti. Matti on oivaltanut vasemmankatisen liikenteen oikein hyvin, vain pari kertaa on minun kartturina taytynyt huomauttaa, jotta liikumme vasuri liikenteessa. Oikealle kaartuvat kurvit pelottavat minua niin, jotta mahassa tuntuu pahalta. Aivan hassua, etta vasta tanaan tunsin tottuvani niihin.
Olemme vierailleet mita ihmeellisimmissa paikoissa, mutta korkeuksiin kohoavat traktorimuseo ja vulgaanisten lahteiden alue, jossa kiertelimme n. 2km polkua pitkin haistellen rikkia ym. kaasuja, mitka nousivat kuplivan mudan ja veden seasta. Kaikkialla oli hoyryja ja kuumaa vetta tai jotain haisevaa maaperan ydinta. En ollut uskoa silmiani ja nenaani taman kaiken aistiessani. Oli kuumaisema ja aivan epatodellinen olo. Ajatuksiin hiipi, etta jos sittenkin taalla pamahtaisi ja kiehuva lieju nousisi ilmaan ja mita senjalkeen nousisikaan maan uumenista ?
Catepillarmuseo oli loistava nayte niista kovista koneista, joilla taman maan maanviljelys ja karjanhoito ovat lahteneet kukoistukseen. Kaikki niityt ja pellot on nailla ajokeilla raivattu ja saatu kuntoon.
Nyt vietamme viikonloppua pohjoissaaren puolivalissa Taupon kaupungissa. Joulu nakyy taallakin. Huomenna telkkarissa arvotaan 1000 dollaria, meillakin on arpa siihen. Pitakaa peukkuja !
Heipa taas
Vulganistit Rita ja Matu
Olemme vierailleet mita ihmeellisimmissa paikoissa, mutta korkeuksiin kohoavat traktorimuseo ja vulgaanisten lahteiden alue, jossa kiertelimme n. 2km polkua pitkin haistellen rikkia ym. kaasuja, mitka nousivat kuplivan mudan ja veden seasta. Kaikkialla oli hoyryja ja kuumaa vetta tai jotain haisevaa maaperan ydinta. En ollut uskoa silmiani ja nenaani taman kaiken aistiessani. Oli kuumaisema ja aivan epatodellinen olo. Ajatuksiin hiipi, etta jos sittenkin taalla pamahtaisi ja kiehuva lieju nousisi ilmaan ja mita senjalkeen nousisikaan maan uumenista ?
Catepillarmuseo oli loistava nayte niista kovista koneista, joilla taman maan maanviljelys ja karjanhoito ovat lahteneet kukoistukseen. Kaikki niityt ja pellot on nailla ajokeilla raivattu ja saatu kuntoon.
Nyt vietamme viikonloppua pohjoissaaren puolivalissa Taupon kaupungissa. Joulu nakyy taallakin. Huomenna telkkarissa arvotaan 1000 dollaria, meillakin on arpa siihen. Pitakaa peukkuja !
Heipa taas
Vulganistit Rita ja Matu
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Uusi Seelanti, uudet kujeet ja paremmat tuulet
Kun katsomme taakse pain luulemme, etta ohitimme jo maailman laidan ja kuljemme ympyraa kuin entinen suunnistaja. Saavuimme Uuden Seelannin Aucklandiin maanantaina 8.12. itsenaisyyspaivan juhlista hyvin toipuneina. Niita juhlimme Fizilla Manan saarella nauttien chicken vindaloota ruokajuomana pullovetta. Lisaksi hieman valkoviinia. Iltaa juhlisti paikallinen tanssiryhma, joka esitti fizilaisia tansseja seka tanssitti meita katsojiakin. Oikein mukava ilta. Matilla oli yllaan hieman nukkavierut vihreat shortsit ja t-paita ynna varvassandaalit. Olin juhlaan sonnustautunut hyvin kevyella vaatetuksella eli uimapuku ja sen paalla Annilta saamani vihrea rantavaate l. sharong. Jaloissa asuun sopivat varvikset vari vihrea. Molemmilla make upina ruskea auringon paahtama varitys. JESS!
Aucklandissa olemme viettaneet nyt pari paivaa, tanaan oli kiiretta kun piti hoitaa monta asiaa. Kaytiin skytowerissa (kork. n.328 m), josta on mahdollisuus suorittaa sky jump 192 m:sta hallitusti vaijereiden varassa, jossa nopeus kohoaa lahes 80 km/t. Nayttipa aika hurjalta touhulta pelkka katseleminen. Emme kumpikaan osallistuneet itse hyppyyn, mutta siunailla piti kovasti moista touhua.
Monien tutkailujen jalkeen vuokrasimme tanaan auton lahteaksemme aamulla ajelemaan etelaa kohti. Pari viikkoa meilla on tama Ford Focus perheemme jasenena.
Taalla joulu nakyy ja kuuluu kaikkialla. Nahtiin iso joulupukin valtaistuin, jossa oli lappu:
"Joulupukki on ruokkimassa porojaan, mutta palaa pian ! " Tingeltangelia roikkuu samalla lailla kuin Suomessakin ja Petteri Punakuono soi tavarataloissa. Joten jopa on jouluisaa ja kotoista,
vaikka keli on kuin Suomen toukokuussa.
Jouluisin terveisin
Tonttureppurit
Rita ja Matu
Aucklandissa olemme viettaneet nyt pari paivaa, tanaan oli kiiretta kun piti hoitaa monta asiaa. Kaytiin skytowerissa (kork. n.328 m), josta on mahdollisuus suorittaa sky jump 192 m:sta hallitusti vaijereiden varassa, jossa nopeus kohoaa lahes 80 km/t. Nayttipa aika hurjalta touhulta pelkka katseleminen. Emme kumpikaan osallistuneet itse hyppyyn, mutta siunailla piti kovasti moista touhua.
Monien tutkailujen jalkeen vuokrasimme tanaan auton lahteaksemme aamulla ajelemaan etelaa kohti. Pari viikkoa meilla on tama Ford Focus perheemme jasenena.
Taalla joulu nakyy ja kuuluu kaikkialla. Nahtiin iso joulupukin valtaistuin, jossa oli lappu:
"Joulupukki on ruokkimassa porojaan, mutta palaa pian ! " Tingeltangelia roikkuu samalla lailla kuin Suomessakin ja Petteri Punakuono soi tavarataloissa. Joten jopa on jouluisaa ja kotoista,
vaikka keli on kuin Suomen toukokuussa.
Jouluisin terveisin
Tonttureppurit
Rita ja Matu
maanantai 8. joulukuuta 2008
Voihan Fidzi
Maailman laita taitaa jo nakya, sen verran harmittavasti menee. Viimeisen saaren nimi Mana ja loppupaate -la pitaa lisata nimeen. Satuimme huonoon majapaikkaan joka maisemasta huolimatta oli kehno ja viela kehnonpaa oli ruoka. Onneksi vieressa oli parempaa ruokaa ja parempi meininki. Saarelta paluukin oli hurjaa kyytia kovassa aallokossa, onneksi paasimme isompaan veneeseen kun pakenijoita oli niin paljon. Lahtopaikan hotellissa selvitettiin asioita puhein ja nootein kun viela pestavaksi jatetyista pyykeistakin oli parhaat paidat kadonneet. Taloudellisesti vahinko ei ole iso mutta harmittaa kun matkalta ostetut vahat matkamuisto t-paidat pollitaan. Muuten Fiji on hieno paikka ja varsinkin saaret mutta palvelut ei pelaa tai sitten meilla oli huono tuuri etta satuimme kaikkialla vaaraan paikkaan. Nyt on fiilis kuin Kinnusen Jormalla, Fiji on p.ka maa. Koska maailman laita jo haamotti eika se kovin hyvalta tuntunut taidamme nyt etsia vain kivoja paikkoja ja tanaan matkustamme kohti Uutta Seelantia ehka siella mieli kohoaa tasta pakollisesta tilostotappiosta onhan tahan asti kaikki ollut liiankin hyvin .
Silti iloiset reppurit
perjantai 5. joulukuuta 2008
Saariseikkalua
Tahan asti kaikki on sujunut minuutillen mutta kun siirryimme Fiji-timeen kaikki on sinne pain. Eli olemme ohittaneet etelaisen kiireen rajan. Jos kiire rupeaa lahestymaan taalla heittaydytaan hiekkaan selalleen ja kylla se menee pian ohi. Paivat kuluu meloen ja snorklaten kunhan kuumimman hetken pysyy varjossa. Taalla on paivalla n 33, yolla 25 ja vesi on n. 27 astetta joka auttaa etta kivut ei kiusaa kummankaan jasenia. Odottelemme talla hetkella yhteysvenetta joka veisi seuraavalle saarelle, eilen se ei onnistunut, miten lie tanaan = Fiji-time. Tarinat jatkuu kun loydamme taas netin, siihen asti kaikille hyvaa itsenaisyyspaivaa jota vietamme tuntemattomassa paikassa.
Reppurit
Reppurit
tiistai 2. joulukuuta 2008
Saarilla ollaan
Eipas tullut kirjoitustaukoa ainakaan tanaan. Kone loytyi toka saarelta. Lahdimme siis sunnuntaiaamuna liikkeelle tarkoituksena lahtea hotellin rannasta moottoripaatilla kohti ensimmaista saarta. Vene oli mennyt rikki ja buukkauksessakin oli jotain epaselvaa ja meidat lahetettiin isommalla laivalla matkaan. Bounty oli kohteemme jonka saavutimmekin pian puolen paivan jalkeen. Vastaanotto oli mita mahtavin rannalla oli kitaramies ja laulajia. Miellyttava vastaanotto. Saimme kivan mokkeloisen, jossa oli ihan oma wc ja ilmastointi. Reppureita valtava maara lisaksemme oli majoittunut saarelle. Valittomasti paastiin lounaalle ja siita paiva jatkui uiden ja aurinkoa ottaen. Illallista syotiin taas isolla porukalla. Illanistujaisten jalkeen silmaluomia jo niin painoikin, etta oli syyta kompia mokkeloiseen moskiittoverkon alle.
Seurava paiva alkoi aurinkoisena jo ennen klo 7. Aloitimme uinnilla, aamiaisella seka kavelimme saaren ympari. Iltapaivaksi olimme buukanneet 3 riutan snorklausretken. Paasimme matkaan pari tuntia sovittua aikaa myohemmin, mutta eipa haitannut silla merenpohjan upeat nakymat korvasivat myohastymisen. Reilut pari tuntia sukeltelimme lampimassa vedessa taitavan oppaan johdolla. Mukanamme oli nuori ruotsalaispariskunta, siis vain me nelja plus 2 opasta. Oikein riemullinen reissu.
Illalla saarella vietettiin fidzilaista iltaa kava-seremonioin. Kava on jonkinlainen paikallinen virvoitusjuoma, josta juopuu mikali juo paljon. Kuravetta muistutti maku ei ihmeempi. Illan paatteeksi oli miesten esittama upea laulu-, soitto- ja tanssiesitys. Sirot lihavat miehet tanssahtelivan ja naky oli todella esteettisesti kaunis.
Toisen paivan aamuna kohta aamiaisen jalkeen olikin lahdettava eteenpain kohti Molulun saarta,
jossa nyt tarkoitus on viettaa seuraavat 2 vuorokautta auringosta ja meresta nauttien.
Toivottavasti netti taalla tomii huomennakin.
Terveisin
Rita ja Matu
Seurava paiva alkoi aurinkoisena jo ennen klo 7. Aloitimme uinnilla, aamiaisella seka kavelimme saaren ympari. Iltapaivaksi olimme buukanneet 3 riutan snorklausretken. Paasimme matkaan pari tuntia sovittua aikaa myohemmin, mutta eipa haitannut silla merenpohjan upeat nakymat korvasivat myohastymisen. Reilut pari tuntia sukeltelimme lampimassa vedessa taitavan oppaan johdolla. Mukanamme oli nuori ruotsalaispariskunta, siis vain me nelja plus 2 opasta. Oikein riemullinen reissu.
Illalla saarella vietettiin fidzilaista iltaa kava-seremonioin. Kava on jonkinlainen paikallinen virvoitusjuoma, josta juopuu mikali juo paljon. Kuravetta muistutti maku ei ihmeempi. Illan paatteeksi oli miesten esittama upea laulu-, soitto- ja tanssiesitys. Sirot lihavat miehet tanssahtelivan ja naky oli todella esteettisesti kaunis.
Toisen paivan aamuna kohta aamiaisen jalkeen olikin lahdettava eteenpain kohti Molulun saarta,
jossa nyt tarkoitus on viettaa seuraavat 2 vuorokautta auringosta ja meresta nauttien.
Toivottavasti netti taalla tomii huomennakin.
Terveisin
Rita ja Matu
perjantai 28. marraskuuta 2008
No voihan Fizi ja linnanjuhlat
Ai niin, ne pahuksen linnanjuhlatkin on taas. En aivan takalleen muista saimmeko kutsun ennen lahtoamme, mutta kylla ne valiin jaavat tallakin kertaa. Ei nyt kerkia. Me eilen lennahdettiin Tahitilta Aucklandin kautta tanne Fizille. Matkalla kadotimme yhden paivan. Hassulta tuntui, etta lahdimme 27 paiva ja Aucklandissa 0likin jo 28. vuorokausi muuttui 5 tunnin aikana. Kukahan meille maksaa nyt paivarahan tuosta kadonneesta vuorokaudesta.
Kun laskeuduimme tanne saarelle, satoi jalleen niinkuin Esteri olisi ollut apuna. Kentalta varattiin reppuriden suosima hotelli. Taalla on nyt nukuttu yksi yo ja voitte arvata, etta elama nakyy ja kuuluu erittain kansainvalisesti. Tapasimme illalla rovaniemelaiset Liisan ja Mikon, jotka jo tanaan matkustavat kotiin. Ovat tallaisia seniorkansalaisia kuten mekin. Matun kanssa ollaan talon nestoreita.
Huomen aamulla lahdetaan saarikierrokselle. Vene hakee rannasta ja palauttaa viikon kuluttua taman hotellin rantaan. Netti ja puhelinyhteyksia tuskin saarilta loytyy, joten mailaillaan viela tanaan ja sitten on lomaa kirjoittamisesta viikon verran.
Ystavallisesti tervehtien
Hotellin nestori-reppurit
Kun laskeuduimme tanne saarelle, satoi jalleen niinkuin Esteri olisi ollut apuna. Kentalta varattiin reppuriden suosima hotelli. Taalla on nyt nukuttu yksi yo ja voitte arvata, etta elama nakyy ja kuuluu erittain kansainvalisesti. Tapasimme illalla rovaniemelaiset Liisan ja Mikon, jotka jo tanaan matkustavat kotiin. Ovat tallaisia seniorkansalaisia kuten mekin. Matun kanssa ollaan talon nestoreita.
Huomen aamulla lahdetaan saarikierrokselle. Vene hakee rannasta ja palauttaa viikon kuluttua taman hotellin rantaan. Netti ja puhelinyhteyksia tuskin saarilta loytyy, joten mailaillaan viela tanaan ja sitten on lomaa kirjoittamisesta viikon verran.
Ystavallisesti tervehtien
Hotellin nestori-reppurit
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Eteenpain
Bora Boralla merenpaallisessa bungalovissa vietettyjen ihanien nuoruuden muistelopaivien jalkeen alkoi arki ja muutimme rannalla sijaitsevaan lahes samanlaiseen majaan. Muutto osui nappiin silla samalla alkoi tuulla ja sataa jota on helpompi kestaa kun on maata jalkojen alla ja palvelut lahella. Oma valkoinen hiekkarantakin on aivan oven edessa jossa voi lekotella kun sade pitaa taukoja. Tanaan illan suussa lahdemme eteenpain, ensin Tahitin Papeeteen ja aamulla etsimaan sita maailman laitaa joka jo taalla haamottaa mutta ei viela nay. Bora Bora on mahtava paikka joskaan ymparisto ei anna meille kovin paljon virikkeita kun emme halua ajaa vesiskoottereilla emme purjehtia tai meloa ja sukeltamaan emme pysty. Nuoremmat parit nakyvat viihtyvan paremmin em puuhissa. Jatkossa emme tieda miten netti palveluja on saatavilla pienilla saarilla joten voi olla etta raportointiin tulee pieni katkos. Ja nyt eteenpain.
Reppurit
Reppurit
maanantai 24. marraskuuta 2008
Haapaivaa ystavat!
Aloitimme haapaivan viettamisen Suomenajassa ja jatkamme Tahitin ajassa, joten saamme lahes kaksipaivaiset kekkerit. Juhlapaikka on koristautunut hehkeisiin vareihin, aurinko paistaa, meri on sininen ja vihrea. Luonto on kaikin tavoin mukana suuressa juhlassamme. Tanaan juhlaamme kuului promenaadi (kuten suurissa juhlissa kuuluukin) 2-3 tuntia. Se suuntautui laguunin laitatielle auringon porottaessa taydelta laidalta niin etta piti varjoja haeskella. Sen jalkeen siirryimme huoneustoomme, jossa nautimme hivenen kuohuvaa seka pulahdimme snorkkeloimaan lampimaan meriveteen. Kylla merenalainen luomakunta osaa olla kaunis. Kaloja monen varisia ja muotoisia seka ainakin minua pelottavia isoja rauskuja. Pienia en viela ole nahnytkaan. Tallaisia tuumii morsian 40 vuoden takaa, vaikka kylla tanaankin on tuntunut ihan morseimelta. Se tapahtui 24.11.1968 Suomen aikaa.
Kiitos terkuista ja onnitteluista
Rita
The morsein
Kiitos terkuista ja onnitteluista
Rita
The morsein
lauantai 22. marraskuuta 2008
Patkii
Kaikki kirjoitukset ei paivity taalta mutta kiva kun teita on niin monta mukana matkassa. Toivomme etta hiljaisetkin lukijat antaisivat kuulua itsestaan. Tanaan on hikoiltu oikei kunnolla rannoilla ja kylilla, paikkakunnan poika sanoi etta ei enaa paljon tasta ilma lampene. Toivotaan etta tama tulee blokiin ja paastaan eteenpain.
perjantai 21. marraskuuta 2008
Eteenpain
Sukujuhlat ovat aina kovaa hommaa, niin taalakin puolet juhlijoista makaa turvallaan nurmikossa ja loput katselee kivettynein silmakuopin kaukaisuuteen. Kun nuorempi Matu viela liikkuu ominvoimin katsoimme nama juhlat juhlituiksi. Kun ei se maailman laita viela nakynyt taalta vaikka kiipesimme korkeimman tulivuoren kraaterin reunalle paatimme jatkaa etsimista. 6 tunnin lennon jalkeen laskeuduimme Tahitille ja pienien younien jalkeen jatkoimme Bora Boralle. Jo ilmasta naki etta paratiisi on taalla ja hotelliin saavuttuamme uskomme vain vahvistui. Kunhan totuttelemme jalleen aivan erilaiseen maailmaan edellisten jalkeen palaamme tanne sivulle kertomaan milta se valkea tuntuu paljaiden varpaiden valissa ja taalla se ei ole kylmaa vaan polttavaa korallihiekkaa.
Reppurit jotka ei paljon reppuja pengo kun vaatteita ei tarvita.
Reppurit jotka ei paljon reppuja pengo kun vaatteita ei tarvita.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Sukukokous
Taalla on kaikkien Matujen sukukokous, onneksi satuimme paikalle. Satoja kanssani saman-nakoisia ukkoja seisoo pienissa tai isoissa ryhmissa pitkin rantoja. Olen yrittanyt selvittaa monettako polvea alempana olen Hotu-Matua, paikallista kuningasta joka hallitsi taalla 1600-luvulla ja jonka tekemiset nakyy kaikessa taalla. Olemme pari paivaa opiskelleet raunioita ja muureja ja kylla saivat aikaan mahtavat rakennelmat jo silloin lahes pelkilla kivikirveilla. Nakematta ei tata kasita, jos kiinnostaa lue googlesta lisaa. Tama on rauhallinen paikka eika liikaa turisteja jotka katoavat hyvin kymmenille historiapaikoille. Kaikkea vanhaa vahditaaan tarkasti ettei turisti varasta korvaa patsaalta. Muuan suomalainen yritti, oli 3 viikkoa putkassa ja sai sakkoa 23000 US$, kylla taalla on halpaa olla kiltisti. Ilmat on suosinut kun ei aivan paista taysilla tuo aurinko joten jaksaa kavella vuoria ylos ja alas. Vaikutuksen teki myos kaynti kahdella tulivuoren kraaterilla, toinen 3 milj vuotta vanha ja toinen puolet nuorempi. Sukukokous jatkuu viela taalla 3 paivaa josta kerron kun toivun juhlista. Terveisia Hessulle, olivat kovin kiinnostuneita miten pikkuveli jaksaa.
Reppurit
Reppurit
perjantai 14. marraskuuta 2008
Hyvaa paasiaista...
Maailmanlaitaa etsiessamme saavuimme tana aamuna tanne Paasiaissaarille josko se taalta loytyisi. Lento kesti 5 t. Santiagosta. Ihanan rauhallista on sen Santiagon hullunmyllyn jalkeen. Sattuipa viela eilen, etta mellakka S:n keskikaupungilla yltyi niin kovaksi, etta poliisi hajoitti joukot vesitykeilla. Me seurattiin jannittyneina muutaman sadan metrin paasta kun vetta laskettiin kansanjoukkoon. Vesi teki tehtavansa ja tilanne rauhoittui. Oli helpotus paasta tanne rauhaan.
Huomenna lahdetaan kiertamaan saarta ja sen jalkeen meilla onkin taas varmaan jotain kerrottavaa. Ensimmaiset Matut (patsaat) on jo nahty, tulossa on runsaasti lisaa.
Terveisin
reppurit Suomesta
Huomenna lahdetaan kiertamaan saarta ja sen jalkeen meilla onkin taas varmaan jotain kerrottavaa. Ensimmaiset Matut (patsaat) on jo nahty, tulossa on runsaasti lisaa.
Terveisin
reppurit Suomesta
torstai 13. marraskuuta 2008
Santiagon melussa ja tungoksessa
Hei taas ja kiitokset teille, jotka olette mukana reissussamme. Kiitos viesteista, joita on kiva lukea jatkakaa samaan malliin. Nyt on viikko vierahtanyt taalla Santiagossa ja huomenna aamulla matkamme jatkuu. Tama viikko on ollut hieman harmittava tuon mahataudin ja Matilla ilmenneen allergisen ihottuman johdosta. Allergia ja mahatauti eivat ilmeisesti olleet sidoksissa toisiinsa, vaan vuoteessamme oli aivan ihana untuvapeite seka untuvatyynyt. Kun olimme kayneet sairaalassa ja Matu oli saanut suoneensa laakettta, oli ihottuma hyvaa vauhtia menossa pois, mutta eilen aamulla ukko oli taas punainen kun mansikka. Silloin lamppu syttyi Matun paassa, etta huoneessa taytyi olla jotain, mika allergian aiheutti eli HOYHENET. Pyysimme toisenlaiset vuodevaatteet ja nyt on miehen elama ja varitys lahes normaali. Viela muutaman paivan laakekuuri ja mies on jalleen valkoihoinen. Onneksi syy allergiaan loytyi !!
Tanaan on ollut rauhallinen paiva, mielenosoittajat joko huilaavat tanaan tai eivat ole viela heranneet. Meteli on kaduilla ollut niin kovaa, etta ihan on valilla pelottanut etteivat joukot vain ryhtyisi kasirysyyn. Poliiseja on kylla ollut runsaasti naytilla ja se tuo turvallisuuden tuntua.
Taalla on rahojen kanssa oltava tarkkana, silla vaihtorahaa saa useasti liian vahan. Ainakin apteekissa ja marketissa yritettiin vetaa linssiin, mutta mepa laskimme saamamme rahat, j onka jalkeen kasoori pyyteli punastellen anteeksi. Ja myo annettiin anteeks !
Tanaan lahdemme katsomaan kasityokorttelia lienee yhta kuin markkinatori. Tavaraa nayttaa siella olevan kovasti, huomattiin ohi kulkeissamme. Myoskin on havaittu, etta joulu on tulossa. Kaupat koristelevat jo kovasti ikkunoitaan. Jostakin syysta meita ovat lelukaupat kiehtoneet ja olemme niissa kayneet katsomassa tavaravalikoimia. Arvaattekos minka maalaisia tavaroita noissa kaupoissa myydaan, ai etta chilelaisia... eipas kun made in China. Harmittavaista kun ei oikein voi mitaan ostaa koska olen tehnyt boikotin kiinalaisia tuotteita vastaan niiden myrkyllisyyden vuoksi.
Toivotan hyvaa joulun odotusta ja ensi lunta teille kaikille.
Terveisin
Rita ja Matu
Tanaan on ollut rauhallinen paiva, mielenosoittajat joko huilaavat tanaan tai eivat ole viela heranneet. Meteli on kaduilla ollut niin kovaa, etta ihan on valilla pelottanut etteivat joukot vain ryhtyisi kasirysyyn. Poliiseja on kylla ollut runsaasti naytilla ja se tuo turvallisuuden tuntua.
Taalla on rahojen kanssa oltava tarkkana, silla vaihtorahaa saa useasti liian vahan. Ainakin apteekissa ja marketissa yritettiin vetaa linssiin, mutta mepa laskimme saamamme rahat, j onka jalkeen kasoori pyyteli punastellen anteeksi. Ja myo annettiin anteeks !
Tanaan lahdemme katsomaan kasityokorttelia lienee yhta kuin markkinatori. Tavaraa nayttaa siella olevan kovasti, huomattiin ohi kulkeissamme. Myoskin on havaittu, etta joulu on tulossa. Kaupat koristelevat jo kovasti ikkunoitaan. Jostakin syysta meita ovat lelukaupat kiehtoneet ja olemme niissa kayneet katsomassa tavaravalikoimia. Arvaattekos minka maalaisia tavaroita noissa kaupoissa myydaan, ai etta chilelaisia... eipas kun made in China. Harmittavaista kun ei oikein voi mitaan ostaa koska olen tehnyt boikotin kiinalaisia tuotteita vastaan niiden myrkyllisyyden vuoksi.
Toivotan hyvaa joulun odotusta ja ensi lunta teille kaikille.
Terveisin
Rita ja Matu
tiistai 11. marraskuuta 2008
Elossa ollaan
Elossa ollaan vaikka mansikat meinas tyrmata. Jos tulee hulluja kirjoituksia selitys on se ettei paa ole viela kovin selva. Minahan soin 4 mansikkaa ja Rita loput kilon ja niin vain kavi etta mina sain sen ainoan basillisen tai sitten olin ottanut ennakkolaaketta liian vahan. Klinikalla 3 laakaria hoitajien lisaksi yritti selittaa kasin ja kaikin kielin mika on vikana ja miten mies saadaan takaisin voimiinsa. Niin meni 4 paivaa enemman tai vahemman vaaka-asennossa. Onneksi muutakaan kiinteaa ohjelmaa ei ollut talle viikolle menipahan sitten nain. Onneksi myos oli pitempi kuin viikon matka. Santiago on iso kyla ja isoja on myos numerot rahoissa eli 1 E on 790 pesoa ja kun katsoo hintalappua ensin hirvittaa mutta ei taalla kallista ole vaikka laskut on isoja. Liikenne on levollisempaa ja autot uudempia kuin Perussa vaikkakin lahella kulkee paakadulla 5 kaistaa suuntaansa ja sen ylitys on jalankulkijalle koetus. Kavelijan vihrea on lyhyt eika armoa anneta. Pienia mielenosoituksia on ollut koko ajan ja niissa rummut soi ja pillit vinkuu ja mellakkapoliisia on linjaautolasteittain kadulla. Isompaa rahinaa ei niista ole syntynyt mutta tilanne on herkka. Parin paivan paasta lahdemme eteenpain ja sielta saarilta saattaa olla huonosti yhteyksia joten pankaa kommenttia tulemaan etta kerkiamme lukea ne ennen lahtoa saarile.
lauantai 8. marraskuuta 2008
Santiago de Chilen tungoksessa
Saavuimme eilen tanne Chileen. Santiago on suuren suuri kaupunki eli suurempi kuin Pieksamaki tai Jyvaskyla. Asukkaita on n. 17 miljoonaa ja se todella nakyy katukuvassa. Emme ole viela paljoa ehtineet katsella ymparillemme muuta kuin vahan hotellin ymparistoa on opiskeltu, jotta osataan takaisin. Eilen illalla naimme kadulla niin suuria ja upean punaisia mansikoita, etta oli pakko ostaa. Ja kuinkas kavikaan, mahassa on hieman myllertanyt sen jalkeen. Tama on syy miksi olemme pysytelleet lahella hotellihuonetta ja muita vessoja.
Huomenna varmaankin jo olemme taydessa iskussa, joten ei kun hei!
Terveisin
Reppurit
Huomenna varmaankin jo olemme taydessa iskussa, joten ei kun hei!
Terveisin
Reppurit
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Joutenoloa Limassa...( mutta ei limassa)
Pilvisessa ja usvaisessa Limassa on vietetty paiva kavellen ja ihmetellen lainelautailijoiden ynna purjeliitajien taitoja. Ilma on lammin, mutta aurinko ei pilviverhon takaa tule nakyviin. Oppaamme kertoi, etta nain talviaikaan melkein 6 kk on tallaista samaa harmautta, koska Limaa ymparoivat vuoret keraavat pilviverhon kaupungin ylle, eika aurinko nain ollen paase nayttaytymaan kuin kesalla. Meista tama oli kovin yllattavaa. Kaupunki on iso kuin mika ja liikenne aivan huikea. Jalankulkija on pian "paperia" jos ei ole tarkkaavainen ylittaessaan katuja.
Eilen osallistuimme 4 tunnin kiertoajeluun, jossa tutustuimme mm. munkkiluostariin ja sen rakennelmiin. Laskeuduttiin mm. kirkon alla oleviin katakombeihin, jotka oli tehty turvaamaan rakennus maanjaristyksen varalta. Siella oli suoritettu vuosikymmenia sitten kaivauksia, jolloin loytyi erittain paljon ihmisen luita paakalloineen. Niita oli niin paljon, etta "tulkkia" (=rita) rupesi yokottamaan ja pikaisesti piti paasta kellarista ulkoilmaan. Retken lopuksi menimme yksityiseen museoon, johon muuan perhe oli kerannyt mielettoman maaran savi- ym.esineita, joista vanhimmat olivat 3000 vuoden ikaisia. Aivan uskomaton kokoelma. Saviesineissa oli kuvattu elamaa joka kantilta. Havaitsimme, etta syntyma ja siihen liittyvat esitoimet on suoritettu aivan samalla tavoin kuin tanakin paivana. Taltakin osin maailmamme on entisestaan avartunut, joten lahdemme kohti uusia seikkailuita aamulla 4.30, jolloin lahdemme kohti Chilen Santiagoa.
Terveisin
reppurit
Eilen osallistuimme 4 tunnin kiertoajeluun, jossa tutustuimme mm. munkkiluostariin ja sen rakennelmiin. Laskeuduttiin mm. kirkon alla oleviin katakombeihin, jotka oli tehty turvaamaan rakennus maanjaristyksen varalta. Siella oli suoritettu vuosikymmenia sitten kaivauksia, jolloin loytyi erittain paljon ihmisen luita paakalloineen. Niita oli niin paljon, etta "tulkkia" (=rita) rupesi yokottamaan ja pikaisesti piti paasta kellarista ulkoilmaan. Retken lopuksi menimme yksityiseen museoon, johon muuan perhe oli kerannyt mielettoman maaran savi- ym.esineita, joista vanhimmat olivat 3000 vuoden ikaisia. Aivan uskomaton kokoelma. Saviesineissa oli kuvattu elamaa joka kantilta. Havaitsimme, etta syntyma ja siihen liittyvat esitoimet on suoritettu aivan samalla tavoin kuin tanakin paivana. Taltakin osin maailmamme on entisestaan avartunut, joten lahdemme kohti uusia seikkailuita aamulla 4.30, jolloin lahdemme kohti Chilen Santiagoa.
Terveisin
reppurit
maanantai 3. marraskuuta 2008
Inka-kulttuurin lumoissa
Torstaina lensimme Limaan, josta lyhyen younen jalkeen nousimme tunniksi lentokoneeseen ja saavuimme tanne Cuscoon, inkojen kotiseudulle. Olemme pyorineet eri inka-kohteissa nyt 3 pv:n ajan, joista reissuista mieleenpainuvimmaksi jaanee Machu Picchu. Taalta Cuscosta ajoimme kapearaiteisella junalla 4 tuntia (112 km) vuoristossa jonka jalkeen saavuimme sateiseen MP:uun. Seurasi bussimatka vuoren valiasemalle, josta kavelimme satoja rappusia ylos inkojen kuuluisimpaan kylaan Machu Picchuun. Nakyma vuoren huipulta inkakylaan oli henkea salpaava. Vaikka satoi koko paivan siella ollessamme, ei se meita haitannut, silla mahtava kokemus korvasi sateen aiheuttaman harmin.
Tama kaupunki Cusco on 3500 metria korkealla, joten taalla on pitanyt opetella uusi hengitystekniikka, koska ilma on niin ohutta, etta hengastyy vahaisimmastakin ponnistelusta. Vuoristotautiin paikallisten ihmisten mukaan auttaa litra kokateeta paivassa. Kuitenkaan emme ole uskaltautuneet nauttimaan sita kupillista enempaa, jottei rupea muulla tavoin huimaamaan.
Hotellimme on hyva ja opaspalvelut ovat pelanneet loistavasti. Eipa muuta kun kuulemiin seuraavaan kertaan
Rita ja Matu
Tama kaupunki Cusco on 3500 metria korkealla, joten taalla on pitanyt opetella uusi hengitystekniikka, koska ilma on niin ohutta, etta hengastyy vahaisimmastakin ponnistelusta. Vuoristotautiin paikallisten ihmisten mukaan auttaa litra kokateeta paivassa. Kuitenkaan emme ole uskaltautuneet nauttimaan sita kupillista enempaa, jottei rupea muulla tavoin huimaamaan.
Hotellimme on hyva ja opaspalvelut ovat pelanneet loistavasti. Eipa muuta kun kuulemiin seuraavaan kertaan
Rita ja Matu
perjantai 31. lokakuuta 2008
Miamin kautta Peruun
Key Westin jalkeen ajelimme Miamin pohjoispuolelle Fort Lauderdeiliin ja Lantanaan. Kolme yota vietimme ernaisissa motelleissa ja katselimme huimaa amerikkalaista tuhlailevaa elamaa. Tosin laman koura rutistaa taallakin ihmista, koska motellien hinnat ovat perin sopivat meille suomalaisille, mutta motellien pitajat ruikuttavat matkustajapulaa.
Miamista hypattiin lentoon eilen ja nyt olemme tulleet Liman kautta Cuscoon, joka on muinaisten Inkojen rakentama vuoriston solassa oleva kaupunki. Taalla on edelleen paljon inkakulttuurin jaljilta rakennuksia ja taideteoksia. Ollaan oltu vasta tovi paikalla, joten tarkempi analyysi tullee tuonnemmissa kirjoituksissa. Kohta lahdemme 3 tunnin kierrokselle, josta valaistusta on tulossa tiedostoomme.
Inkaterkuin
Reppumatkustaja Rita ynna miehensa Matu
Miamista hypattiin lentoon eilen ja nyt olemme tulleet Liman kautta Cuscoon, joka on muinaisten Inkojen rakentama vuoriston solassa oleva kaupunki. Taalla on edelleen paljon inkakulttuurin jaljilta rakennuksia ja taideteoksia. Ollaan oltu vasta tovi paikalla, joten tarkempi analyysi tullee tuonnemmissa kirjoituksissa. Kohta lahdemme 3 tunnin kierrokselle, josta valaistusta on tulossa tiedostoomme.
Inkaterkuin
Reppumatkustaja Rita ynna miehensa Matu
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Key Westin kosteassa lammossa
Risteily paattyi siis eilen aamulla klo 8.30. Siirryimme autovuokraamon shuttlella suorittamaan vuokrausta. Ajopeliksi meille annettiin midsize-auto eli Chevrolet Malibu. Ajelimme riuttatieta nauttien marellisista maisemista 150 mailia tanne Key Westiin, josta Kuubaan on enaa matkaa n. 60 mailia. Kirkkaalla ilmalla Kuuban mantereen voi nahda paljain silmin. Taalla KW:ssa meita odotti aikamoinen kansanjuhla eli Fantasy festivals. Ihmiset ovat pukeutuneet pelkkiin vartalomaalauksiin. On meille molemmille taalla varattuna silmaniloa (varsinkin minulle) kun poikia on pilvin pimein "parittain" eli sillai. Eilen oli mittava paraati ja se oli upea, tosin kesti yomyohaan. Me vanhukset luovutettiin hieman ennen loppua. Huomenna tarkoitus on lahtea takaisin Floridaa kohti koska silmanilot katoavat, tanaan on festareiden viimeinen paiva.
Kaikille lampoiset terveiset
Floridan Key Westista
kirjoitti
Rita
Kaikille lampoiset terveiset
Floridan Key Westista
kirjoitti
Rita
perjantai 24. lokakuuta 2008
Risteilyn viimeisella legilla...
Risteilyn 7. ja viimeinen paiva on menossa. Eilen vierailimme Mexicossa Cozumelin saarella. Vetta satoi kuni Esteri olisi saavista kaatanut. Kastuimme aivan litimariksi. Kiva oli bussissa istuskella marissa poksyissa. Eipa se tahtia haitannut. 5 tuntia pyorimme ympari saarta ja komiata oli paitsi ne paikat jotka Wilma myrsky oli tuhonnut v.2005. Kaikki isot puut olivat menneet menojaan eika tilalle ole viela kasvanut uusia. Nyt lillutaan laivalla tama paiva ja aamulla anivarhain saavumme Floridan Miamiin, josta jatkamme matkaa maateitse mahdollisesti Key Westiin. Se nahdaan huomenna minne nokka nayttaa. Saa on tanaan pilvinen mutta edelleen hyvin lammin.
amerikkalainen elo odottaa.....
So long
Rita
amerikkalainen elo odottaa.....
So long
Rita
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Caribian laineilla
Nyt olemme Ceyman-saarilla paivaretkella laivalta. Aikaisemmat pysahdyspaikkamme ovat olleet Haiti ja Jamaica. Lamminta on piisalle asti eli koko ajan yli 30 aurinkoista celsiusastetta.
Huomenna jatkamme Mexicoon, jossa viivymme n.10 tuntia. Palaamme asiaan kunhan loydamme rauhaisen nettikoneen, josta voimme kirjoitella enemman.
Terveisin
Reppurit
Huomenna jatkamme Mexicoon, jossa viivymme n.10 tuntia. Palaamme asiaan kunhan loydamme rauhaisen nettikoneen, josta voimme kirjoitella enemman.
Terveisin
Reppurit
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Matkalla maailman laidalle
Rakas mielitiettyni Rita kosi minua karkausvuonna 1968 ja niin päädyimme nauttimaan avio-onnesta jota onkin riittänyt kohta 40 vuotta. Koska yrittäjinä olimme lähes aina töissä jäivät lomat vähiin ja yhteistä aikaa onkin ollut enemmälti vasta kolme vuotta kun minäkin jäin eläkkeelle. Tyttäreni Anni antoi minulle kesällä syntymäpäivälahjaksi kirjan: 1000 paikkaa joissa on käytävä ennen kuin kuolet, jota innolla lueskelin iltaisin. Kauniina mutta koleana elokuun iltana istuimme saunan kuistilla ja Rita kysyi : mihin mentäisiin ensi talvena lämmittelemään? Kun epäröimättä ehdotin Tahitia piti minun perustella kauan ennenkuin hän uskoi että olen tosissani. Ensimmäinen perustelu oli että Tahiti on erittäin suosittu häämatka-kohde, vaikka olemmekin vähän myöhässä. Toinen peruste oli että nyt pystymme vielä matkustamaan eli lähde kun vielä kykenet. Kolmas peruste oli: kauas on lennettävä nyt kun matkustaminen on vielä kohtuuhintaista ja lentoyhtiöt vielä pystyssä. Rita ei sinä iltana unta saanut kun mietti olinko tosissani vai kiusasinko vain häntä. Aamulla hän vielä tenttasi mitä oli illalla kuullut. Viikon parin päästä hän sitten kertoi miettineensä matkaa ja suostui lähtemään kun kansanparantajakin oli hieronut suurimmat tuskat hänestä. Siitä sitten alkoi matkareitin luonnostelu ja karttojen ja kohde-esitteiden tutkiminen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)